Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Tarvitseeko Yhdysvallat psykiatria?

Marko Maunula
Blogit Americana 28.10.2009 17:00

Suomalaiset ovat saaneet röyhistellä rintaansa viime viikon kansainvälisissä vauraus– ja tasa-arvo rankkauksissa. Yhdysvallat? Eipä juuri.

Amerikkalaisuuden ytimeen on aina kuulunut ihailtava optimismi sekä paikoitellen ärsyttävä ja totuudenvastainen usko maansa poikkeukselliseen erinomaisuuteen. Amerikka on paras, suurin, rikkain, ja moraalisin kaikessa, piste.

Yleensä amerikkalaiset suhtautuvat kansainvälisiin vertailuihin vauraudesta, koulutustasosta, ym. sosioekonomisiin missikisoihin niiden ansaitsemalla olankohautuksella. Mutta nyt amerikkalaiset ovat ryhtyneet tosissaan pohtimaan josko heidän maansa on todellakin näivettyvä suurvalta.

Vedin kesällä luentosarjan aiheesta ”United States 1973-2009: A Nation in Decline?” Luentosali oli ammuttu täyteen. Opiskelijoiden kommentit ja tutkielmat olivat armottoman pessimistisiä. Huoli sekä omasta että koko maan tulevaisuudesta riippui luentosalin yllä.

Artikkelit, kirjat, ja tutkimukset aiheesta ovat tulossa muotiin. Osa teoksista, kuten Fareed Zakarian mainio The Post-American World painottavat, että Yhdysvallat ei ole kaatumassa; muu maailma on vain ottamassa sen etumatkan kiinni. Toiset, kuten oikeistolaisten hihhuleiden tuottama dokumenttisarja The Fall of America and the Western World povaavat taloudellis-poliittis-kulturaalista armageddonia.

Satunnaiset paniikit kuuluvat amerikkalaiseen(kin) sielunmaisemaan. 1950-luvulla kommunistit nakersivat yhteiskunnan peruspilareita. 1980-luvulla japanilainen talousihme oli ajamassa amerikkalaiset takariviin. Globalisaatio on ollut suuri peikko jo liki pari vuosikymmentä.

Silti, tämän päivän pessimismissä on jotain erilaista. Periamerikkalainen usko omaan menestykseen huonoinakin aikoina on vähissä. Kollektiivinen pessimismi on päihittänyt individualistisen optimismin. Yleinen ilmapiiri muistuttaa kovasti 1990-luvun alun Suomea.

Obaman hallinto ja kongressi ovat stimuloineet taloutta kiitettävästi, mutta miten on maan psyykeen laita? Minkä sortin masennuslääke tehoaa valtioon? Itse toivon liki mahdotonta Suomen vuoden 1995 maailmanmestaruuden tyyliin: USA, jalkapallon maailmanmestari 2010!

Soundtrack: Soundgarden, Fell on Black Days.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Amerikkalaisuuden kolme peruspilaria ovat olleet iät ja ajat taala,taala ja taala. Se neljäs voisi olla vaikkapa yritteliäisyys/luovuus. Nyt kun kolme jalkaa neljästä on pahasti kuralla tarvittaisiin niiden tilalle ainakin kaksi uutta, kolmas voisi olla edelleenkin taala, vaikkakin painoarvoltaan heikentyneenä. Mitä nuo uudet peruspilarit voisivat olla? Paastoaminen ja rankka kuntoliikunta, sanon.Psykiatriasta ei kyllä apua löydy tuolle kulutusyhteiskunnalle. Heh,heh, sanovat varmaan monet. No keksikääs sitten jotain parempaa kun osaatte.