Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Teevankelismi, Daytonin apinajuttu, ja Michele Bachmann

Marko Maunula
Blogit Americana 13.7.2011 08:44

Kristillisyyden ja ultrakonservatismin välinen liitto on teologisesti hämmentävä mutta voimakas poliittinen ilmiö nyky-Amerikassa. Republikaanien esivaalit sekä teekutsu-liike ovat jälleen osoittamassa kristillisen oikeiston voiman.

Moderni kristillinen oikeistolaisuus juontaa 1920-luvulle sekä darwinismin kasvavaan suosioon kouluissa. Tieteellistä maailmankatsomusta vieroksuvat kristilliset organisoituivat poliittisesti ja puskivat läpi evoluution opettamisen vastaisia lakeja lukuisissa osavaltioissa.

Amerikkalaiset testasivat darwinismin vastaiset lait vuoden 1925 historiallisessa oikeusjutussa Tennessee v. Scopes, eli ns. ”Scopesin apinajuttu,” jossa nuori opettaja John Scopes tuomittiin oikeudessa Tennesseen osavaltion evoluution opetuksen kieltävän lain rikkomisesta.

Kansainvälistä huomiota saaneet käräjät muodostuivat mittavaksi modernismin henkiseksi ja lailliseksi testiksi, jonka teemat olivat suuria: darwinismin opettaminen kouluissa, demokratia vastaan ekspertit, uskonto vastaan tiede, ja liberaali modernismi vastaan uskonnollinen konservatismi. Tapaus inspiroi myös amerikansuomalaisen Antti Syrjäniemen kirjoittamaan aiheesta laulun Daytonin apinajuttu.

Fundamentalistit tulkitsivat tapauksen voitoksi ja havaitsivat poliittisen voimansa. He ryhtyivät yhdistelemään vanhoillista teologiaa, modernia markkinointia ja teknologiaa, poliittista ruohonjuurikampanjointia, sekä hyvää organisointia. Moderni oikeistolaisfundamentalismi syntyi pitkälti Kaliforniassa, josta se levisi nopeasti Etelään ja Keskilänteen.

Toisen maailmansodan jälkeen uskonnollinen konservativismi sai runsaasti polttovoimaa kylmän sodan antikommunismista sekä kansalaisoikeuksien, naisasialiikkeen, sekä poliittisen liberalismin esiinmarssista; nyt sillä oli runsaasti vastustettavaa. Arvokonservatismi keskittyi yhä voimakkaimmin evankelisiin kirkkoihin, joiden televisioissa esiintyvistä pastoreista tuli oikeistolaisia supertähtiä.

Teologisesti uusi fundamentalismi on instrumentalistista ja joustavaa. 1950-luvulla monet fundamentalistit vastustivat äänekkäästi afroamerikkalaista kansalaisoikeusliikettä, vedoten teologisesti kryptisiin raamatun lauseisiin (Teot, 17:26, Joosua 23:12-13). Tänään samat kirkot ovat ottaneet avosylin vastaan afroamerikkalaiset jäsenet ja hakeneet heidän tukeaan mm. homoliittojen vastaisille kampanjoilleen. Vaikka he väittävät seuraavansa raamattua kirjaimellisesti, se ei ole hidastanut heidän materialismiaan tai muokannut heidän käsityksiään sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Prokrustealaiset petikaverit

Tänään evankelinen oikeisto on muokkaamassa republikaanien esivaalien tuloksia. Evankeliset konservatiiviset ovat parhaimmillaan tekemässä liittoa teekutsulaisten kanssa.

Pinnallisesti liitto vaikuttaa oudolta. Teekutsu-liike on pohjimmiltaan libertaarinen, joka haluaa kutistaa valtion valtaoikeuksia. Evankeliset ovat puolestaan usein valtion aktivismin puolustajia, jotka haluavat käyttää lakia sosiaalisen angendansa puskemiseksi.

Monet evankeliset ovat siirtyneet myös talouskysymyksissä radikaalisti oikealle. He ovat ryhtyneet vertaamaan keynesiläistä talouspolitiikkaa ja verotusta varastamiseen, luovasti yhdistellen teologiaa ja talouspolitiikkaa. Heidän uusi sankarinsa on Michele Bachmann.

Useimmissa mielipidetiedusteluissa Mitt Romney johtaa kaikkien republikaanien parissa, mutta Bachmann, teekutsulaisten sekä evankelisten suosikki, on suosituin todennäköisten äänestäjien sekä politiikkaa erittäin aktiivisesti seuraavien republikaanien parissa.

Bachmann ratsastaa taitavasti kahdella satulalla. Hän haluaa sekä lisätä että kaventaa valtion valtaoikeuksia, vedoten evankelisen konservatismin skitsofreniaan, joka samanaikaisesti uskoo lainsäädännön kykyyn muokata sosiaalisia asenteita sekä lainsäädännön kyvyttömyyteen korjata taloudellisia vääristymiä.

Näennäinen ristiriita heijastaa liikkeen teologista joustavuutta, jossa lopputulos määritellään ennen tutkimusta ja analyysiä. Bachmannin sekava ja emotionaalinen kampanja on muutosten keskellä kamppailevan liikkeen muotokuva. Sen polttoaine on vaistonvarainen antiliberalismi, mutta liikkeen konkreettiset maalit ovat edelleen hakusessa. Siitä huolimatta Bachmann ja teevankelistit ovat muodostumassa erääksi tulevien vaalien merkittävimmistä ryhmittymistä.

Bachmannista on tulossa ideologisten konservatiivien suosikki sekä anti-Romney, jolla on mahdollisuudet jopa esivaalien voittoon. Jos näin käy, ensi vuoden presidentinvaaleista on tulossa uusi Daytonin apinajuttu.

Soundtrack: The Charles Daniel Band, Uneasy Rider.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Esim. sadan vuoden päästä uskonnollisuus rupeaa olemaan vähemmistyön juttu, ainakin länsimaissa. Nämä uskonnolliset jarruliikkeet yrittävät vielä epätoivoisesti kääntää kehitystä takaisin keskiaikaan päin, mutta turha on työnsä.

Jos kolmas maailmansota syttyy se tulee kyllä nimenomaan sillon kun evankelifundamentalistit pääsevät valtaan USA:ssa ja vastaavat islamilaiset lähi-idässä. Saavat silloin kaipaamansa harmageddonin.

Pettämätöntä evankelista logiikkaa: pro life = pro war, pro guns, pro death penalty ;)

Eurooppalainen mielenmaisema poikkeaa monessa suhteessa amerikkalaisesta. Euroopassakin on kristilisyyden ja konservatismin liittoutuminen ollut hyvinkin yleistä. Kun fasismin ja natsismin raunioilla ei-sosialistiset nationalistit etsivät uutta pohjaa ideologialleen, syntyi sekä Saksaan että Italiaan kristillisdemokraattiset puolueet, joiden ideologisena ratkaisuna oli pyrkimys palata siihen kristillis-konservatiiviseen arvopohjaan, joka oli kansallisten liikkeiden käyttövoimana ennen fasismin nousua. Näin mukaan tuli tavoitteita, joissa korostuu kansallinen yhteenkuuluvuus ja kaikista yhteiskunnan jäsenistä huolehtiminen Bismarckin sosiaalipolitiikan hengessä. Tämäntapainenhan oli myös Suomen kokoomuksen edeltäjän vanhasuomalaisen puolueen eetos. Eurooppalainen konservatismi on siis lähtökohdiltaan varsin erilainen kuin yritteliäisyyttä ja omillaan pärjäämistä korostava amerikkalainen uudisraivaajaperinne, joka on nykyisen republikanismin taustaideologia.

Uskonnonvastaista, ateimin realismia kokeiltiin itänaapurissa liki 70 vuotta huonolla menestyksellä.

Evankelisuus on eri asia kuin evankelikaalisuus ja USA:n kristilliseen oikeistoon kuuluvat ovat nimenomaan evankelikaalisia.