Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Taistelu Amerikan taloudesta: kuka voittaa?

Marko Maunula
Blogit Americana 27.11.2012 14:53

Amerikkalaiset ovat saaneet viime viikolla reippaan annoksen talousdraamaa. Talousjyrkänne tulee ja talousjyrkänne tappaa!

Fiscal cliff, talousjyrkänne, tarkoittaa usean talouslain samanaikaista laukeamista vuodenvaihteessa. Nopea kertajysäys veronkorotuksia sekä mittavia leikkauksia valtion budjettiin saattaa pahimmillaan johtaa uuteen lamaan, pelkäävät monet taloustieteilijät sekä politiikot.

Miten tähän on tultu? Viime vuotinen kiista velkakaton nostosta ratkesi presidentti Obaman ja kongressin republikaanien kompromissilla. Republikaanit suostuivat nostamaan Yhdysvaltain velkakattoa, mutta vastineeksi he halusivat mittavia leikkauksia valtion menoihin. Sopimuksen mukaan leikkaukset käynnistyvät vuodenvaihteessa.

Vuodenvaihteessa myös George W. Bushin veroleikkaukset siirtyvät historiaan. Veroleikkausten oli määrä laueta jo vuonna 2010, mutta Obama ja kongressi antoivat niille kaksi vuotta lisäaikaa. Veronkorotus silloisessa taloustilanteessa ei miellyttänyt kumpaakaan osapuolta.

Nyt jyrkänne lähestyy, ja Washingtonin on tehtävä mittavia, sekä pitkän- että lyhyen tähtäimen päätöksiä maan taloudesta. Demokraatit haluavat maltillisia budjettileikkauksia sekä hyvätuloisten verotuksen kiristystä. Republikaanit puolestaan haluavat välttää talousjyrkänteen pääosin leikkaamalla valtion menoja ja pitämällä verotuksen ennallaan.

Obama lupasi vaalikampanjansa aikana nostaa hyvätuloisten verotusta, mutta säilyttää pienituloisten sekä keskiluokan verotuksen ennallaan. Tämä on ollut hänen veropolitiikkansa ydin jo vuoden 2008 kampanjasta alkaen. Kaksi vuotta sitten presidentti suostui pitämään hyvätuloisten verotuksen ennallaan, mutta alkukuun vaalien alla presidentin retoriikka oli jyrkempää: ”Minä en suostu tasapainottamaan budjettia köyhimpien amerikkalaisten selkänahalla,” Obama sanoi toistuvasti.

Puolueet kampanjoivat visioistaan televisiossa. Molemmat osapuolet yrittävät saada yleisen mielipiteen tuen ja päästä hyviin neuvotteluasemiin, kun kompromissin haku kiihtyy joulukuussa.

Vaalivoiton ansiosta demokraateilla on nyt etulyöntiasema. Obaman jälleenvalinta oli selvä, demokraatit kasvattivat enemmistöään senaatissa ja puolue sai yhteenlaskettuina jopa enemmän ääniä edustajainhuoneen vaaleissa. Ainoastaan huolellisesti piirretyt vaalipiirit (ns. gerrymandering) piti republikaanit enemmistössä edustajainhuoneessa.

Muutamat republikaanit ovat jo puhuneet sovinnon äänellä. Jopa vankan konservatiiviset senaattorit Lindsey Graham (South Carolina) ja Saxby Chambliss (Georgia) sekä edustajainhuoneen Peter King (New York) ovat uhanneet rikkoa lupauksensa olla nostamatta veroja missään tapauksessa.

Kompromissi on mahdollinen, jos molemmat puolueet suostuvat leikkaamaan pyhistä lehmistään edes toisen takajalan. Republikaanien on myönnyttävä veronkorotuksiin, mutta vastineeksi demokraattien on hyväksyttävä rajallinen sosiaaliturvan ja muiden tulonsiirto-ohjelmien reformi. Kiihkeiden puheiden aika on ohi. Nyt Washingtonin on aika leikkiä aikuista ainakin vähän aikaa.

Soundtrack: Ron Sexsmith, Hands of Time.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ei kai hyvänen aika sentään sitä, että republikaanit suostuivat nostamaan velkakattoa, voi pitää minään myönnytyksenä heidän taholta? Eihän kongressilla ollut mitään muuta realistista mahdollisuutta kuin nostaa velkakattoa, koska nostamatta jättämisen varsin mahdolliset seuraukset olisivat olleet sen verran vahingollisia sekä Yhdysvaltojen että muun maailman taloudelle? Mahdollisista seurauksista esimerkiksi tuolta: http://bipartisanpolicy.org/library/staff-paper/debt-limit-analysis

Kuka voittaa (Amerikan talouden)?
Vastaus on selvä.
Velan myöntäneet voittavat.
Kaiken kaikkiaan ikävä tragedia, jossa statisteina (uncredited) on koko maailman väestö.
Ihan sama kuka sätkii USA:n presidenttinä tai kumpi puolue on ”vallassa”.
Obama on tosin paljon parempi ja karismaattisempi näyttelijä.
Bush unohti vuorosanansa vähän väliä, ja oli lähinnä keskinkertainen koomikko.

Ikävä totuus on, että USA on ihan p.aukinen, konkkakypsä valtio. Irakin sota meni reisille, eikä tuottanut toivottua tulosta taloustilanteeseen (toki sotateollisuus sai hetkeksi sementtiä myllyyn, mutta kokonaistaloutta se ei nostanut pystyyn). Jotta kulissit pysyisivät pystyssä vielä hetken aikaa, on pakko jatkaa elämistä (yli varojen) ”huuhaa” velkarahan turvin. Tästä seuraa lopuksi katastrofaalinen inflaatio, joka lamauttaa koko maan, ja kaiken joka on sidottu dollarin arvoon.
Seuraukset ovat tuhoisat, ja vaikuttavat maailmanlaajuiseti. Voi vain spekuloida kuinka kovaksi ja pitkäkestoiseksi tämä megalama osoittautuu. Selvää kuitenkin on, että se ravistaa koko maailmaa, ja pessimistisimmät spekulaatiot povaavat sukupolvien pituista kestoa.
Toisaalta USA:lla on aina ollut jokeri hihassa ikävien tilanteiden korjaamiseksi, nimittäin sota.

Saas nähdä miten käy – konkurssi olisi parempi.

Näitä luetaan juuri nyt