Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Teevankelismi, Daytonin apinajuttu, ja Michele Bachmann

Blogit Americana 13.7.2011 08:44
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kristillisyyden ja ultrakonservatismin välinen liitto on teologisesti hämmentävä mutta voimakas poliittinen ilmiö nyky-Amerikassa. Republikaanien esivaalit sekä teekutsu-liike ovat jälleen osoittamassa kristillisen oikeiston voiman.

Moderni kristillinen oikeistolaisuus juontaa 1920-luvulle sekä darwinismin kasvavaan suosioon kouluissa. Tieteellistä maailmankatsomusta vieroksuvat kristilliset organisoituivat poliittisesti ja puskivat läpi evoluution opettamisen vastaisia lakeja lukuisissa osavaltioissa.

Amerikkalaiset testasivat darwinismin vastaiset lait vuoden 1925 historiallisessa oikeusjutussa Tennessee v. Scopes, eli ns. ”Scopesin apinajuttu,” jossa nuori opettaja John Scopes tuomittiin oikeudessa Tennesseen osavaltion evoluution opetuksen kieltävän lain rikkomisesta.

Kansainvälistä huomiota saaneet käräjät muodostuivat mittavaksi modernismin henkiseksi ja lailliseksi testiksi, jonka teemat olivat suuria: darwinismin opettaminen kouluissa, demokratia vastaan ekspertit, uskonto vastaan tiede, ja liberaali modernismi vastaan uskonnollinen konservatismi. Tapaus inspiroi myös amerikansuomalaisen Antti Syrjäniemen kirjoittamaan aiheesta laulun Daytonin apinajuttu.

Fundamentalistit tulkitsivat tapauksen voitoksi ja havaitsivat poliittisen voimansa. He ryhtyivät yhdistelemään vanhoillista teologiaa, modernia markkinointia ja teknologiaa, poliittista ruohonjuurikampanjointia, sekä hyvää organisointia. Moderni oikeistolaisfundamentalismi syntyi pitkälti Kaliforniassa, josta se levisi nopeasti Etelään ja Keskilänteen.

Toisen maailmansodan jälkeen uskonnollinen konservativismi sai runsaasti polttovoimaa kylmän sodan antikommunismista sekä kansalaisoikeuksien, naisasialiikkeen, sekä poliittisen liberalismin esiinmarssista; nyt sillä oli runsaasti vastustettavaa. Arvokonservatismi keskittyi yhä voimakkaimmin evankelisiin kirkkoihin, joiden televisioissa esiintyvistä pastoreista tuli oikeistolaisia supertähtiä.

Teologisesti uusi fundamentalismi on instrumentalistista ja joustavaa. 1950-luvulla monet fundamentalistit vastustivat äänekkäästi afroamerikkalaista kansalaisoikeusliikettä, vedoten teologisesti kryptisiin raamatun lauseisiin (Teot, 17:26, Joosua 23:12-13). Tänään samat kirkot ovat ottaneet avosylin vastaan afroamerikkalaiset jäsenet ja hakeneet heidän tukeaan mm. homoliittojen vastaisille kampanjoilleen. Vaikka he väittävät seuraavansa raamattua kirjaimellisesti, se ei ole hidastanut heidän materialismiaan tai muokannut heidän käsityksiään sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Prokrustealaiset petikaverit

Tänään evankelinen oikeisto on muokkaamassa republikaanien esivaalien tuloksia. Evankeliset konservatiiviset ovat parhaimmillaan tekemässä liittoa teekutsulaisten kanssa.

Pinnallisesti liitto vaikuttaa oudolta. Teekutsu-liike on pohjimmiltaan libertaarinen, joka haluaa kutistaa valtion valtaoikeuksia. Evankeliset ovat puolestaan usein valtion aktivismin puolustajia, jotka haluavat käyttää lakia sosiaalisen angendansa puskemiseksi.

Monet evankeliset ovat siirtyneet myös talouskysymyksissä radikaalisti oikealle. He ovat ryhtyneet vertaamaan keynesiläistä talouspolitiikkaa ja verotusta varastamiseen, luovasti yhdistellen teologiaa ja talouspolitiikkaa. Heidän uusi sankarinsa on Michele Bachmann.

Useimmissa mielipidetiedusteluissa Mitt Romney johtaa kaikkien republikaanien parissa, mutta Bachmann, teekutsulaisten sekä evankelisten suosikki, on suosituin todennäköisten äänestäjien sekä politiikkaa erittäin aktiivisesti seuraavien republikaanien parissa.

Bachmann ratsastaa taitavasti kahdella satulalla. Hän haluaa sekä lisätä että kaventaa valtion valtaoikeuksia, vedoten evankelisen konservatismin skitsofreniaan, joka samanaikaisesti uskoo lainsäädännön kykyyn muokata sosiaalisia asenteita sekä lainsäädännön kyvyttömyyteen korjata taloudellisia vääristymiä.

Näennäinen ristiriita heijastaa liikkeen teologista joustavuutta, jossa lopputulos määritellään ennen tutkimusta ja analyysiä. Bachmannin sekava ja emotionaalinen kampanja on muutosten keskellä kamppailevan liikkeen muotokuva. Sen polttoaine on vaistonvarainen antiliberalismi, mutta liikkeen konkreettiset maalit ovat edelleen hakusessa. Siitä huolimatta Bachmann ja teevankelistit ovat muodostumassa erääksi tulevien vaalien merkittävimmistä ryhmittymistä.

Bachmannista on tulossa ideologisten konservatiivien suosikki sekä anti-Romney, jolla on mahdollisuudet jopa esivaalien voittoon. Jos näin käy, ensi vuoden presidentinvaaleista on tulossa uusi Daytonin apinajuttu.

Soundtrack: The Charles Daniel Band, Uneasy Rider.