Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Talousuutisia peilitodellisuudesta

Marko Maunula
Blogit Americana 14.7.2010 16:56

Taloustilanteesta kirjoittaminen, puhuminen, ja politikoiminen näyttää saapuneen Absurdistanin raja-asemalle. Hyvä on huonoa, ideologia voittaa terveen järjen, ja maaginen pilleri korjaa kaiken tässähetijanyt.

Yhdysvallat yrittää nousta pahimmasta lamastaan sitten 1930-luvun. Alle kaksi vuotta sitten finanssimarkkinat taiteilivat romahduksen partaalla, valtio joutui antamaan 700 miljardia dollaria pankeille pelkkänä hätäapuna, ja kaikki indeksit povasivat pitkää, syvää, ja tuskallista lamaa.

Bill Clintonin vuosien säännöstelyn purkamiset, kuten pankkimaailmaa kontrolloivan Glass-Steagall lain kumoaminen vuonna 1999, johtivat finanssimarkkinoiden vääristymiseen sekä ylikeinotteluun. George W. Bushin veroleikkaukset sekä velaksi taisteltu Irakin sota puskivat valtion tilit pöyristyttävän punaiselle.

Lisää tähän teollisuuden pako ulkomaille, osavaltioiden talousvaikeudet, ylikuumentuneet pörssimarkkinat, ja voimme pitää hyvänä saavutuksena, että työttömyysprosentti on ainoastaan 10 ja edes jotkut talouden indeksit osoittavat jo toipumisen merkkejä.

Silti, kuuntele konservatiivisia kommentoijia, ja kuulet presidentti Obaman sekä demokraattien olevan vastuussa talouden hitaasta elpymisestä. Republikaanit uskovat budjettivajeen olevan maan taloudellisista ongelmista ehkä suurin, ja he syyttävät Obamaa budjettivajeen räjähdysmäisestä kasvusta.

Huoli budjettivajeesta olisi ideologisesti ymmärrettävä, ellei republikaaninen talousohjelma johtaisi vielä rajumpaan budjettivajeeseen.

Republikaanit ovat systemaattisesti vaatineet Bushin veroleikkausten muuttamista pysyviksi, vaikka jopa Bushin omat talousmiehet myönsivät niiden johtavan budjettivajeen kasvuun.

Viime viikonloppuna Jon Kyl, senaatin republikaanien kurinpitäjä, ilmoitti kryptisessä lausunnossaan, että veroleikkauksia yhdellä sektorilla ei pitäisi maksaa nostamalla veroja toisella sektorilla. Kyl myös näyttää uskovan, logiikan ja todistuskappaleiden vastaisesti, että veroleikkaukset eivät johda budjettivajeeseen.

Yhdysvallat elää mielenkiintoista talouspoliittista murroskautta.

Aina 1980-luvulle saakka monet demokraatit olivat idealisteja, jotka taistelivat Keynesin teos kilpenään talouden tuulimyllyjä ja tosiseikkoja vastaan. Nyt demokraateista on kasvanut maltillisen ja todellisuuspohjaisen talousajattelun edustajia, kun taas republikaanit ovat ottaneet vaahtosuisen idealistisen linjan.

Yhdysvallat tarvitsee vahvan, loogisen, ja kriittisen oppositiopuolueen, joka on valmis astumaan valtaan kansan niin vaatiessa. Tämän hetken republikaaneista ei siihen ole, valitettavasti. Republikaanien marraskuinen vaalivoitto lupaa huonoa paitsi Yhdysvalloille, mutta myos koko maailman elvytyssuunnitelmille.

Soundtrack: Jefferson Airplane, White Rabbit.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Kovin on lyhyt kansan muisti ja kärsivällisyys siellä jenkeissä.