Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Syyria ja USA: lusikka väärässä sopassa

Marko Maunula
Blogit Americana 22.6.2013 13:27

Viime viikolla Obaman hallinto päätti ryhtyä aseistamaan Syyrian kapinallisia. Tämä on huono päätös.

Syyrian sisällissota on kestänyt nyt yli kaksi vuotta ja vaatinut, YK:n lukemien mukaan, yli 90000 uhria. Presidentti Bashar al-Assadin hallinto näyttää sitoutuneelta taistelemaan katkeraan loppuun asti. Neuvotteluratkaisua tragediaan ei näy kaukanakaan horisontissa.

Yhdysvallat on toistaiseksi sympatisoinut kapinallisia verbaalisesti, mutta se ei ole puuttunut tapahtumiin. Presidentti Obama on sanonut useaan otteeseen, että jos al-Assadin hallinto käyttää kemiallisia aseita, Yhdysvallat reagoi eskalaatioon. Nyt tämä raja on Obaman mukaan ylitetty.

Al-Assad on saattanut käyttää kemiallisia aseita kapinallisia vastaan. Todistusaineisto ei ole aukoton, mutta kylliksi Obaman hallinnolle. Pian kapinalliset käyvät Venäjän aseistamaa hallitusta vastaan amerikkalaisen sotakaluston avulla.

Amerikkalaiset aseistamassa uskonnollisin ja poliittisin motiivein toimivaa kapinallisarmeijaa… mikä voi mennä pieleen?

Me muistamme Afganistanin. Yhdysvallat avusti Neuvostoliittoa ja Afganistanin hallitusta vastaan taistelevia mujahideenejä. Presidentti Reaganin ylistämät ”Afganistanin vapaustaistelijat” löivät Neuvostoliiton sekä maansa hallituksen amerikkalaisten stinger-ohjusten ja muun sotakaluston avulla.

Jälkipeli ei mennyt aivan amerikkalaisten suunnitelmien mukaan. Afganistanin sisällissota jatkui ja maassa taistelleet islamistiset vapaaehtoiset palasivat koteihinsa radikalisoituneina, mukaanlukien nuori saudi Osama bin Laden. Amerikkalaisten odottama hyvä tahto ja kiitollisuus eivät materialisoituneet. Neuvostoliiton lyötyään jotkut taistelijat ryhtyivät fantasoimaan lännen Suuren Saatanan tuhoamisesta. Väkivaltaiset utopiat kulminoituivat syyskuun 11. päivä ja vaativat liki 3000 kuolonuhria.

Al-Assadin vastainen rintama näyttää kirjavalta joukolta, mutta päällimmäinen vaikutelma ei tue teoriaa demokraattisista vapaustaistelijoista. Raportit sharia-lain soveltamisesta kapinallisten hallitsemilla alueilla sekä kuvat kapinallisesta syömässä hallituksen sotilaan sydäntä eivät nostata optimismia tai luottamusta.

Yhdysvallat todennäköisesti arvioi, että kapinalliset voittavat joka tapauksessa, ja heidän aseapunsa ostaa heille hyvää tahtoa maan seuraavien hallitsijoiden parissa. Itse en pidättäisi henkeäni odottaessani kädenojennusta.

Jokainen kuolonuhri on liikaa ja Yhdysvaltain ja muun kansainvälisen yhteisön on toimittava jos sillä on legitimaatti, positiivinen ja realistinen toimintamalli sekä saavutettavissa oleva objektiivi Syyrian tragediassa. Toistaiseksi niitä ei ole näköpiirissä. Niin traagisia kuin Syyrian tapahtumat ovatkin, joskus seisominen kentän laidalla on vähiten huono vaihtoehto.

Soundtrack: Frédéric Chopin, Surumarssi.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Amerikkalaisille taisi jäädä Toisen Maailmansodan sankarirooli päälle.

Näisä uuskahinoissa ei ole sankareille enää sijaa. Kaikkein vähiten musulmaanien jäsenten välisissä.

Suuri saatana ei muutu suojelusenkeliksi, vaikka joku kertoisi uusiksi tuhannen ja yhden yön tarinat.

Kun kapinalliset ampuvat siviiliväestön seasta, niin hallituksella on kaksi vaihtoehtoa. Antautua tai ampuja takaisin, jolloin siviilejä kuolee. Laskettujen kuolonuhrien määrällä arvioituna al-Assadin hallinnon aikana ilman kapinallisia ei olisi muutamaan sataan vuoteen päästy samaan.
Lehtitietojen mukaan kapinalliset voidaan jakaa saatujen aseiden mukaan saudien, irakilaisten, iranilaisten ja mahdollisesti turkkilaisten porukoihin. Näillä ryhmittymillä on yhteistä se, että ne ampuvat samaan suuntaan. Jos ne voittavat, tai al-Assadin lähtö näyttää olevan lähellä, niin ne ampuvat eri suuntaan.
Jenkkien lähtö aseistamiskaruselliin tarkoittanee myös venäläisen tuen voimistumista al-Assadille. Välimeren rantaviiva voi hyvinkin kaikissa tilanteissa jäädä hallitukselle ja tämä varmistaisi venäläisen laivastotukikohdan juridisen taustan.
Sinänsä on surkuhupaisasti mielenkiintoista nähdä mitä ryhmittymää kapinallisista jenkit käyvät aseistamaan, elleivät sitten demokraattisesti, tasapuolisesti ja ihmisoikeuksia puolustavasti kaikkia.
Ja mitähän Israel tekee? Aseistivat jenkit mitä ryhmittymää tahansa, niin se on Israelin kannalta huono juttu.

Bashar al-Assad ei ole todellinen hallitsija Syyriassa. Hänen veljeään koulittiin isänsä Hafezin jatkajaksi. Onnettomuuden seurauksena hommaan haettiin Lontoosta pehmeän oloinen hammaslääkäri Bashar keulakuvaksi.

Todellinen valta on shia-alawiiteillä, jotka edustavat tuskin 10% kansasta.
Syyriassa on edelleen vallassa jo B:n isän Hafezin aikainen juntta.
Hafez teki vastaavan kansanmurhan 1982, jolloin tapettiin 40 000 baath-puolueen vastustajaa.
Pojalta sama homma ei kuitenkaan onnistu. Maa on jo tuhottu ja voittaessaankin (eli oppositio tapettu/ajettu maanpakoon)Bashar on jo hävinnyt.

Syyrian oma armeija ei ole kovin luotettava. Koostuuhan se pääosin sunneista.
Basharin sai viime aikoina menestystä kun Libanonista tuli avuksi hizbollah-taistelijoita ja Iranista kaartilaisia.
Myös kapinallisten ilmatorjunnan täydellinen puute mahdollistaa siviilialueiden pommitukset. Pelkkä lentokieltoalue olisi tehokas.

Tulisiko lännen ja suurimman osan arabivaltioita seurata katseella kansanmurhaa kuten Maunula ehdottaa? Kuka ottaa vastaan miljoonat pakolaiset? Venäjä pitää kiinni viimeisestä maansa ulkopuolisesta tukikohdasta syyrialaisten selkänahasta roikkuen. Kapinallisten voittaessa voi tulla todella kiire.

Jos Syyriassa on tilanne, jossa hallitusta puolustaa autoritaarinen sotilashallinto ja sitä vastustavat lähinnä islamistien (shiiat ja sunnit, Iran ja Saudit) tukemat kapinallisryhmät, ns. ”hyviä” osapuolia on sodasta vaikea löytää.

Melkein tekisi mieli sanoa, että sotikoot kunnolla.(?) Silti sekä nykyhallinnon, että kapinallisten piireissä on myös sitä maltillista näkemystä omaavia. He vaan eivät luultavasti ole vahvoilla kun uutta Syyriaa luodaan, islamistinen vaikutus on niin suurta. Länsimaiden on vaikea löytää tuolta liittolaisia, jotka haluaisivat jakaa demokraattisia arvoja. Syyria kun on arabimaailmaa.

Muutos voi olla myös mahdollisuus Syyriassa, joka on kuitenkin hyvinkin geopoliittisesti tärkeä maa Välimeren pohjukassa. Onhan kuitenkin mahdollista että Assadin jälkeen tulee vielä toinen sisällissota maltillisten ja ääriainesten välillä. Pahin mahdollinen visio olisi että Hizbollah saisi vahvan aseman maassa jatkossa, mikä saattaisi johtaa sotaan Israelin kanssa. Demokratia on vaikea laji ihmisillä, jotka ovat olleet aina alistettuja ja opetettu kohdistamaan vihansa ulkopuolisiin kohteisiin kuin sovussa keskenään elämiseen tasavertaisuuden pohjalta.

Mörk: ”Demokratia on vaikea laji ihmisillä, jotka ovat olleet aina alistettuja ja opetettu kohdistamaan vihansa ulkopuolisiin kohteisiin kuin sovussa keskenään elämiseen tasavertaisuuden pohjalta.”

Veikkaan demokratian olevan likipitäen mahdotonta, jos siitä ei ole alun alkaenkaan harmaata aavistusta. Valistunutta sotilasjohtoa nuo arabimaat tarvitsevat, koska ei ole vielä mitään edellytyksiä demokratiaan.

Demokratia vaatii tietynasteista sivistystasoa kansalta. Arabimaat eivät tälle tasolle mielestäni vielä yllä. Yhteiskunnan tulee kehittyä, jotta demokratia voisi syntyä…

Näitä luetaan juuri nyt