Takaisku urkkijavaltiolle

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viikonvaihteessa Yhdysvaltojen kongressissa tapahtui ihmeitä. Demokraattien ja republikaanien kansalaisvapaussiivet yhdistivät voimansa ja antoivat vakavan iskun Patriot Actin urkintaoikeudelle.

Patriot Actin sallima puhelintietojen metadatan kerääminen kohtasi deadlinen toukokuun lopussa. Lain voimassaoloaika laukesi.

Edustajainhuoneen republikaanit ja demokraatit olivat etukäteen neuvotelleet uuden, muokatun version laista, joka kielsi valtiota keräämäämästä suoraan metadataa puhelinkeskusteluista. Uusi lakialoite antoi datankeräämisvelvollisuuden/-oikeuden puhelinyhtiöille. Tiedusteluviranomaiset tarvitsevat syyn ja luvan datan tutkimiselle, ja luvat myönnetään tapauskohtaisesti.

Lakialoite löysi tukijoita molemmista puolueista, ja presidentti Barack Obama oli myös sen takana. Poliittisesti halvaantuneessa Washingtonissa lakialoite edusti jo liki kuollutta kompromissin jaloa taitoa. Libertaarit ja liberaalit olisivat halunneet tuhota koko datankeruun, kun taas haukat olisivat pitäneet Patriot Actin entisellään.

Edustajainhuoneen lakialoite tössäsi viikonloppuna senaattiin. Senaatin republikaanien pomo Mitch McConnell rummutti Patriot Actin alkuperäisen version jatkamisen puolesta, kun taas republikaanien libertaarien johtohahmo Rand Paul halusi kieltää myös puhelinyhtiöitä keräämästä metadataa. Republikaanien enemmistö taipui (osin vastentahtoisesti) edustajainhuoneen aloitteen taakse, mutta sitten alkoi Rand Paul -show.

Senaattori Paul onnistui sunnuntaina estämään äänestyksen lakialoitteesta, ja sunnuntai-iltapäivällä National Security Agency ryhtyi sulkemaan datankeräysoperaationsa.

Kunnes senaatti saa lain hyväksytyksi ja Obama allekirjoittaa sen, NSA tai muut instanssit eivät toistaiseksi kerää dataa puhelinkeskusteluista.

Vaikea sanoa, josko presidenttikampanjaa käyvän Paulin toimet viikonloppuna perustuivat aitoon vakaumukseen vai kyyniseen poliittiseen laskelmointiin – todennäköisesti osittain molempiin. Hän sai niskoilleen puolueen maanpuolustussiiven vihat, mutta mies vahvisti suosiotaan libertaarien ja jopa joidenkin demokraattien parissa.

Joka tapauksessa, uuden lakialoitteen suosio osoittaa, että 9/11-turvallisuushysterian viimeisetkin mainingit ovat hiipumassa. Toivoa myös sopii, että kongressin yllättävä puolueiden välinen yhteistyö saa myös jatkoa lähitulevaisuudessa.

 

Rockwell, Somebody’s Watching Me