Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Tervemenoa, kakskyt nolkyt!

Marko Maunula
Blogit Americana 3.1.2010 17:51

Kansa on puhunut. 2000-luku oli paska vuosikymmen, tuumaavat amerikkalaiset.

Viime vuosikymmen jää amerikkalaisten muistikuviin ehkä ikävämpänä kuin 1970-luku. Vietnamin sodan krapula, stagflaatio, Iranin vallankumouksen nöyryytykset, Watergate, sekä öljykriisit määrittelivät 1970-luvun. 2000-luku vaikuttaa vielä huonommalta.

Vuosikymmen alkoi Y2K-peloilla. Saman vuoden loppusuoralla presidentinvaalit sekä Floridan farssi vetivät synkkiä rajalinjoja sinisen ja punaisen Amerikan väliin. Talous köhi myös ikävästi.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut yhdisti kansan traagisesti mutta tilapäisesti. Afganistanin sota nautti mittavaa suosiota, mutta pian hyökkäys Irakiin jakoi amerikkalaiset taas kahtia. Talouskehitys jatkoi jo 1980-luvulla alkanutta eriarvoisuuden kasvua.

Vuoden 2004 presidentinvaalit osoittivat, että Yhdysvallat oli jakautunut kahteen leiriin. Molemmat ääripäät uskoivat, että maa menee suoraan helvettiin jos vastapuoli voittaa vaalit.

Irak ja Afganistan osoittautuivat syväksi suoksi. Katrina tuhosi New Orleansin ja lähialueet; liittovaltion kyvyttömyys pelastustoimissa söi kansan luottamusta hallitukseen. Bensan hinta nousi kuin raketti, puskien amerikkalaiset köyhät ja keskiluokan entistä ahtaammalle.

Ylikuumentuneet kiinteistömarkkinat puskivat lopulta paitsi koko maan lamaan, mutta tuhosivat luottamusta Yhdysvaltoja jo 1970-luvun lopulta hallinneeseen monetaristiseen talousajatteluun. Säännöstelyn purku osoittautui katastrofiksi; pankkijärjestelmä heilui romahduksen partaalla. Lokakuussa 2008 Alan Greenspan todisti kongressissa, että talousfilosofia mihin hän on uskonut viimeiset 40 vuotta on osoittautunut vääräksi: mea culpa. Ulkomaanvelka paisui miljardeilla.

Pohjois-Koreasta tuli ydinasevalta; Iran kolkuttelee ovilla. Lähi-Itä on vielä tavallistakin pahempi soppa.

Abu Ghraib, Guantanamo, Patriot Act, unilateralistinen ulkopolitiikka, Irakin ja Afganistanin sodan virheet, sekä Yhdysvaltain yleinen irtautuminen kansainvälisestä yhteisöstä söivät maan kansainvälistä mainetta. Yhdysvaltojen brändi tarpoi pohjamudissa.

Seuraava vuosikymmen on parempi, uskovat amerikkalaiset. Sen on pakko.

Soundtrack: Driving’n’Crying, Straight to Hell.