Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Syyria ja länsi: suo siellä, vetelä täällä

Marko Maunula
Blogit Americana 29.8.2013 16:23

Satiirijulkaisu The Onion summaa länsiliittoutuman haasteet Syyriassa täydellisesti. Webbisivulla julkaistu Bashar al-Assadin kuvitteellinen kirje länsivalloille osoittaa, miten länsivallat ovat moraalisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti pulassa, iskivät ne Syyriaan tai eivät.

Syyrian läheiset suhteet Kiinaan ja Neuvostoliittoon tekevät laajan kansainvälisen liittoutuman mahdottomaksi, vale-Assad muistuttaa. Iskun diplomaattiset seuraukset voivat olla ikäviä ja pitkäikäisiä.

Toisekseen, viattomia syyrialaisia tulee kuolemaan joka tapauksessa, joko al-Assadin tai länsiliittoutuneiden iskujen seurauksena. Ihmishenkien pelastaminen vaatii ihmisuhreja, ja tämä voi helposti johtaa jihadistien sekä muiden ääriliikkeiden kasvavaan suosioon alueella.

Entä jos amerikkalaiset päättävät käyttää maltillisia, rajoitettuja iskuja tarkasti valittuihin hallinnollisiin ja sotilaallisiin kohteisiin? ”Al-Assad” muistuttaa kirjeessään amerikkalaisia, että ”minä olen armoton ja epätoivoinen, ja teen mitä tahansa pysyäkseni vallassa. Käytän jälleen kemiallisia aseita silmänräpäyksessä.”

Entä pidättäytyminen toimimasta? ”Al-Assad” sanoo, että hän pumppasi omien kansalaistensa keuhkot täyteen myrkkykaasua. Ellei Yhdysvallat toimi, se menettää kaiken moraalisen pääomansa sekä myöntää, että Geneven sopimuksen periaatteet ovat vessapaperille kirjoitettuja satuja.

Entä jos länsiliittoutuneet onnistuvat suistamaan al-Assadin vallasta? Edessä on todennäköisesti kaaoottinen sisällissota, osa kaksi, jossa shiiat, sunnit ja kristityt taistelevat vallasta. Haluaako maailma Syyriaan islamistisen hallituksen?

”Summaukseksi: minä pidän kiinni vallastani loppuun saakka, hinnasta viis. Jos se vaatii kylien pommittamista, lasten murhaamista tai YK:n valvojien ampumista, olkoon sitten niin. Minä olen varautunut pitkään kamppailuun. Te voitte tehdä mitä haluatte. Antakaa minun tietää kun olette päättäneet. Minä odotan,” lopettaa vale-Assad kirjeensä.

Soundrack: Stealers Wheel, Stuck in the Middle with You.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ei ole vaikea arvata tämän(kin) konfliktin yhtä seurausta, meillähän – kuten muissakin länsimaissa – ns. älymystön suhde USA:n on kuin murrosikäisen isäänsä: Teki niin tai näin niin faija on aina tyhmä ja väärässä.

USA on pelastanut satoja miljoonia ihmisiä parempaan elämään psykopaattisten diktaattorien kynsistä, muun muassa Euroopan Hitleriltä, mutta siitä huolimatta limaisten kivien alta ryömii jatkuvalla syötöllä patologisia tyyppejä jotka järkeilevät mm. viattomiin siviileihin kohdistuvan terrorismin oikeutetuksi.

Kyllä, minä fanitan USA:n sotilaallista voimaa. Pax Americana on kuitenkin de facto yksi kulmakivi meidän suomalaistenkin hyvinvoinnissa. Aika monella tämä ajatus pistää päänupin jakamaan nollalla mutta siinähän sauhuavat. Näitten mielestähän USA on jo etukäteen väärässä, teki mitä hyvänsä.

Syyrian konflikti johtaa siihen, että joka tapauksessa aikanaan al-Assadin diktatuuri kaatuu Venäjän ja Kiinan tuesta huolimatta, sillä hinta on ollut jo nyt liian kallis.
Sen jälkeen alkaa kriisin uusi vaihe, entisen alaviitti-eliitin metsästys, sekä muiden sunnien ja shiiojen keskinäinen sota.
Kaaos tulee olemaan pitkäkestoinen, sillä alueen keskeisen vaikuttajan, Israelin on vaikea valita puolta, mutta Iranin tukemat shiiat tuskin ovat sen tuettavia.
Niin Israelin kuin Lännen kauhukuvana kangastelee islamilainen fundamentalistien hallinto Syyriassa.

Stalin tuumasi sosialismista Puolassa; ”Sopii kuin satula lehmän selkään.”
Länsimaisen parlamentaarisen demokratian sopivuus perinteisesti hierarkisiin arabimaihin on samaa luokkaa.

Onneksi Syyria on kaukana, Lahi-Idassa saakka. Ainoa kannatettava sotilaallinen toimenpide olisi YK:n valtuuttama massiivinen operaatio, jossa Turkki pohjoisesta ja Israel lannesta, lansiliittoutuman massiivisen ilma-aseen tukemana valloittaisi koko maan kurdialueita lukuunottamatta ja riisuisi aseista kaikki aseelliset ryhmittymat. Sen jalkeen alue jaettaisiin sektoreihin, joissa rauhaa valvoisivat arabimaiden rauhanturvajoukot. Maan jalleenrakentamiseksi tehtaisiin kansainvalinen apupaketti. Tama lopettaisi sodan ja jalleenrakentamien veisi fundamentalisteilta kansan tuen. Koska Venaja ja Kiina eivat tahan suostu, niin Syyria saa jatkaa sisallissotaansa seuraavat ehka kymmenen vuotta, kunnes maa on raunioina ja vaki vasynyt sotimiseen. Tama kaikki tulee johtamaan valtavaan katkeruuteen, pitkaaikaisiin pakolaisleireihin ja varmaan synnyttaa uutta terrorismia. USA ja lansi tulevat joka tapauksessa saamaan syntipukin roolin, jostain syysta Venaja ja Kiina eivat.

Kuka aloitti tämän sodan? Syyrialaiset vai ulkopuoliset? Muistaako kukaan?
Näemme vielä lisää ruumiita ja hätää. Kukaan ei puutu sotaan ennen kuin se on kotiovella. Saddam uhkaili ydinaseella ja hänet tapettiin,Iran tekee omaansa ja se uhkailee suraavaksi. Tämä sota on vasta suuremman alkusoitto kuten oli Espanjan sota ennen toista maailmansotaa. Israel ei koskaan anna yllättää itseään, kun katselemme tilannetta uutisista unohdamme zoomata isommaksi.Vaara ei ole ohi,nyt katsotaan kenen hermot pettävät.

Arabituttavani luetteli Irakin, Tunisian, Libyan, Egyptin, ja voivotteli, että asiat olivat paljon paremmin ja järjestys maassa, kun niillä oli vielä johtajat.
Tarkoitti Saddam Husseinia, Ben Alia, Gaddafia, ja Mubarakia.

HaMi, se on totta. Siirtymä parempaan on toki pitkäkestoinen, mutta tällä hetkellä maat ovat vielä melko kaoottisia. Ilmankos niistä paljon muutetaan.

On myös totta, että Yhdysvaltain ja Englannin taloudet ovat menneet jyrkkään laskuun Irakin-sodan päätteeksi. Sota on USA:lle suoranaista bisnestä ja sehän sallitaan politikoinnilla. Mietipä — vanhan stereotypian mukaisesti Eurooppa on sotahullu kolkka ja Yhdysvallat on pasifistinen: tänä päivänä asia on pikemminkin ylösalaisin. Obama teki virheen avatessaan Syyrian tulenaran status quon lähettämällä sinne joukkojaan, jota edes Hitler ei uskaltanut ajallaan tehdä. No, tässäpä tuleekin muhkea päätös Obaman aikakaudelle ja hänen jälkeen etsitäänkin joku sotahullu presidentti Valkoiseen taloon ”pelastamaan” tilanne laupias samarialaisena rauhanpiippu suussa. Historia pukkaa toistamaan itseään tässäkin.

Kukaan brittipoliitikko ei voi MILLÄÄN varmuudella väittää, että ”Syyrian hallitus teki ko. kemiallisen iskun” (silti tätä hokevat USA:n puolesta) ja ainoa argumentti siitä, miksi nimenomaan al-Assad olisi tapattanut omiaan on se, että ”oppositiolla ei ole tähän resursseja,” mutta tämä on hullunkurinen väittämä, sillä vastahan läntinen vahvistus saapui pari viikkoa sitten Syyriaan ja *naps* nyt sattuikin koko sodan ensimmäinen kaasuisku siviilejä kohtaan. Nämä ”kapinalliset”, joista puhutaan, ovat suureksi osaksi vapaita PALKKAMURHAAJIA Yhdysvalloista ja Euroopan unionin eri kolkista.

Al-Assad ei ole mielipuoli, tai friikki, kuten Kim Jong-il — vaikka hänestä sellainen kuva yllättäin NYT yritetäänkin leipoa — tee omat havaintosi perustuen hänen erinäisiin haastatteluihin, mitä YouTubesta voi katsoa. Ajankohtana, jolloin suuret NATO-jäsenmaiden sotalaivat ovat pyörtäneet koko Syyrian ja kun Jordaniassa suoritetaan mittavia sotaharjoituksia. Sota sattuu, kun Obama saa vain leivotuksi jokseekin mukiinmenevän puheen sille.

*Itse asiassa ainoa järkeenkäyvä perustelu al-Assadille tapattaa omia kansalaisiaan myrkkykaasulla on se, että hän halusi saada tuen maailmalta, joka näkee nyt Yhdysvallat yrittämässä mustamaalata al-Assadia. Hän on älykäs ihminen ja tällainekin on sikäli tavallaan mahdollista, vaikka omiaan tapattaisikin. Kaikista todennäköisimmin nimenomaan kapinalliset ovat asian takana silti. Niillä on syyrialaisten tappamiseen eniten motivaatiota.*

Ei ole ennenkuulumatonta, että sodan aloittajaksi mustamaalataan vastakkainen osapuoli. Kuinkas se synnyintarina Suomen Molotovin cocktailista menikään? Fighting for peace is like fucking for virginity.

Gordo90
”Obama teki virheen avatessaan Syyrian tulenaran status quon lähettämällä sinne joukkojaan,”
Syyriassa ei ole USA:n joukkoja, ja ei tule olemaankaan, jos Obaman puheet pitävät paikkansa.
USA on saanut Irakissa ja Afganistanissa karvasta opetusta maajoukkojen käytöstä, jossa päädytään jatkuvaksi maalitauluksi, konkreettiseksi vihan kohteeksi, ja juututaan suohon, kun ei pystytä tunnistamaan vihollista siviiliväestön joukosta.
Sama odottaisi Syyriassakin. Näin ollen rauhannobelistilta voidaan odottaa vain ohjus- ja ilmaiskuja.

Juuri tullut tieto, jonka mukaan Obama jättää vastuun mahdollisesta Syyria operaatiosta Kongressille on todella mielenkiintoinen veto.

Nopeasti voisi arvioida, että Obama käänsi Syyriassa tapahtuneet hirveydet sisäpolitiikaksi: jos kaikkea vastustavat Republikaanit ovat sitä mieltä, että Syyrian lapsia saa vapaasti kaasuttaa niin äänestäköön sitten sen mukaisesti. Vaaleissa sitten tavataan, miettii Obama.

Maailma toki odotti jotakin muuta. Jotakin senkaltaista, että Syyrian auringonlaskuun ratsastaa John Waynen kaltainen Obama. Kiiltävän tappavat Coltit lanteilla keikkuen. Ja niin Syyrian pahikset tapaavat kohtalonsa. Näin ei tällä(kään) kertaa tule käymään.

Amerikassa ironia ei ole kovin korkeassa kurssissa. Kukaan ei ole heittänyt huulta siitä kuinka Obaman ainoa Syyrian sodan kumppani on Irakin sodan aikana niin pilkattu ja halveksittu ”juustoa mussuttava antautuja-apina” ts. Ranska.

Obama taisi maalata itsensä nurkkaan uhoamalla vastatoimista. Aseveli Cameron selvisi pulmasta siirtämällä vastuun parlamentille, joka vastustaa interventiota. Nyt Obama yrittää piiloutua kongressin taakse, ikäänkuin hänellä ei olisi presidenttinä oikeutta sotatoimiin.

No toivotaan, että kongressi päästää Obaman pälkähästä ja estää täsmälliset ja vähemmän täsmälliset iskut. Obama itse tosin näyttäytyy yhä heikompana presidenttinä tämän soutamisen ja huopailun kautta.

Arabikevään osapuolia ei ole ehditty haastatella saati gallupoida, joten näiden demokratiakäsitys on edelleen tuntematonta aluetta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jokaisen osallistujatahon näkemys on, että vallan siirto itselle on sitä paljon puhuttua demokratiaa.