Syyskuun 11. ja Trumpin vakava virhe
Donald Trumpin kampanja on tarjonnut kiinnostavan näkökulman amerikkalaisen politiikan muuttumiseen ja republikaaniseen raivoon.
Mies on ollut viihdyttävä vapaa radikaali. Vaurauden tuoma riippumattomuus kampanjarahoituksesta ja siihen liittyvästä establishmentin myötäilystä yhdistettynä valtavaan egoon on synnyttänyt poliittisen ilmiön, joka on hämmentänyt amerikkalaisen politiikan analyytikkoja ja republikaanisia operaattoreita.
Trumpin yhdistelmä oikeistopopulismia (”rakennan muurin Yhdysvaltojen ja Meksikon välille”) ja yllättävän liberaalia talouspolitiikkaa (”pistän hedge fund -managerit verolle”) on purrut vihaiseen republikaaniseen keskiluokkaan, joka tuntee olevansa yhteiskunnan häviäjiä.
Vasemman laidan identiteettipolitiikka ja oikean laidan korporaatioita ja Wall Streetiä komppaava suurkapitalismi ovat luoneet ison ryhmittymän lähiöiden valkoisia äänestäjiä, jotka uskovat olevansa uusi poliittisesti kadotettu sukupolvi. The Donald on puhunut heidän kieltään.
Mutta nyt the Donald on rikkonut ikonin, joka olisi pitänyt jättää rauhaan.
Viime aikoina Trump on asettanut osan syyskuun 11. päivän terrori-iskujen syystä George W. Bushin harteille. Trump viittasi lausunnossaan, että terrori-iskut tapahtuivat Bushin hallinnon alla.
Lausunto on punainen vaate amerikkalaiselle oikeistolle. Monet konservatiiveistakin myöntävät tänään, että Bushin presidenttikausi oli pettymys. He kritisoivat Bushin talouspolitiikkaa ja Irakin katastrofia, tehotonta hallintoa ja heikkoa kommunikointia. Mutta uskomus, että Bush piti Yhdysvallat kuitenkin turvassa, on heidän viimeinen ideologinen oljenkortensa.
Republikaanit ovat hyökänneet Trumpia vastaan laajalla rintamalla syyttäen häntä jopa 9/11 truther -liikkeen komppaamisesta. Bushin sankaruus terrorismin vastaisessa sodassa on keskeinen osa modernin republikanismin folkloriikkaa.
Republikaanien establishmentin kritiikki on Trumpille merkityksetöntä. Sitkeistä yrityksistä huolimatta se ei ole kyennyt pysäyttämään tai edes hidastamaan Trump-ilmiötä. Mutta kansan ääni merkitsee.
Niin subjektiivisten arvioiden (keskustelut republikaanisten, Trumpia ymmärtäneiden ja jopa kompanneiden tuttavieni kanssa) kuin mielipidetiedusteluidenkin perusteella Trumpin lausunto meni liian pitkälle.
Tuoreet tutkimukset osoittavat Ben Carsonin ohittaneen Trumpin niin kansallisesti kuin Iowassakin, symbolisesti tärkeässä ensimmäisessä esivaalivaltiossa.
Kuten Hunter S. Thompson sanoi: ”Vain he jotka ovat ylittäneet sen tietävät missä raja kulkee.” Trump on nyt tietoinen sen olemassaolosta.
Soundtrack: Them Crooked Vultures, New Fang