Tapaukset Hunter Biden ja Clarence Thomas: avoin korruptio syö luottamusta amerikkalaisiin instituutioihin
Korruptio on valitettava osa amerikkalaista poliittista kulttuuria. Usein se tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa, laillisesti mutta epäeettisesti.
Kaksi esimerkkiä poliittisen akselin eri ääripäistä osoittavat, miten yleinen ja monisyinen ongelma korruptio pohjimmiltaan on. Toisessa epäilyjen kohteena on presidentin poika Hunter Biden, ja toisessa korkeimman oikeuden tuomari Clarence Thomas.
Yalen oikeustieteellisesta valmistunut Hunter Biden on älykäs ja kyvykäs mies. Hän on tehnyt erittäin tuottoisan uran liike-elämässä. Silti, olisiko vakavista elämänhallinnan ongelmista kärsinyt mies menestynyt näin hyvin, jos hänen sukunimensä ei olisi Biden?
Pian oikeustieteellisestä valmistumisensa jälkeen Hunter sai työpaikan pankista, jonka henkilökunta oli lahjoittanut huomattavia summia rahaa Joe Bidenin senaattikampanjoille. Myöhemmin hän jatkoi uraansa erityisesti finanssisektorilla, tienaten miljoonia palvelemalla kiinalaisen ja ukrainalaisen yrityksen johtokunnissa.
Hunterin siteet ukrainalaiseen yritykseen herättivät kritiikkiä ja kysymyksiä, varsinkin kun hänen isänsä palveli samaan aikaan Yhdysvaltojen varapresidenttinä. Vaikka Hunter ei todistettavasti tehnyt mitään rikollista, tämä antoi republikaaneille tilaisuuden vihjailla korruptiosta sekä isä ja poika Bidenin suhteista Ukrainaan.
Myöhemmin Hunterin liikesuhteet Ukrainaan muodostivat Donald Trumpin puskeman salaliittoteorian keskeisen tukipilarin, jossa Joe Bidenin poliittinen ura, Hunterin liiketoimet sekä amerikkalainen ulkopolitiikka sekoittuivat Bidenit rikastuttaneeksi paketiksi.
Clarence Thomas, korkeimman oikeuden ehkä konservatiivisin tuomari, on lomaillut ahkerasti muiden ihmisten laskuun. Thomas on reissanut miljardöörien yksityisillä lentokoneilla, helikoptereilla sekä huvipursilla luksuslomakohteisiin sekä korkean profiilin urheilutapahtumiin. Jotkut matkoista ovat kymmenien tuhansien eurojen arvoisia.
Thomas ei ole raportoinut matkoistaan kollegoilleen tai muille viranomaisille. Tämä on vähintäänkin eettisesti kyseenalaista. Ajatus korkeimman oikeuden tuomarista lomailemassa miljardöörien kanssa, joiden etuja koskevat kysymykset saattavat tulla oikeuden harkittavaksi, venyttää sopivuuden ja oikeudentajun rajoja.
Toinen miljardöörien piikkin matkaillut korkeimman oikeuden tuomari, Samuel Alito, argumentoi, ettei korkeimman oikeuden jäsenillä ole velvollisuutta raportoida ilmaisista matkoista ja muusta viihdytyksestä.
Raha on amerikkalaisen politiikan keskeinen polttoaine, ja politiikkojen riippuvuus suurten lahjoittajien avokätisyydestä muokkaa satunnaisesti päätöksentekoa suuntaan, joka ei palvele äänestäjien enemmistön toiveita. Aselainsäädäntö käy hyvästä esimerkistä.
Heiluriovi kongressin ja lobbausfirmojen välillä liikkuu ahkerasti. Entiset politiikot löytävät hyväpalkkaisia töitä lobbaajina, pumpaten rahaa entisten kollegoidensa vaalikassoihin sekä hyödyntäen olemassaolevia henkilösuhteita.
Tämä kaikki on laillista, mutta ei vahvista luottamusta amerikkalaisiin instituutioihin, politiikkoihin, tuomareihin, ja liike-elämään. Kuten vanhan amerikkalaista politiikkaa käsitelleen West Wing -sarjan eräs hahmo sanoi: jos me korjaamme kampanjarahoituksen, muut ongelmat korjaavat itse itsensä.
Soundtrack: The Band, Up On Cripple Creek