Tärkeintä on voitto – vai sittenkin moraalinen selkäranka? Demokraatit kiistelevät Trumpin haastamisesta valtakunnanoikeuteen
Yhdysvaltain vasemmiston jakautuminen voitonhalusiin realisteihin ja syteen tai saveen -idealisteihin ei ole uusi ilmiö.
Demokraattien suhtautuminen Robert Muellerin raporttiin osoittaa puolueen jakautuneen voitonhaluisiin realisteihin ja puhdasoppisiin idealisteihin.
Viime päivinä puolueen sisäinen väittely Donald Trumpin mahdollisesta haastamisesta valtakunnanoikeuteen on kiihtynyt. Aluillaan oleva presidenttikisa ruokkii debattia.
Realistien tunnetuin lipunkantaja on Nancy Pelosi. Hän ei kannata valtakunnanoikeutta – ainakaan juuri nyt.
Pelosi on raudanluja taktikko, joka ei ole kiinnostunut symbolisista eleistä. Hän haluaa voittaa. Pelosi muistanee erittäin hyvin, mitä tapahtui kun Bill Clinton haastettiin valtakunnaoikeuteen. Kansakunnan vastareaktio nosti Clintonin ja demokraattien kannatusta.
Puolueen toisella laidalla operoi ryhmä äänekkäitä idealisteja. He uskovat, että ellei kongressi reagoi Trumpin yrityksiin häiritä oikeutta sekä hänen hallintonsa eettisiin ongelmiin, kongressi menettää arvovaltansa ja moraalisen selkärankansa.
Yhdysvaltain vasemmiston jakautuminen voitonhalusiin realisteihin ja syteen tai saveen -idealisteihin on vanha ilmiö.
Kun pragmaattista keskitien politiikkaa painottanut Bill Clinton nousi näyttämölle vuonna 1992, puolueen vasen laita vierasti häntä. Vuonna 2016 monet Bernie Sandersin kannattajat jättivät äänestämättä presidentinvaaleissa, koska Hillary Clinton ei ollut Sandersin kaltainen sosialisti.
Hieman yllättäen Sanders ei kuitenkaan toistaiseksi kannata Trumpin haastamista valtakunnanoikeuteen. Vasemmistoidealistien keulakuva haluaa päästä demokraattien presidenttiehdokkaaksi.
Veikkaan Sandersin uskovan, että hänen edustamansa populismisi voi purra poliittista eliittiä vihaavaan äänestäjäkuntaan, mikä tekisi hänestä vuoden 2020 protestikansan uuden Trumpin.
Vuoden 2016 tappio on selvästi syönyt Sandersia viimeiset pari vuotta. Ehkä hän voi opettaa idealisteille poliittista strategiaa, osoittaa heille tien voittoon.
Soundtrack: Father John Misty, Birdie.