Takana loistava tulevaisuus? Ron DeSantisin presidenttikampanja yskii
Kukaan ei voi kyseenalaistaa DeSantisin älyä, mutta miehen taktisessa ajoituksessa ja ihmissuhdetaidoissa on parantamisen varaa.
Vuosi sitten Ron DeSantisista piti tulla republikaanisen puolueen pelastaja. Puolueen johto näki DeSantisissa suositun kuvernöörin, huippuyliopistoista valmistuneen ja kiistattoman älykkään populistin, joka miellytti sekä trumpisteja että perinteisiä republikaaneja.
Sitten DeSantis suututti Mikki Hiiren. Momentum katosi ja DeSantisin poliittiset heikkoudet tulivat näkyviin. Vuosi ennen vaaleja DeSantis tarvitsee pienen ihmeen noustakseen republikaanien ehdokkaaksi.
DeSantisin poliittiset vaistot ovat valtaosin hyvät, mutta viime vuonna mies astui pahasti harhaan haastamalla riitaa Disneyn kanssa. Kun Disneyn edustaja kritisoi Floridan lakialoitetta joka rajoitti seksuaalisuuteen liittyvien aiheiden opetusta nuorille koululaisille, DeSantis vastasi kovalla kädellä.
On aina huono idea kuvernööriltä tapella liike-elämän kanssa. Kun kyseessä on valtava korporaatio ja eräs osavaltion merkittävimmistä työnantajista, riita on erittäin typerä.
Disneyn resurssit riittävät pitkään tappeluun, joka sitoo DeSantisin aikaa ja energiaa. Taistelu Mikki Hiirtä vastaan on myös vahvistanut mielikuvaa DeSantisista ohutnahkaisena ja kiittämättömänä miehenä, jonka sitoutuminen sananvapauteen on rajallinen.
Kansallisissa mielipidetiedusteluissa DeSantis on edelleen toisena, mutta miehen suosio on tippunut tasaisesti. New Hampshiressa DeSantis on vasta viides, todistaen hänen vaikeuksistaan luoda kontaktia ihmisten kanssa.
New Hampshiren esivaalit ovat historiallisesti ja symbolisesti tärkeät presidenttikokelaille. Pienessä osavaltiossa niin sanottu vähittäismyyntipolitiikka on keskeisessä osassa. Sadat keskustelut lounaskuppiloissa, markkinoilla ja kadunkulmissa testaavat ehdokkaiden taidot ottaa kontaktia äänestäjiin.
DeSantis on persoonana kylmäkiskoinen. Vauvojen pussailu, kevyt keskustelu ja selkään läpsiminen eivät tule häneltä luontaisesti. Miehen hymy tuo mieleen luokkakuvan väkinäisen irvistyksen. Kongressivuosinaan DeSantis ei aina luonut kontakteja edes oman puolueen komiteakavereihin.
Miksi DeSantis, 45, yrittää presidentiksi jo nyt? Hän olisi voinut rauhassa paistatella kotiosavaltionsa kansansuosiossa, vahvistaa poliittisia verkostojaan ja pehmentää imagoaan.
Nyt kampanja takkuilee reset-yrityksistä huolimatta. DeSantis todennäköisesti laskeskeli, että hänen taistelunsa wokeistoa vastaan purisi maltillisiin. Kampanjan harmiksi wokeismi on jo hieman liukumassa pois kansakunnan huomion keskipisteestä.
Kukaan ei voi kyseenalaistaa DeSantisin älyä, mutta miehen taktisessa ajoituksessa ja ihmissuhdetaidoissa on parantamisen varaa. DeSantisin aikaansaava populismi voi vielä purra amerikkalaisiin äänestäjiin, mutta onko sen aika ja paikka nyt?
Soundtrack: Harry Styles, Fine Line