Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Talouskuilu, osa kaksi

Blogit Americana 24.2.2013 18:26
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kongressi vältti vuodenvaihteen talouskuilun, mutta uusi kriisi on laukeamassa tämän kuun lopussa. Ampuuko Yhdysvallat itseään jalkaan?

Kun Valkoinen talo ja kongressi neuvottelivat velkakaton nostosta elokuussa 2011, republikaanit ajoivat pakettiin sitoumuksen valtion menojen leikkaamisesta. Puolueet loivat yhdessä työryhmän, jonka tehtäväksi tuli löytää 1,2 biljoonan dollarin edestä leikattavaa valtion menoista seuraavan kymmenen vuoden vuoden aikana.

Työryhmän motivoimiseksi sitoumus sanoi, että elleivät puolueet pääse ajoissa sopimukseen hallituista leikkauksista, vuodenvaihteessa 2013 laukeava leikkausautomaatti pakottaisi valtion vetämään juustohöylällä 109 miljardia dollaria pois valtion menoista joka vuosi, kymmenen vuoden ajan. Supistukset koskisivat niin siviilisektoria kuin puolustusvoimiakin. Ainoastaan terveydenhoito, eläkkeet sekä jotkut muut valtion sosiaaliset maksusitoumukset välttyisivät leikkauksilta.

Yllätys, yllätys: puolueet eivät päässeet yhteisymmärrykseen leikkauksista. Juuri ennen vuodenvaihdetta neuvoteltu talouskuilu-sopimus puski tämän ns. sequestration-juustöhöylän helmikuun loppuun, mutta neuvottelut eivät ole edenneet ratkaisevasti.

Molemmat puolueet näyttävät juuttuneen poteroihinsa. Neuvottelut jatkuvat takahuoneissa, mutta julkisesti presidentti Obama ja kongressin republikaanit ovat keskittyneet media-pokeriin sekä tapahtumien poliittiseen hyödyntämiseen. Republikaaneille tämä on tilaisuus esittää kovanaamaa valtion velkaantumisen suhteen. Obama pyrkii vahvistamaan imagoaan aikuisena, joka on pakotettu leikkimään tuittuilevien pikkulasten kanssa.

Mitä sequestration-juustohöylä merkitsee käytännössä? Jos automaattiset leikkaukset astuvat voimaan marraskuun alussa, niiden aiheuttama shokkiaalto vaikuttaa miljoonien amerikkalaisten elämään: puolustusvoimien siviilityöntekijät kokevat pakkolomia, lentokenttien turvatarkastajien lomautusten myötä jonot lentokentillä kasvavat pahimmillaan tuntien mittaisiksi, leikkaukset ruuan tuoreustarkastajien budjetteihin saattaa johtaa kasvaviin ruokamyrkytyksiin, ja myös muut valtion rahoittamat organisaatiot NASA:sta CDC:n saakka joutuvat leikkaamaan budjettejaan jopa sadoilla miljoonilla.

Leikkausten kumulatiivinen vaikutus hitaasti toipuvaan työllisyyteen olisi mittava. Arviot menetetyistä työpaikoista vaihtelevat rajusti, mutta vähimmilläänkin kyse on sadoista tuhansista hyväpalkkaisista viroista. Työntekijöiden joukkosiirtyminen valtion palkkalistoilta valtion työttömyyskortistoihin olisi huono talousveto.

Kongressin ja Valkoisen talon välinen jännite on edelleen voimakas. Lopputulos on ollut jatkuvassa kriisi-moodissa operoiva hallinnollinen ja poliittinen kulttuuri, joka on pysynyt jotenkuten kasassa viime vuodet. Mutta jossain vaiheessa hyvä tuuri loppuu.

Soundtrack: R.E.M., It is the End of the World as We Know It (and I Feel Fine).