Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Totuus vastaan tasapuolisuus – median vaikea dilemma

Blogit Americana 10.12.2012 21:30
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Miten media voi olla puolueeton, jos toisen osapuolen argumentit perustuvat valeisiin?

Totuttuun tapaan amerikkalaiset painivat median puolueellisuus -ongelman kanssa viime kuun vaalien yhteydessä. Viime vuosikymmenten käsikirjoituksen mukaisesti republikaanit syyttivät valtamediaa Obaman myötäilystä, ja demokraatit olivat vihaisia median väitetystä hampaattomuudesta.

Mutta miten toimittaja voi olla sekä puolueeton että myös informatiivinen, jos toinen osapuoli valehtelee? Ovatko aito ja rehellinen tiedonvälitys sekä tasapuolisuus ristiriidassa?

Norm Ornstein ja Thomas Mann, kaksi eturivin riippumatonta poliittista tarkkailijaa, syyttävät mediaa republikaanien valeiden sivuuttamisesta. Heidän mukaansa amerikkalainen tiedonvälitys unohti vaalien alla tärkeimmän tehtävänsä, totuuden kertomisen, sillä media pelkäsi syytöksiä puolueellisuudesta.

Ornsteinin ja Mannin mukaan media mm. sivuutti täysin Romneyn kampanjan ja republikaanien väitteet, että valtion toimet eivät vaikuta työllisyyteen ja veroleikkaukset rikkaille alentavat budjettivajetta, vaikka väitteet ovat objektiivisesti arvioituna valetta.

Syytökset eivät ole uusia, mutta nyt ne tulevat poikkeuksellisen arvovaltaiselta ja informoidulta taholta. Ornstein ja Mann ovat rakentaneet uransa Yhdysvaltain arvostetuimmissa ajatushautomoissa: Ornstein tulee konservatiivisesta American Enterprise Institutesta, Mann työskentelee maltillisen keskitien Brookings Institutessa. Heidän maineensa tasapuolisina ja riippumattomina kommentoijina on tahraton, ja heidän syyttämisensä vasemmiston äänitorviksi vaatii melkoisia epistemologisia harppauksia.

Parivaljakko kirjoitti aiheesta ensimmäisen kerran keväällä. He sanoivat, että median pitäisi hyllyttää vaistonvarainen ”molemmat ovat yhtä huonoja” -asenteensa ja myöntää rehellisesti, että republikaaninen puolue on tällä hetkellä huomattavasti enemmän syyllinen valehteluun, faktojen kieltämiseen sekä fantasiapohjaiseen maailmankuvaan. Demokraatit eivät hekään saa synninpäästöä Ornsteinilta ja Mannilta, mutta demokraattien erheet eivät heidän mukaansa paini samassa sarjassa republikaanien kanssa.

Ornstein sanoi, että nykyinen media-ilmapiiri sekä median puolueellisuus-syytösten pelko on johtanut tilanteeseen, jossa jompi kumpi puolue pystyy perustamaan kampanjansa valehteluun, ja silti odottaa, että sen todellisuudenvastaiset argumentit esitellään mediassa tasapuolisena vaihtoehtona totuudelle.

Aikaisemmin Ornstein ja Mann vierailivat usein televisiossa riippumattomien kommentaattorien rooleissa. Nyt kanavat haluavat tasapainottaa heidän esiintymisiään konservatiivisten kommentaattorien avulla, ja tämä selvästi turhauttaa Mannia. Hän uskoo kertoneensa objektiivisen totuuden, mutta sen myötä hänet nyt luokitellaan liberaaliseksi kommentaattoriksi.

Parivaljakko perustelee kritiikkinsä huolellisesti, ja heidän pointtinsa ovat yleispäteviä. Minne median on vedettävä näennäisen tasapuolisuuden rajat? Onko median käsiteltävä mm. tieteellisiä teorioita tasavertaisina ja rinta rinnan uskonnollisten selitysten kanssa, vai onko politiikasta kirjoittaminen poikkeustapaus? Pitääkö median pohtia poliittisten toimitustensa pelisäännöt täysin uusiksi? Mitä tapahtuu totuudelle uuden median, postmodernin arvosekamelskan, ideologisen hihhuloinnin ja hyperpolitisoituneen kulttuurin aikakaudella?

Soundtrack: Glen Hansard, Lies.