Terveydenhoidon moraalinen dilemma

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Erään elintärkeän palvelun hinta Yhdysvalloissa on käytännössä salainen. Jokainen meistä tarvitsee tätä palvelua jossain välissä, mutta me vain aniharvoin tiedämme maksamamme palvelun hinnan. Laskun saldo selviää vasta palvelun saamisen jälkeen, ja silloinkin se saattaa heittelehtiä rajusti, riippuen maksajasta ja maksumuodosta.

Jos asioin kahvilassa, IKEA:ssa tai jopa autokaupassa, tuotteiden hinnat on selvästi eritelty ja listattu asiakkaiden tiedoksi. Mutta sairaaloissa ja lääkärin vastaanotoilla en saa selvitettyä hintoja aina edes kysymällä. Laskun suuruus on yleensä täydellistä arpapeliä.

Monet politiikot, molemmista valtapuolueista, ovat vaatineet hintojen julkistamista. Valitettavasti vielä useammat politiikot, edelleen molemmista valtapuolueista, ovat tiukasti terveydenhoidon lobbaajien talutushihnassa.

Terveydenhoitosektori on vastustanut hintojen julkaisemista. Sen argumentti on, että potilaat valitsisivat tässä tapauksessa halvimman, mutta ei aina parhaimman hoitomuodon. Siksi salainen hinnoittelu on potilaiden etu, terveydenhoidon tarjoajat sanovat.

Ja höpsis. Todellinen syy on, tietenkin, että hintojen julkistaminen johtaisi hintakilpailuun eri sairaaloiden ja lääkäritalojen välillä. Terveydenhoito pelkää kuollakseen sen valtavien voittomarginaalien kutistumista, ja se on valmis puristamaan viimeisetkin dollarit irti sairaista amerikkalaisista sekä heidän vakuutusfirmoistaan.

Tässä piilee koko amerikkalaisen terveydenhoidon kaksinaismoralistinen dilemma. Tilanteesta riippuen amerikkalainen terveydenhoitoala sanoo olevansa joko bisnes tai yleishyödyllinen palvelu, jonka ei pitäisi toimia tavallisen kapitalismin pelisääntöjen mukaan. Sektori haluaa olla vain puoliksi raskaana.

Kun sairastuin leukemiaan pari vuotta sitten, sain Atlantan Piedmont Hospitalissa erinomaista hoitoa. Lääkärit ja sairaanhoitajat olivat erinomaisia, ja saan suurelta osin kiittää heitä elämästäni. Mutta he eivät tehneet sitä pelkkää hyvyyttään: sairaala sai korvaukseksi todella komean shekin vakuutusfirmaltani sekä omavastuumaksuni omasta kukkarostani.

Muutama viikko kotiutumiseni jälkeen sain puhelinsoiton sairaalasta. Koska olin saanut niin hyvää hoitoa ja olin ilmaissut tyytyväisyyteni sairaalaan, olisinko kenties halukas lahjoittamaan sille hieman rahaa? Kun kysyin mihin tarkoitukseen rahat menisivät, he sanoivat sen menevän sairaalan yleiseen rahastoon (eli sairaalan ylläpitoon, henkilökunnan palkkioihin ja sijoittajien osinkoihin). Ilmoitin olevani ehkä halukas antamaan pienen lahjoituksen köyhien ja ilman sairasvakuutusta olevien atlantalaisten hoitoon, jos sairaalalla sattuisi olemaan tälläinen rahasto. Rahasto oli olemassa, sain kuulla, mutta en saanut koskaan jatkosoittoa sekä tietoja minne ja miten antaa lahjoituksen. Ilmeisesti tämä rahasto ei ollut niin tärkeä eikä vaivan arvoinen.

Terveydenhoitosektorin puoliksi raskaana -asenne kapitalismiin on eettisesti mahdoton. Hyvä havaita, että rehellisemmät politiikot molemmista puolueista ovat tiedostaneet tilanteen.

Soundtrack: UFO, Doctor, Doctor.