Taloustiede on ojassa, historioitsijat apuun!

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Paul Krugman on ehkä paras taloustieteiden nobelisti vuosikymmeniin. Paitsi eturivin tutkija, hän on myös erinomainen taloustieteen kääntäjä kansankielelle sekä talousfilosofi. Miehen tuore artikkeli New York Times Magazinessa on viimeisin todistuskappale.

Krugman pohtii pitkässä ja perusteellisessa artikkelissaan taloustieteiden tilaa viime vuosikymmeninä. Ei-niin-yllättävästi hän antaa runtua Chicagon koulukunnan monetaristeille sekä uusklassisen teorian edustajille.

”Kuten itse sen näen, taloustieteet menivät metsään kun taloustieteilijät luulivat erheellisesti kauneutta, ilmaistuna vakuuttavissa matemaattisissa kaavioissa, totuudeksi,” Krugman sanoo. Totuus on harvoin simppeli.

Eräs Chicagon (eli ns. makean veden) koulukunnan keskeisiä uskonkappaleita on ollut vankkumaton usko markkinoiden rationalismiin. Yksilöt voivat tehdä virheitä sekä käyttäytyä epäloogisesti, mutta markkinat ovat periaatteessa aina oikeassa.

Usko markkinoiden erehtymättömyyteen sekä luottamus matemaattisten mallien (jotka usein antoivat tarkkaa dataa, kuten Krugman myöntää) saivat makean veden taloustieteilijät puhumaan liki uskonnollisella varmuudella: monetarismi on voittanut! Keynesin seuraajat (eli ns. suolaisen veden koulukunta) ovat väärässä. Suuri Totuus on löytynyt!

Väärin.

Krugman sekä tämänhetkinen talouskriisi muistuttavat meitä perustavanlaatuisesta totuudesta: markkinat ovat ihmisten luoma konsepti ja sellaisina ne ovat erehtyväisiä. Virheettömien markkinoiden teoria on syytä haudata, Krugman todistelee.

Taloustiede on nyt tienhaarassa. Mikä osviitaksi tulevaisuuteen? Itse toivoisin enemmän rajat rikkovaa yhteistyötä eri alojen tiedemiesten kanssa. Taloustieteilijöiden kannattaisi kommunikoida enemmän historioitsijoiden, sosiologien, psykologien, sekä muiden eri kenttien tutkijoiden kanssa.

Amerikkalaisessa akatemiassa mm. historia, sosiologia, yhteiskuntatiede, taloustiede, ja psykologia niputetaan social sciences -nimikkeen alle. Ne kaikki tutkivat omalla tavallaan yksilön ja yhteiskunnan/yhteisön usein monimutkaista vuorovaikutusta. Silti, yksittäiset tiedekunnat keskustelevat toistensa kanssa valitettavan harvoin.

Ehkä historioitsijoiden skeptisyys, tieto ihmisten arvaamattomuudesta, sekä epäluulo Suuria Totuuksia kohtaan voisivat auttaa taloustieteilijöitä osaltaan uudistamaan kenttänsä? Myös me historioitsijat olemme usein pettyneet etsiessämme maagista työkalua tai teoriaa, jonka avulla selittäisimme maailman järjestykseen. Kolikon toisella puolella sanoisin, etta historioitsijat voisivat oppia suunnattomasti taloustieteilijöiltä.

Kuka järjestäisi seminaarin, jossa taloustieteilijät, psykologit, historioitsijat, sosiologit, yms. pohtisivat yhdessä tämänhetkisen laman syntyä ja luonnetta? Sille olisi, uskoakseni, vahva tilaus.

Soundtrack: Beatles, All Together Now.