Tänään on kuin eilen – amerikkalaisen politiikan ongelmat ovat tuttuja historiasta

Syyslukukausi on alkamassa. Luentojani päivittäessä upposin historioitsijoille tuttuun kaninkoloon: ryhdyin etsimään nykypäivälle vertauskuvia Yhdysvaltojen menneisyydestä.

Maan nykypäivä näyttää monessa mielessä 1890–1910 luvuilta.

Yhdysvallat oli 1800–1900 lukujen taitteessa keskellä rivakkaa teknologista muutosta. Moderni tuotantotekniikka synnytti teollisen vallankumouksen toisen aallon. Tuotannon laatu ja tehokkuus kasvoivat räjähdysmäisesti terästuotannosta kaivossektoriin. Henry Ford massatuotti autoja, joihin jopa taitavilla duunareilla oli rahaa. Innovaatiot yhdellä sektorilla ruokkivat kehitystä ja kysyntää toisilla.

Rautatiet kuljettivat uusia massatuotteita rannikolta toiselle. Nousevat kansalliset brandit puskivat paikalliset yrittäjät konkurssiin, kun Budweiserin ja Armourin lihatuotteiden kaltaiset pastoroidut tai muuten säilötyt tuotteet kulkivat kylmävaunuissa markkinoille kautta maan.

Lennätin, puhelin, elokuvat, autot ja junat kavensivat henkistä ja taloudellista etäisyyttä. Ne muokkasivat sitä, miten amerikkalaiset tekivät töitä, viihdyttivät itseään tai kommunikoivat toistensa kanssa. Tiedonvälitys lisääntyi Joseph Pulizerin ja William Hearstin kaltaisten mediamoguleiden johdolla. Tosin mediamoguleiden motiivit ja tulkinnat totuudesta olivat satunnaisesti kyseenalaisia.

Urheilu ja uusi viihdeteollisuus tarjosivat kansalle sirkushuveja. Baseball-tähdet kuten Honus Wagner ja Christy Mathewson, sekä Florence Lawrencen ja Roscoe ”Fatty” Arbucklen kaltaiset näyttelijät viihdyttivät kansaa. New Orleansista levisi uusi jazziksi kutsuttu musiikkityyli, joka suututti moraalinvartijoita eikä uponnut vanhempaan kansanosaan.

Muutos synnytti huolta ja epävakautta. Maaseudun asukkaat havaitsivat poliittisen ja taloudellisen vaikutusvaltansa kutistuvan, kun talouden painopiste siirtyi yhä enemmän kaupunkeihin. Sopeutuminen uuteen työkulttuuriin ja teknologiaan oli monille vaikeaa.

Massiivinen maahanmuutto laukaisi vastareaktioita. Juutalaiset, italialaiset, puolalaiset ja muut ei-protestanttiset tulokkaat kohtasivat väkivaltaistakin vastustusta. Ku Klux Klan syntyi uudelleen 1915, ja uusi klaani otti tähtäimeensä kaikki paitsi ei-valkoiset protestantit. Järjestö oli ankaran maahanmuuttokriittinen.

Uusi urbaani ja teollinen kapitalismi häiritsi niin maaseutujen perinteisten arvojen puolustajia kuin tehdastyöläisiäkin. Yhteiskunnan arvot ja työn rooli ihmisen elämässä näyttivät heittäneen kuperkeikkaa.

Miljoonat tehdastyöläiset, perinteisten arvojen puolustajat ja uuden teknologian sekä kapitalismin kriitikot protestoivat muutoksia vastaan. Duunarit lakkoilivat ja nähtiin jopa terroristista väkivaltaa. Kommunistit ja anarkistit agitoivat työntekijöitä. Lakot ja mielenosoitukset johtivat satunnaisesti kuolonuhreihin.

Populistiset poliitikot ja oman vaurautensa sokaisemat uudet miljardöörit taistelivat poliittisesta vallasta ja muuttuvan maan identiteetistä. Tuloerot räjähtivät, kun Andrew Carnegien, John D. Rockefellerin, ja J.P. Morganin kaltaiset superrikkaat dominoivat omia alojaan.

Uudet miljardöörit usein uskoivat oman taloudellisen menestyksensä antavan heille ylivertaista viisautta koko yhteiskunnan järjestämiseksi tai selittämiseksi. Carnegie saarnasi innolla sosiaalidarwinismia, ja Ford syytti juutalaisia liki kaikesta pahasta koko maailmassa.

Nykypäivän nopean teknologisen-, demografisen- ja taloudellisen muutoksen aiheuttama kitka on tuttua historiasta. Rasismi, kaipuu kuviteltuun menneisyyteen ja halu pysäyttää muutos olivat pinnalla vuonna 1900 sekä tänään.

Tämän päivän paineet purkautuvat monissa tapauksissa vanhojen venttiilien kautta. Rasismi, talouspopulismi ja helpompaa menneisyyttä hellivä nostalgia vetoavat Donald Trumpin äänestäjiin, aivan kuten heidän isoisoisovanhempiinsa 1900-luvun alkusuoralla. Maahanmuuttajien demonisointi ja vaatimukset rajan sulkemisesta kaikuvat kuin samasta suusta.

Tyytymättömyys oli molempina aikakausina huipussaan maaseudulla, mutta tänään myös kituvasta tehtaasta elävissä pikkukaupungeissa. Aikaisemmin iso osa työntekijöiden raivosta kanavoitui sosialismiin, tänään trumpilaiseen protektionismiin ja talouspopulismiin.

Teknologian jättiläiset sekä uusi media ja niiden monimiljardööriomistajat muistuttavat hahmoina toisen teollisen vallankumouksen talouden titaaneja. Näyttämisen halu ja vankkumaton usko omaan asiantuntemukseen alalla kuin alalla leimaavat molempia noveau riche -ryhmiä. Kuilu eliittien ja kansan välillä kasvoi ja kasvaa niin taloudellisesti kuin kulttuurisestikin.

Sarja kriisejä sekä aika yhdistivät lopulta kansakunnan. Elämä normalisoitui, radikaalit liukuivat marginaaleihin, ja politiikasta tuli taas valtaosin tylsää. Se vaati osaltaan myös poliittisia toimia, tuloerojen kaventamisesta tiukempaan maahanmuuttopolitiikkaan.

Tämän päivän suhteen on myös pakko olla optimisti. Amerikkalaiset laahustavat eteenpäin kriisien kautta. Vahva työllisyys, yhä suvaitsevaisempi kulttuuri, sekä amerikkalaisen demokratian haastaneen demagogin vaalitappio vuonna 2020 ovat vihjauksia paremmasta tulevaisuudesta.

Kriisi jatkuu ja tunteet kuohuvat, mutta lopulta hysteria hiipuu, kunhan tarpeelliset poliittiset reformit lopulta toteutuvat. Toinen vaihtoehto olisi liian pelottava – niin Yhdysvalloille kuin koko maailmalle.

Soundtrack: Jelly Roll Morton and His Orchestra, Jelly Roll Blues