Texasin Beto O'Rourke, Kalifornian Kamala Harris vai joku ihan muu? – Demokraattien ehdokaspeli käy jo kovilla kierroksilla
Potentiaalisia nimiä riittää. Kenenkään ei kuitenkaan pidä aliarvioida demokraattien kykyä valita surkea ehdokas ja hukata mahdollisuutensa sisäiseen riitelyyn.
Marraskuun kongressivaalit ovat nyt taustapeilissä ja uusi kongressi astuu virkaansa 3. tammikuuta 2019.
Washington kuitenkin elää ikuisen kampanjoinnin kulttuurissa. Pinnan alla käydään jo täyttä vauhtia kisaa demokraattien vuoden 2020 presidenttiehdokkuudesta.
Potentiaalisista ehdokkaista ei ole pulaa. Vakavasti otettavia kisaajia on yli kymmenkunta. Liki kaikki presidenttihuhujen kohteet ovat toistaiseksi kieltäneet olevansa kiinnostuneita ehdokkuudesta, mutta heidän reissaamisensa Iowassa ja New Hampshiressa ja/tai ympäripyöreät lausuntonsa ehdokkuudesta kertovat totuuden.
Mielipidetiedustelut ja päättyvän vuoden välivaalit ovat osoittaneet demokraateille, että vuoden 2020 presidentinvaalit ovat voitettavissa, varsinkin jos talous sakkaa. Demokraatit lähtevät kampanjaan uudella energialla ja lihavalla vaalikassalla – toistaiseksi. Kenenkään ei silti pidä aliarvioida demokraattien kykyä valita surkea ehdokas ja hukata mahdollisuutensa sisäiseen riitelyyn.
On aivan liian aikaista arvailla esivaalien voittajaa, mutta merkittävät kandidaatit alkavat hiljalleen erottua joukosta.
Alla oleva listaus on osittain subjektiivinen, mutta perustuu myös faktoihin koskien rahoitusta, verkostoitumista, ja ns. ”näkymättömiä esivaaleja”, eli kampanjakoneistoja, joita ehdokkaat ovat kaikessa hiljaisuudessa rakentaneet osavaltioihin, joissa esivaalit järjestetään varhaisessa vaiheessa tai jotka muuten ovat tärkeitä.
Beto O’Rourke
Texasilainen liberaali hävisi kisan senaattorin paikasta, mutta osoitti silti olevansa nouseva poliittinen tähti. Hänen puhujantaitonsa ja kykynsä kerätä rahaa ja innostaa nuoria äänestäjiä toivat mieleen vuosikymmenen takaisen Barack Obaman. Miehen positiivinen ja optimistinen, viholliseton populismi tehosi jopa super-republikaanisessa Texasissa.
Kannattajat toivovat että O’Rourke tekisi Abe Lincolnit, eli nousisi Valkoiseen taloon kaksi vuotta hävittyjen senaattorivaalien jälkeen.
Kamala Harris
Senaattori Harris toimi aiemmin Kalifornian korkeimpana oikeusviranomaisena. Hänellä on maine laki ja järjestys -tyypin demokraattina, eikä kukaan voi kyseenalaistaa hänen älyään ja kykyään kovaan työhön. Akateemisessa perheessä kasvaneen Harrisin isä oli jamaikalaista ja äiti intialaista syntyperää, eli hän kykenee vetoamaan esivaaleissa(kin) tärkeisiin afroamerikkalaisiin äänestäjiin.
Elizabeth Warren
Warren on tehnyt vankkaa työtä näkymättömissä esivaaleissa ja luonut tehokkaan kampanjainfrastruktuurin. DNA-testijupakka oli erittäin vakava isku Warrenin haaveille, ja hän on nyt haavoittuvainen ehdokas.
Warrenin vasemmistolainen populismi puree silti samoihin äänestäjiin, jotka tukivat Bernie Sandersia viime vaaleissa.
Bernie Sanders
Sanders uskoo edelleen vakaasti sosialistiseen missioonsa. Vuoden 2016 esivaalit todistivat, että Sandersin viestillä on kysyntää demokraattien vasemmalla laidalla. Sandersin heikkous on ikä. Hän olisi kampanjavuonna jo 79-vuotias, eli aika ei ole hänen puolellaan.
Jos Sanders ilmoittautuu kisaan, hänellä on valmiina vankka ja omistautunut aktivistien tukiverkosto.
Joe Biden
On vaikea olla pitämättä Joe Bidenista. Miehen huumorintaju ja leppoisa persoonallisuus vetoaa amerikkalaisiin. Hän on taitava politiikko joka tuntee ulkopolitiikan erittäin hyvin, ja vuodet Obaman varapresidenttinä kasvattivat hänen suosiotaan demokraattien parissa.
On kuitenkin kyseenalaista haluaako Biden enää mukaan kampanjarääkkiin. Hän on vain vuotta nuorempi kuin Bernie Sanders.
Amy Klobuchar
Minnesotan senaattori on pragmaattinen keskitien demokraatti. Hän osaa vedota työväenluokkaisiin äänestäjiin, joiden parissa Hillary Clintonilla oli suuria vaikeuksia. Keskilännen kasvatti voisi auttaa palauttamaan Trumpin taakse siirtyneet alueen osavaltiot takaisin demokraattiseen ruotuun.
Klobucharin ongelma on karisman puute. Häntä on vaikea kuvailla dynaamiseksi ehdokkaaksi.
Kirsten Gillibrand
New Yorkin senaattori on kerännyt mainetta erityisesti seksuaalisen häirinnän vastaisella työllään.
Hänen taustansa ja kokemuksensa ovat kovettaneet hänen nyrkkinsä. Amerikkalainen politiikka on kontaktilaji, ja newyorkilaisena Gillibrand ei hätkähdä vähästä.
Viime vuonna Gillibrand kritisoi jopa Bill Clintonia, sanoen että hänen olisi pitänyt erota Lewinski-skandaalin jälkimainingeissa.
Michael Bloomberg
Mediamiljardöörin henkilökohtainen kampanjakassa on liki pohjaton.
Hän on myös ostanut valtavilla poliittisilla lahjoituksillaan itselleen runsaasti poliittisia kavereita. Bloomberg on kiistattoman terävä, ja New Yorkin pormestarin virka osoitti hänen hallinnolliset kykynsä. Entinen republikaani liittyi hiljattain uudelleen demokraattiseen puolueeseen. Poliittinen keskitien kulkija vetoaa pragmaattisiin demokraatteihin.
Potentiaalisia mustia hevosia: Coloradon kuvernööri John Hickenlooper, New Jerseyn senaattori Cory Booker, Marylandin kongressiedustaja John Delaney, Virginian entinen kuvernööri Terry McAuliffe, Ohion senaattori Sherrod Brown, entinen asutusministeri Julian Castro, entinen ulkoministeri Hillary Clinton.
Soundtrack: Dewey Cox, Walk Hard.