Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Texasista, Etelästä ja jenkkien huonoudesta

Marko Maunula
Blogit Americana 28.4.2009 15:14

Uusimmassa New Yorkerissa Hendrik Hertzberg pilkkasi Texasia ja sen kuvernööri Rick Perryä. Hertzberg repi sarkasmia Perryn teekutsu-lausunnoista. Huhtikuun 15. päivän veroprotestissa kuvernööri vihjaisi osavaltionsa ottavan ehkä hatkat Yhdysvalloista.

”Kun me liityimme Yhdysvaltoihin vuonna 1845, eräs uskomuksistamme oli, että me voimme myös erota liittovaltiosta mikäli niin haluamme”, Perry julisti toimittajille: ”Toivon, että Amerikka, ja erityisesti Washington, kiinnittää huomiota. Meillä on hieno liitto. Sitä ei ole syytä rikkoa. Mutta jos Washington jatkaa kansakunnan vähättelyä, kuka tietää mitä voi tapahtua.”

Perryn hupaisa uhittelu menee peri-texasilaisen uhittelun, teekutsujen aiheuttaman konservatiivisen hurmoksen, sekä puhtaan typeryyden piikkiin. Texas ei ole pystyttämässä tulliasemia Louisianan rajalle, eikä tuoreen valtion passit ole vielä painossa. Chuck Norris, tosin, lupautui jo Texasin presidentiksi.

Texasille naureskelu on aina paikallaan, mutta lupaavan alun jälkeen Hertzberg meni pahasti metsään. Hän ryhtyi nauramaan koko Etelälle! Tätä ei suomalais-eteläinen mies kakistelematta niele. Them are fightin’ words….

Liki 17 vuotta Etelässä ovat tehneet minusta käännynnäisen. Etelä on amerikkalainen kotini. Kuten Woodrow Wilson sanoi: ”Etelä on ainoa paikka, missä mitään ei tarvitse selittää minulle.”

Puhun tuttujen mukaan englantia hieman eteläisellä nuotilla. You-sanan monikko on y’all. ”Forehead” lausutaan far-red. Verbi ”heittää” on kunnon kielellä toss (toss the ball) ja ”painaa” on mash (mash the button). Jäätee on juotava makeana, barbeque on sianlihaa jaloimmassa muodossaan, ja ventovieraidenkin tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin.

Työreissujen jälkeen paluu Etelään lämmittää aina sydäntä. Pohjoisessa on kiva käydä, mutta vielä kivempi tulla takaisin. Jenkkien töykeä käytöskulttuuri, rumat paikallismurteet, mauton ruoka, surkea ilmasto, sekä katteeton usko omaan erinomaisuuteensa eivät sytytä.

Jenkit ovat pilanneet oman kotiseutunsa, ja nyt he haluavat tulla sotkemaan myös Etelän. Atlanta on satojen tuhansien jenkkisiirtolaisten uusi koti. Heidät on helppo tunnistaa. Jos kuski ei heilauta kättä kiitokseksi annettuasi hänelle etuajo-oikeuden, autoa ajaa jenkki. Jos ruokakaupassa asioija ei tervehdi tai kiitä kaupan kassaa, hän on jenkki. Jos miesryhmä baarissa kerskuu kovaan ääneen bisneksillään ja pilaa mölinällään muiden viihtymisen, kyseessä on lauma jenkkejä.

Samanaikaisesti nämä pohjoisen töykeät pakolaiset ovat vuorenvarmoja omasta erinomaisuudestaan, jatkuvasti selittäen paikallisille miten mahtavaa kaikki on kotona Pittsburghissa, Buffalossa, tai jossain muussa ruostevyöhykkeen viheliäisessä kolkassa. Jostain syystä he eivät silti ole palaamassa takaisin kotiin.

Kuten täkäläiset sanovat, ellet viihdy Atlantassa, Jackson-Hartsfieldin kentältä lähtee koneita pohjoiseen joka minuutti. Kuten legendaarinen Etelän humoristi Lewis Grizzard, en ole vielä todistanut yksiäkään toimistobileitä, jossa joku riemuitsisi siirrosta New Jerseyhin.

En ole silti vihainen Hertzbergille. Newyorkilainen miespolo ei yksinkertaisesti tiedä paremmin, provinsiaalisessa ja itseriittoisessa kylässä kun asuu. Kutsuisin hänet mielellään kylään, esittelemään hänelle aidosti multikulturaalisen, ystävällisen, ja lämpimän suurkaupungin. Lupaan tarjota hänelle ghetto burgerinAnn’s Snack Barissa sekä mint julepin takapihallani.

Soundtrack: Randy Newman, Rednecks.