Suurten tunteiden ja äkkiväärien melodioiden aika: Tässä ovat vuoden 2021 parhaat amerikkalaiset levyt
Tämäkin vuosi synnytti paljon hyvää ja huonoa musiikkia. Yhdysvalloissa erityisesti länsirannikko oli virkeässä vedossa.
Vuosi vuodelta internetin vaikutus aikakautemme äänikuvaan käy yhä selvemmäksi. Jos 1960-luvun popmusiikkia leimasi naivi ja melodinen optimismi, 1970-lukua kitaravetoinen hedonismi ja 1980-lukua muusikkojen rakastuminen uuteen teknologiaan, tämän päivän musiikki on yhä fragmentoituneempaa.
Yhä useammat artistit rikkovat perinteisen biisinteon sääntöjä surutta ja tekevät musiikkia kollektiivista ADHD-syndroomaa potevalle kulttuurille. Musiikillisesti elämme suurten tunteiden ja äkkiväärien melodioiden aikaa. Olisi hauska nähdä, miten vaikkapa BBC:n dokumenttisarja kiteyttäisi 2020-luvun musiikin 2050-luvun yleisölle.
”Jede Epoche ist unmittelbar zu Gott, und ihr Wert beruht gar nicht auf dem, was aus ihr hervorgeht, sondern in ihrer Existenz selbst”, kuten Leopold von Ranke opetti.
Tämäkin vuosi synnytti paljon hyvää ja huonoa musiikkia. Yhdysvalloissa erityisesti länsirannikko oli virkeässä vedossa ja loi ison siivun aikakautemme kiinnostavimmasta uudesta musiikista. Innovatiivisen kulttuurin, rahan ja taiteen liiton lainalaisudet eivät petä.
Olivia Rodrigo, Sour
Drivers License -hitti sai monet leimaamaan Rodrigon seuraavaksi kaunisääniseksi teinitähtöseksi, mutta hän on lähempänä Lana Del Reyta tai nuorta Sinead O’Connoria kuin Ariana Grandea. Sour tulkitsee nuoren naisen sydänsuruja, mutta myös vimmaa, turhautumista ja epävarmuutta. Rodrigo on erittäin taitava lauluntekijä, joka on tehnyt aseistariisuvan avoimen ja rehellisen albumin.
Japanese Breakfast, Jubilee
Jubilee on musikaalinen versio rönsyilevästä ja ylitsevuotavan energisestä periamerikkalaisesta paraatista. Michelle Zaunerin johtama bändi viihtyy aikaisempaa enemmin duurissa, menettämättä silti taipumustaan nopeisiin melodisiin ja lyyrisiin käännöksiin. Paprika ja Posing for Cars antavat albumille komeat kannet.
Liily, TV or Not TV
NME kutsui Liilya ”kaaoottiseksi Los Angelesin rock and rolliksi internet-sukupolvelle,” eikä asiaa voi sen paremmin sanoittaa. TV or Not TV on musiikkiversio selaimesta ilman pop up blockeria, suodattamaton datavyöry. Sen kuuntelu vaatii kakofonialle soveltuvan mielentilan, mutta parhaimmillaan bändi ymmärtää kunnon draivin päälle. Jossain kaukana Frank Zappan haamu hymyilee suopeasti nuorille miehille.
Jazmine Sullivan, Heaux Tales
Ylistäjien kuoro on iso ja kovaääninen, ja liitän oman tenorini joukkoon. Sullivanin tarinat, äänikollaasit, melodiat ja anteeksipyytämätön suoruus muodostavat vuoden parhaan soul/hip hop-paketin. On klishee puhua taitavasta yhdistelmästä perinteitä sekä ajassa kiinni olevaa energiaa, mutta kun se on näin niin näin se on.
Silk Sonic, An Evening with Silk Sonic
Nostalgialle on aikansa ja paikkansa. Anderson .Paak ja Bruno Mars kumartavat syvään 1970-luvun Philadelphia Soulin sekä saman vuosikymmenen funkin ja vauvaikäisen rapin suuntaan, silmäniskun kera. Olohuoneessa yksin tanssimisen virallinen soundtrack vuodelle 2021, lauantai-illan ensimmäisen viinilasin kyytipoika. Groove on tapissa alusta loppuun.
Olivia Rodrigo, good 4 u.