Trump ja narsismin voima

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kymmenen viime kuukautta poliittiset kommentaattorit, republikaaniset operaattorit, toimittajat, rivipolitiikot ja tavalliset amerikkalaiset ovat seuranneet Donald Trump -ilmiötä sekoituksella huvittuneisuutta, ällistystä ja kauhua.

Kun Trump astui kameroiden eteen 16. kesäkuuta 2015 julkistaakseen ehdokkuutensa, hänen puheensa sai allekirjoittaneen hörppäämään kahvinsa väärään kurkkuun.

Täysin hatusta temmatussa, vapaasta assosiaatiosta toiseen liitävässä monologissaan ehdokas Trump kutsui meksikolaisia raiskaajiksi ja rikollisiksi sekä lupasi ”tehdä Amerikasta jälleen upean”. Koko puhe oli yhtä johdonmukainen kuin suihkussa itsekseen jupisevan vihaisen rasistin aivoitukset.

Ehdokkuus oli alusta alkaen vitsi. Useimmat poliittiset kommentaattorit suhtautuivat Trumpin ehdokkuuteen markkinointikikkana tai narsistista persoonallisuushäiriötä potevan miehen fantasiana.

Trumpin kampanja otti tuulta nopeasti. Esivaalien alkusuoralla hän alkoi pieksemään establishmentin ehdokkaita yksi toisensa jälkeen. Trumpin nöyryyttämät Jeb Bush ja Marco Rubio siirtyivät laulukuoroon, pienempien nimien seuraksi.