Tarpeellinen essee: Politiikka on uusi uskonto, joka vaatii syntien tunnustamista ja valitsee totuutensa
Kirjailija Andrew Sullivanin mukaan uusi uskonnollisuus on synnyttänyt poliittisia kultteja.
Kirjailija Andrew Sullivanin tuore essee näkee yhtäläisyyksiä vanhan herätys-uskonnollisuuden ja modernin poliittisen korrektiuden välillä. New York Magazinessa julkaistu essee on herättänyt kipeästi tarpeellista keskustelua – mutta ei kylliksi.
Meillä kaikilla on sisäsyntyinen tarve uskoa suurempaan voimaan, Sullivan sanoo. Jos emme usko jumalaan, me etsimme ankkureita elämällemme nykypäivästä. Prosessissa me teemme politiikasta uuden, jumalattoman uskonnon.
Uskonnot tarjoavat yhteisöllisyyttä, metafyysisen kivijalan elämälle, ja syvän varmuuden omasta oikeassaolosta. Niihin usein liittyy tarve levittää totuutta valaistumattomille ihmisille sekä tiukka jako totuuden hyväksyneisiin ja ulkopuolisiin.
Uusi usko sekä antaa että vaatii. Sen keskeiset opinkappaleet vaativat jatkuvaa hiomista, tunteisiin ja tietoon perustuvaa totuuden sisäistä tuntoa sekä dogmaattista teologiaa. Jatkuvasti kehittyvästä opista harhautuminen on vakava rike.
Kuten esimodernin aikakauden kristityt, Sullivan kirjoittaa, uuden hyperpoliittisen aikakauden airueet rankaisevat hereetikkoja sulkemalla heidät ulos yhteisöistään tai pakottamalla heidät julkisiin katumusharjoituksiin. Sortunut yksilö voi joskus saada syntinsä anteeksi julkisella anteeksipyynnöllä, mutta yhteisö ei silti unohda syntejä.
Esimerkiksi vasemmalla laidalla sosiaalinen oikeudenmukaisuus vaatii valkoisen etuoikeuden katuvaa tiedostamista, aivan kuten kristityt vaativat ihmisen syntyperäisen syntisyyden tunnustamista. Kuin katolisen messun osallistujat, uuden sosiaalisen uskon palvojat toistavat liturgiaa, jossa oman syntyperäisen vajavaisuuden tunnustus ja kriittinen itsensä kieltäminen ovat keskeisellä sijalla.
Sullivanin analyysissä uusi uskonnollisuus on synnyttänyt poliittisia kultteja, joiden seuraajien kanssa keskustelu on mahdotonta. Heidän sisäinen vakaumuksensa on tärkempi ja voimakkaampi kuin logiikka ja todellisuus.
Donald Trumpin vakaumukselliset kannattajat uskovat ennemmin Trumpin valeita kuin faktoja ja omia aistejaan – tai vähintäänkin sivuuttavat ristiriitaisuudet merkityksettöminä, tosiuskovien tapaan.
Sosiaalisesti ja poliittisesti valveutuneen vasemman laidan usko omaan totuuteensa on vähintäänkin yhtä vahvaa. Se torjuu tieteen, josta se ei pidä, valikoi dataa ja vannoo oman usein intuitiivisen totuutensa nimiin.
Englantilaissyntyinen amerikkalainen Sullivan on itse homoseksuaali katolinen kristitty, joka poliittisesti on löytänyt itsensä ei-kenenkään maalta.
George W. Bushin presidenttiyden aikana Sullivan teki pesäeron republikaaniseen puolueeseen, mutta hän on edelleen Michael Oakeshott -koulukunnan konservatiivi. Miehen eklektinen tausta ja persoona antavat hänelle uniikin perspektiivin tutkia eri poliittisia – ja uskonnollisia – leirejä.
Uusi essee on tärkeä keskustelunavaus, mutta se kärsii sen kuvailemasta dilemmasta: ihmiset joiden pitäisi lukea se ajatuksella ja itsetarkkailulla eivät sitä tee.
Soundtrack: Jamiroquai, Virtual Insanity.