Talous ja alueelliset erot: kulttuuri vai politiikka?
Tuore tutkimus osoittaa, että sosioekonominen liikkuvuus vaihtelee rajusti Yhdysvaltojen eri osien ja osavaltioiden välillä.
Harvardin ja University of California at Berkeleyn tutkijoista koostunut ryhmä havaitsi, että köyhinä syntyneiden lasten sosioekonominen nousu on huomattavasti helpompaa ns. preeria-osavaltioissa, Ylemmässä Keskilännessä sekä Lännen vuoristoseuduilla. Heikoimmat mahdollisuudet taloudelliseen etenemiseen löytyvät vanhan konfederaatin Etelästä.
Vilkaisu tutkimustuloksiin osoittaa, että sosioekonominen nousu ja taloudellinen liikkuvuus riippuvat sekä politiikasta että kulttuurista. Taloudellinen eteneminen on hitainta konservatiivisessa Etelässä, mutta toisaalta erittäin konservatiiviset Utah ja Wyoming tarjoavat huomattavasti paremmat mahdollisuudet yritteliäälle köyhän perheen kasvatille kuin esimerkiksi vankan liberaali Michigan.
Viime vuosikymmenet Etelä on markkinoinut itseään amerikkalaisen kapitalismin viimeisenä linnakkeena. Etelän osavaltioiden myyntimiehet ovat houkutelleet alueelle suuryrityksiä valtavin verohelpotuksin. Alueen myyntipuheet ovat ylistäneet sen ahkeraa ja individualistista työvoimaa, jota ay-puuhat eivät kiinnosta. Politiikot ovat luvanneet firmoille alhaisia veroja ja erittäin rajallista säännöstelyä.
Etelän kansalaisille suuryritysten rekrytointi sekä satojen miljoonien dollareiden verohelpotukset sekä muut yritystukipaketit myytiin lupauksilla talouskasvusta. Toistaiseksi tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Etelän talous on kasvanut ja modernisoitunut, ja alue pärjää huomattavasti paremmin kuin Detroitin kaltaiset ruostevyöhykkeen murheenkryynit, mutta Etelän sosiaalinen liikkuvuus on edelleen hidasta. Jopa sen dynaamiset suurkaupungit, kuten Atlanta ja Charlotte, häviävät tällä sektorilla mm. New Yorkille, Bostonille sekä San Franciscolle.
Politiikalla sekä talousajattelulla on toki vaikutusta talouden kehittymiseen, mutta ennen kun vedämme ideologisesti värittyneitä ja yksinkertaistettuja johtopäätöksiä, meidän pitää kiinnittää huomiota aluellisiin perinteisiin sekä kulttuuriin. Ahkerat ja yhteisöllisesti suuntautuneet Utahin mormonit saisivat mahdollisesti jopa kommunismin toimimaan. Toisessa ääripäässä esimerkiksi Etelä ei ole vielä päässyt eroon ikivanhoista taipumuksistaan. The Onionin klassinen parodia on vielä monin paikoin traagisen lähellä totuutta.
Soundtrack: Little Feat, Willin’.