Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Terroristien tappolista ja Obaman huonot vaihtoehdot

Marko Maunula
Blogit Americana 4.6.2012 15:27

Presidentinvaalien keskustelu on käynnistynyt, ja eräs viime päivien teemoista on keskittynyt presidentti Obaman ulkopolitiikkaan, sekä erityisesti terroristipomojen tappo-ohjelmaan.

Viime kuukausien myötä amerikkalaiset ovat oppineet, että Obama on henkilökohtaisesti sitoutunut terroristien tappamiseen tähtäävään ohjelmaan. Hän on osoittautunut kylmäveriseksi terroristien jahtaajaksi, joka ei epäröi lähettää armeijan erikoisjoukkoja vieraan valtion alueelle tappamaan Osama bin Ladenia, tai laukaista ohjuksia eliminoimaan al-Qaidan johtoa ympäri sen toiminta-aluetta.

Terroristien tappo-ohjelma on, luonnollisesti, herättänyt kritiikkiä. Salamurhat eivät yleensä kuulu länsimaiseen oikeuskäsitykseen, ja sekä liberaalit että konservatiivien libertaari-siipi ovat kritisoineet presidentin toimia. Kriitikot uskovat, että jokainen epäilty rikollinen ansaitsee oikeuskäsittelyn, ja ajatus Yhdysvaltain luomasta salaisesta tappolistasta sotii heidän etiikkaansa että oikeuskäsitystään vastaan.

Obaman puolustajat sanovat, että al-Qaida on julistanut sodan Yhdysvaltoja ja länttä vastaan, ja Yhdysvallat on ottanut käyttöön sodan keinot. Vihollisten tappaminen sodassa on oikeutettua, varsinkin jos vastapuoli itse on sodan aloittaja ja syypää.

Salamurhat ja terroristien tappolista muodostavat eettisesti vaikean ja monisyisen ongelmakentän, mutta sodassa terroristeja vastaan Yhdysvalloille ja lännelle on tarjolla ainoastaan huonoja vaihtoehtoja.

Yhdysvalloilla on, nähdäkseni, tarjolla kolme eri vaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto on olla piittaamatta terroristeista, jättää heidät rauhaan. Tämä vaihtoehto asettaa tuhannet viattomat ihmiset kautta maailman vakavaan kuolemanvaaraan. Al-Qaida edelleen haluaa islamistisen, sharia-lain hallitseman toisen kalifaatin paluun. Kiihkeimmät haluavat myös tuoda koko maailman islamistisen herruuden alaisuuteen. Al-Qaida on myös ilmaissut valmiutensa (niin sanoin kuin teoinkin) tappaa ne, jotka yrittävät estää tämän unelman toteutumisen.

Toinen vaihtoehto on hyökätä terroristien kontrolloimille alueille, kaapata heidän rikoksiin syyllistyneet jäsenensä, sekä tuoda heidät kansainvälisen oikeuden eteen. Tämä metodi synkkaisi hyvin länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa, mutta se olisi myös äärimmäisen vaarallinen ohjelma sekä diplomaattisesti hankala toteuttaa. Pakistan, Jemen, Somalia, sekä muut terroristeja sisältävät/suojelevat valtiot tuskin katsoisivat hyvällä, jos ulkomaalaiset ryhtyisivät toimimaan avoimesti heidän rajojensa sisällä. Toisaalta näiden valtioiden apua terroristien pidättämisessä on turha odottaa, johtuen joko heidän kyvyttömyydestään tai haluttomuudestaan toimia terroristeja vastaan.

Kolmas vaihtoehto on nykyinen terroristien tappo-ohjelma. Se on eettisesti ongelmallinen, mutta kiistattoman tehokas strategia. Tappo-ohjelma on, yhdessä tehokkaan tiedustelun kanssa, kyennyt liki tuhoamaan al-Qaidan johdon sekä pysättämään järjestön operaatiot.

Mitä Yhdysvaltojen tai lännen pitäisi tehdä? Obaman ajamaa tappo-ohjelmaa on helppo kritisoida, mutta mitä toimivia vaihtoehtoja presidentillä on jäljellä? Montako uhria uusi strategia vaatisi? Mitkä olisivat sen diplomaattiset, sotilaalliset, eettiset, ja humanitaariset seuraukset?

Al-Qaida ei katoa itsestään. Maailma on pyytänyt organisaatiota lopettamaan sen murhanhimoisen ja totalitaarisen ohjelman, mutta sen jäsenet eivät ole totelleet. Yhdysvaltojen strategiaa on helppo kritisoida, mutta kriitikkojen olisi hyvä tarjota myös toimivia vaihtoehtoja. Muuten kritiikki muuttuu hyödyttömäksi räksytykseksi.

Soundtrack: Jimi Hendrix, Purple Haze.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Tuntuu että Obama on antautunut sotaherrojen vietäväksi: terroristijahti, Guantanamon aukipito, sotatoimet ja lennokki-iskut. En uskoisi että niinkin liberaalitaustainen presidentti kuin Obama olisi niihin omasta halustaan ryhtynyt. Kuitenkin, ehkä Obama ajattelee että kovempi ulkopoliittinen kuva on hänen etunsa. (Venäjä- ja Kiina-suhteensa on taas ollut toista maata, ehkä enemmän hänen itsensä hallussa ja omannäköistä)
Olisi kiva tietää voisiko kova sotilaallinen ulkopolitiikka vieraannuttaa demokraatteja Obamasta, ulkopolitiikka ei vaan liene ollenkaa yhtä tärkeää talouden rinnalla näinä aikoina amerikkalaisille.

Al Qaida tai vastaava terroristijärjestö ei koskaan kykene tuottamaan yhtä suurta tuhoa ja kuolemaa kuin mitä Yhdysvaltain armeija terrorisminvastaisessa sodassa. ”Ne aloittivat” ei yksinkertaisesti riitä syyksi tappaa viattomia ihmisiä.

Kyllä Obama on niin mukavan ihqu tyyppi, että hän voi vallan mainiosti toimia globaalina tuomari-pyövelinä. Tietenkin homma jatkuu seuraavankin pressan aikana jnejne, mutta historiahan opettaa että kyllä heidän arvostelukykyynsä voi aina luottaa!

Valtion alueen sisäisen järjestyksen ja kurittomuuden valvonnan luulisi kuuluvan ensisijaisesti kullekin valtiolle. Kun näin ei tapahdu, joutuvat ns. avoimet ja demokraattiset maat puolustautumaan jopa hyökkäävin keinoin estämään tuhojen toteuttamista alueillaan. Terrorismistä ei ole pääsyä todennäköisesti koskaan, mutta etenkin sen aiheuttamia vakavia laajoja muotoja voidaan ja tulee estää kaikin keinoin.
On harmi, että Obama on joutunut käyttämään näinkin paljon aikaansa terrorismin ongelmalle, kun hänellä olisi ollut kysyntää enemmänkin maapallonlaajuisen kansojen rauhan ja ystävyyden puolestapuhujana. Presidenttikautensa alun idealistisesta Obamasta on kaiketi sukeutunut paksunahkaisempi puolihaukka ja enemmän kotimaansa ongelmiin voimiaan tuhlaava pressa. Jos tulee valituksi toiselle kaudelle, toivoisi ottavan taas enemmän suuren kansakunnan positiivisen valtiomiehen roolia.

Samuel Huntington julkaisi aikainaan kirjan sivilisaatioiden ristiriidoista (saattoipa olla jopa sodista kysymys). Hyvinsyöneet porvarit nauroivat vatsaansa pidellen ja kuoppaposkiset intellektuellit tilasivat lisää punkkua.

Väkivalta ongelmien ratkaisukeinona ei ollut hyväksyttävä vaihtoehto. Kukapa sitä kaipaisi nykyäänkään?

So what, sanovat terroristit.

Jos USA ei olisi ympäri maailmaa sotajoukkojensa kanssa öljykenttiä valtaamassa niin ei mitään terrorismia olisikaan. Se mitä USAn oikeisto pelkää islamistien tekevän tapahtuu juuri tällä hetkellä Yhdysvaltojen itsensä tekemänä. Jopa Texasin republikaani Ron Paul kysyy että mitä itse tekisit jos Kiina tai Venäjä pitäisi sotilastukikohtia USA:n maaperällä. http://www.youtube.com/watch?v=XKfuS6gfxPY

Al-Qaidan kaltaiset eivät katoa niin kauan kuin poliittisella islamilla riittää kannatusta islamilaisessa maailmassa. Heidän vihollisensa on länsimainen yhteiskunta, sen kulttuuri ja uskonto, ei se mitä länsimaat tekevät. Islamistiterroristien teot eivät johdu länsimaiden toimista, vaan heidän omasta aatteestaan. Radikaalimuslimien johtajat sanovat itse suoraan asiansa, kalifaattia levitetään koko maailmaan, haluavat ei-muslimit sitä tai eivät.

Tuota minä kutsuisin imperialismiksi.

USA:n sota islamismia vastaan sinänsä on toiminut varsin hyvin. Sotaa ei käydä niinkään länsimaissa, vaan se on oikeaoppisesti siirretty aatteen alkulähteille. Länsimaille on huomattavasti parempi vaihtoehto käydä tuota sotaa Afganistanissa, Pakistanissa tai Lähi-idässä kuin kotimaissa.

Islamilainen väkivalta kumpuaa islamilaisesta yhteiskunnasta ja sen toimimattomuudesta ja sopeutumattomuudesta nykypäivään. Yhteiskunnan ja suhtautumisen uskontoon täytyy näissä maissa muuttua. Sota ei sinänsä esim. afganistanilaista kulttuuria muuta inhimillisemmäksi tai nykyaikaisemmaksi, mutta voi antaa mahdollisuuden muutoksille.

Iso-Britannian ulkoministeri Robin Cook totesi ennen kuolemaansa, että Al-Qaeda (nimeltään ”tietokanta”) oli lista lännen tiedustelupalveluiden värväämiä taistelijoita.

FBI:n kielenkääntäjä Sibel Edmonds paljasti, että Osama bin Laden oli heidän palkkalistoillaan aina vuodeen 2001 asti.

Pohjois-Irlannin pahimmat terroristit ovat myöntäneet olleensa Iso-Britannian armeijan ja erikoisjoukkojen palveluksessa.

Irakissa Iso-Britannian erikoisjoukkojen miehiä jäi kiinni arabeiksi pukeutuneina jeepissä täynnä räjähteitä. Iso-Britannian armeija tuhosi irakilaisen vankilan seinän vapauttaakseen heidät.

On tuskallista, että niin monet kirjoittavat Al-Qaedasta tietämättä lainkaan, ketkä sen ovat aloittaneet ja ketkä mitä selvimmin ovat edelleen siinä mukana.

Zbigniew Brzezinski, joka oli kouluttamassa Osama bin Ladenia NL:ää vastaan, itse nauraa ajatukselle siitä että olisi olemassa islamistisen terrorismin uhkaa. Hän jos joku tietää.

Kannattaisi muistaa kenraalipresidentti Eisenhowerin sana, ettei sotaeolllista komplekisia saa päästää ylivaltaan. Se tarvitsee sotia voiton tekoon. Siksi sen alan teollisuuden tulee olla valtiollista. Voitot ovat kovia ja sen rahavalta määrää kenestä poliitikosta tehdään johtajia. Sotia synnytetään provokaatioilla eikä kaikki ole sitä miltä se saadaan näyttämään. Obamasta odotettiin toisenlaista rauhanruhtinasta. Parempi kuin Puskan Yrjö kuitenkin. Romni pressana voisi olla sotainen. USA syyttää terrorismista turhautuneita valtioita tai niiden kansalaisia. Taustana on se, että yksittäistaistelijoita, vaikka heillä olisi alkeelliset aseet ei voi voittaa konearmeijalla, koska näillä sotureilla on fanaattinen motivaatio ja taivaspaikka tiedossa. Väkivalta lisää vain väkivaltaa asetehtaiden eduksi ja ylläpitää menekkiä. Kostonkierre on armoton.

Näitä luetaan juuri nyt