Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Terroristin epistola

Marko Maunula
Blogit Americana 20.6.2011 16:01

Lähi-Idän terroristit eivät ole enää marxilaisia vaan islamisteja, mutta semantiikka on edelleen 1970-luvun peruja.

Tapasin eilen Fatahin ja Hamasin edustajia. Olin valmistellut tukun kysymyksia, mutta ensimmäisestä vastauksesta alkaen oli selvää, että dialogi jäi haaveeksi.

”Miten voit auttaa palestiinalaisia veljiäsi paremmin: taistelemalla Israelia vastaan, vai ryhtymällä lääkäriksi tai opettajaksi?”

”Vastaus” oli huolellisesti pyöritelty sekä pohjustettu monologi Israelin rikoksista, Hamasin puskemasta ”aselevosta,” sekä palestiinalaisten kärsimyksistä, jonka side kysymykseeni oli vain näennäinen. Keskustelun kulku oli viitoitettu.

Oikeista terroristeja ovat israelilaiset, siionistinen imperialismi on vastuussa alueen ongelmista, palestiinalaisten oikeuksia poljetaan jatkuvasti, ja muut teeveestä tutut greatest hits -pointit soljuivat suoraan ulkomuistista. Monologi oli kuin neuvostoliittolaisesta kommunikeasta, jossa ympäröivä todellisuus on alistettu ideologian palvelukseen, ja jossa toimittajan huonot kysymykset saavat oikeaoppiset vastaukset..

Suurissa kysymyksissä selkosanaisuus löytyi – ainakin ajoittain. ”Oletteko valmiita rauhaan Israelin kanssa?” Hamasin edustaja tarjosi vastaukseksi järjestönsä epävirallista ja tilapäistä aselepoa (hudna) Israelin kanssa, mutta jatkokysymys josko hän haluaa pysyvää rauhansopimusta Israelin kanssa sai poikkeuksellisen selvän vastauksen: ”Ei!”

Soundtrack: Ellis, Beggs, and Howard: Big Bubbles, No Troubles.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Jotenkin nämä Markku Maunulan vaikuttavat suppeilta ja osin asiattomilta. Eivät yhtään kuvaa todellista tilannetta, koska aina on jokin marxismi-islamismi asetelma. Voisiko toimittajan sijoittaa pitemmäksi aikaa Gazan rajanylityspaikalle tai palestiinalaisten köyhimmille asuinalueille? Tuskinpa kahden vähemmän kouluja käyneen palestiinalaisaktiivin mielipiteet ja osallistuminen muuttavat nälänhädästä sekä perustarvikkeiden, terveydenhuollon, työn ja yhteiskunnallisten palveluiden puutetta potevia. Israelilaiset ovat häätäneet monet kodeistaan, omaisia on murhattu jne. Keinot ovat vähissä, ja toimittaja vielä kehtaa kysyä ”miltä tuntuu” ja mitäs nyt yksin saisitte aikaan? Eihän näiden palestiinalaisnuorten elämäntilanne toimittajaa saati ketään muuta ”länsimaista Israelin tukijaa” kiinnosta. Miten toimittaja voisi konkreettisesti olla avuksi, jotta palestiinalaisnuoret saisivat samankaltaisen elämänlaadun, koulutuksen, vapauden ja itsenäisen maan kuin toimittajalla itsellään? Mitä lukija voisi tehdä, jotta Netanjahu+ kumppanien haitalliset toimet voidaan jatkossa estää ja palestiinalaiset voisivat elää tasa-arvoisina?

Oliko ”konfliktin”mielestä tekstissä jotain joka ei pitänyt paikkaansa?Katselepa huviksesi Aamutv:n haastattelu (21.6.2011 klo 7.50) jossa Karhuvaara haastattelee Mosab Hassan Yousefia,erään Hamasin perustajan poikaa:

Israel vs. palestiinalaiset-dilemma on ratkaisematon ja pysyvä, sillä ei ole olemassa yhtä totuutta, eikä asia ole mustavalkoinen.
Palestiinalaisten ja arabimaiden+Iranin aiheuttama uhka Israelille on fakta, kuten myös palestiinalaisiin kohdistuva sorto on fakta.

Diasporassa juutalaiset pitivät paluun Israeliin/Jerusalemiin tavoitteenaan vajaa pari tuhatta vuotta, ja niin voivat tehdä myös palestiinalaiset omille mailleen.
Nykyiseen tilanteeseen voisi parannusta tuoda itsenäinen palestiinalaisvaltio, mutta sen tulisi olla elinkelpoinen, ja alueeltaan yhtenäinen sekä riittävä.
Sellaiseen tuskin päästään, sillä pienessä Israelissa ei ole mitä jakaa, eikä haluakaan, sillä israelilaiset olettavat palestiinalaisvaltion aseistautuvan välittömästi ja muuttuvan sillanpääasemaksi hyökkäyksille.
Israel saattaa joskus maailmassa myöntyä palestiinalaisvaltion alueisiin, mutta nykyinen alueiden tarkoituksellinen sirpalointi betonimuureilla ei ennakoi elinkelpoisen valtion syntymistä.
Kokonaisuutena palestiinalaisten ja israelilaisten näkökantojen sovittamisessa on tarjolla vain huonoja, tai hyvin huonoja vaihtoehtoja.

Pattitilannetta ylläpitää sekin, että alueiltaan valtavat arabimaat eivät ole olleet halukkaita johdonmukaisesti integroimaan samankielisiä ja -uskoisia palestiinalaisia, vaan niissä on edelleenkin toisen luokan kansalaisten leirejä.

Näitä luetaan juuri nyt