Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Tappaako Kindle kirjat?

Marko Maunula
Blogit Americana 30.7.2009 08:49

En pidä kirjoista. Rakastan tuhansien kirjojen sisältöä, niiden tarjoamaa tietoa ja tarinoita, mutta kirjat esineinä käyvät usein hermoilleni.

Työkseen lukevana ja kirjoittavana henkilönä olen väsynyt toimistoni ja kotini kirjapinoihin. Ne keräävät pölyä, vievät tilaa, ja vaativat jatkuvaa arkistointia. Säilytän toimistossani ja kotonani ainoastaan työssäni tarvitsemia perusteoksia sekä välttämättömiä klassikoita, mutta pelkästään ne täyttävät seitsemän pölyistä ja tilaa vievää kirjahyllyä.

Suomen reissun alla SK:n toimitus pyysi minua tuomaan heille tuliaisiksi uuden Amazon Kindle -elektronisen lukimen sekä testaamaan laitteen. Vekotinta ei vielä saa Suomesta. Kolmesataa dollaria vaihtoi omistajaa, ja kaksi päivää myöhemmin lähettipalvelu toi Kindlen kotiini.

Alkuvaikutelmani oli hieman skeptinen. Kindle sopi käteen hyvin, mutta näyttö vaikutti pieneltä. En ollut varma kauanko jaksaisin tuijottaa pientä näyttöä.

Latasin vekottimen, avasin sen, ja ryhdyin etsimään digitaalista luettavaa, ja olin myyty. Kindlestä ja minusta tuli kaverit noin kolmessa minuutissa.

Kindle on ergonomisesti hyvin suunniteltu laite. Sen selainnäppäimet ovat sijoitettu hyvin. Valikkoa on helppo lukea ja looginen käsitellä. Kirjojen ja lehtien etsiminen Amazonin verkkokaupasta oli helppoa ja nopeaa.

Tilasin lentokonelukemisekseni Cormac McCarthyn The Road -romaanin, New Yorker -aikakauslehden uusimman numeron, päivän New York Timesin, sekä digitaalikuvauksen käsikirjan testatakseni laitteen graafisia ominaisuuksia. Sisäänrakennettu wifi oli nopea; teosten lataamiseen meni alle minuutti.

Kindlen edut tulivat esiin lentokoneessa. Normaalin kirja- ja lehtipinon sijasta matkalukemiseni mahtuivat pikkutakkini taskuun. Kyynärpääni sekä sanomalehteni eivät tunkeneet vieruskaverini reviirille.

Kindlen näyttöpääte-teknologia, eli ns. nestemäinen paperi, toimi erinomaisesti. Toisin kuin tietokoneen näyttöpääte, se ei hehku omaa valoa. Pystyin lukemaan Kindleä koko matkan ilman silmieni rasittumista. Itse asiassa se oli lempeämpi silmilleni kuin perinteinen, lentokoneen spottivaloa heijastava valkoinen kirjapaperi.

Vekottimessa on myös heikkoutensa. En voi lainata kirjoja kavereilleni tai siirtää niitä muihin laitteisiin. Ostamani teokset katoavat ja kuolevat Kindlen myötä. Pieni, kaksivärinen näyttö ei toimi graafisten kirjojen lukemisessa.

Kirja on ollut sitkeä ja pitkäikäinen keksintö. Sen kestävyys, kannettavuus, helppo luettavuus, sekä suhteellisen halvat tuotantokustannukset ovat tehneet kirjasta erään ihmiskunnan pitkäikäisimmistä ja suosituimmista keksinnöistä.

Kindle ei tapa kirjaa esineenä. Kirjan tulevaisuus on huomattavasti valoisampi kuin perinteisten äänitallenteiden tai vaikkapa DVD-formaatin. Silti, Kindle ja vastaavat elektroniset lukimet tulevat silti viemään asiakkaita perinteisiltä kirjoilta ja kirjakaupoilta, varsinkin päivän kirjallisuuden ja aikakauslehtien suhteen.

Kirjastot ja kirjakaupat, luddiittien viimeiset linnakkeet, ovat pian uhanalaisia (mutta eivät täysin katoavia) instituutioita. Elektroniset lukimet ovat tulleet jäädäkseen.

Soundtrack: Rolling Stones, Yesterday’s Papers.

PS. Hauska yhteensattuma: lataamani New Yorker sisälsi hyvän, joskin omaa arviotani huomattavasti kriittisemmän, jutun Kindlestä.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Tilanne lukurintamalla on muuttumassa ja siksi mielenkiintoinen. Luin uutisen. Luin sen netistä en paperilehdestä. Tänään luin uutista kommentoivan kolumnin lehdestä, kun en netissä sitä kohdanutkaan siinä nettiarvaruudessa, jossa päivittäin seilailen, joskus uutisia lukien, joskus tietoa hakien ja silloin tällöin blogistanissa aikaa kuluttaen. Kindlen tyyppiset ratkaisut tekevä kirjoille samaa kun netti on jo tehnyt lehdille ja musiikille. Kirja ei kuitenkaan katoa ananlogisesta maailmasta. Sen edut ja tuntu ovat jotain mikä säilyy. Näin on vaikka kindlet pyrkivät käyttöliittymällään jäljittelemään kirjaa sivujen selattavuudellla, vaikka teksin voisi laittaa rullautumaan yhtenä pötkönä ylhäältä alas ilman näennäisiä sivuja. Vai olisiko se liian nettimäinen rakaisu.

Kindlen-tyyppiset ratkaisut mahdollistavat laitteessa olevien tekstien muuttamisen ilman käyttäjän hyväksyntää. Eikö vähän aikaa sitten Kindlen lukijoiden ostamia teoksia poistettu laitteista kysymättä käyttäjiltä mitään? Saivat vain rahansa takaisin. Orwel tulee mieleen. Kirjojen sisältöä voitaisiin muuttaa jos teksti vallanpitäjien mielestä esittelee tärkeitä asioita väärässä valossa.

En varmasti ikinä tule lukemaan kirjoja minkäänlaisesta sähköisestä vekottimesta. Lehtiä luen netin kautta vain selailemalla, kun haluan nopeasti saada päivityksen päivän tapahtumista. Oikeiden kirjojen ja lehtien raahaaminen mukana saattaa joskus olla vaikeaa, mutta sen kestää, kun miettii miten kivaa on oikeasti kääntää sivuja! Sähköiseen kirjaan ei sitä paitsi voi tehdä merkintöjä, eikä niistä tulee mukavan kuluneita ja nuhjaantuneita.

Olet Irma ihan oikeassa tuossa selailemisen mukavuudessa! Käsittääkseni sähköisiin kirjoihin voi laittaa omia kommentteja?
Sähköinen kirja kuitenkin tulee joka tapauksessa, mutta ei se perinteistä kirjaa hävitä. Painetun kirjan merkitys vähentyy varmasti kun ihmisillä alkaa olla lukulaitteita enemmän.

Digitaaliset kirjat eivät onneksi koskaan voi syrjäyttää perinteisiä sidontoja. Käsinkosketeltavissa kirjoissa on liian monta hyvää puolta: Kirjalla voi olla tunnearvoa, se voi olla konkreettinen aarre. Lisäksi perinteisen kirjan etuna on mahdollisuus lukea sängyssä. Toisinaan sekin on plussaa, että kirjan käytön jäljet näkyvät kirjassa. Pokkari on ykkönen matkalukemisena edelleen.

”En varmasti ikinä tule lukemaan kirjoja minkäänlaisesta sähköisestä vekottimesta.”

Ihme luddiitteja täällä. :-)

”Lisäksi perinteisen kirjan etuna on mahdollisuus lukea sängyssä.”

Ennen kommentointia voisi tietysti hieman tutusta, että mistä oikeastaan puhutaan. Ja mitä pokkareihin tulee, niin ne taitavat kyllä olla karmeinta paperin tuhlausta mitä ylipäätään on.

Kindlen hyviä puolia:

– Kirjat, lehdet ja Wikipedia aina mukana
– Tilatun kirjan tai lehden saa heti ilman odottelua
– (Sade)metsiä säästyy, eikä paperia tarvitse raijata ympäriinsä
– Hakutoiminto kaikkeen materiaaliin
– Ilmainen internet-yhteys (ainakin täällä keski-euroopassa)