Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Suomi teki virheen – Viro tuntee Venäjän

Marko Maunula
Blogit Americana 5.9.2014 10:00
Keskiviikko oli Nato-keskustelun ja pohjoisen turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeä päivä. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Suomen puolustusministeri Carl Haglund antoivat tärkeät ja kiinnostavat lausunnot Itämeren alueesta ja Venäjän kehityksestä. Haglund myönsi virolaisten olleen oikeassa...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Suomen asennoituminen Venäjää kohtaan on ollut jälkipaasikivisläistä ja jälkikekkoslaista hyssyttelyä, josta vasta nyt stubbilaisella alkaneella hallituskaudella on tapahtumassa suorasanaista ja rohkeaa eurooppalaista muutosta itsenäiseen ajatteluun.

Syynä ovat olleet kaupalliset tekijät: tavaroiden vientikauppa ja mm. raaka-aineiden tuonti. Ilman tätä kauppaa Suomen taloudella olisi mennyt parinkymmenen viime vuoden aikana hieman heikommin. Viro puolestaan ei ole juurikaan riippuvainen Venäjän kaupasta samalla tavoin. Viron liittyminen Natoon oli lisäksi pakon sanelemaa viisautta oltuaan viisi vuosikymmentä Neuvostoliiton ikeen alla, ja vapauduttuaan vasta sen luhistuttua. Viron suuri venäläisvähemmistö muodosti myös alkuaikoina räjähdysherkän poliittisen tilan, jonka stabilisoimiseksi Natoliittyminen oli välttämätön, mikä antoi myös Venäjälle signaalin olla puuttumatta Viron sisäisiin asioihin.

Päätös oli viisas, koska Venäjän sotilasdoktriiniin on lisätty venäläisten puolustaminen Venäjän rajojen ulkopuolella missä tahansa. Tätä on käytetty röyhkeäasti nyt Ukrainan kriisissä, vaikkei Venäjä sitä ole raukkamaisesti myöntänyt, maan ollessa vailla länsimaiden suojaa.

Vaikka Suomi ei ole ollut vielä valmis liittymään Natoon lähinnä taloudellisten seikkojen vuoksi, on huomioitava myös se, että emme ole olleet vielä tarpeeksi rohkeita ja riippumattomia eurooppalaisia. Maassamme on ainakin kolme-neljä puoluetta, joiden kannattajat etupäässä vastustavat Nato-jäsenyyttä ja pari EU-vastaista puoluettakin. ”Tyhmyydestä sakotetaan”, mutta valitettavasti kovakalloisten päähän ei mahdu, että maailma on muuttumassa ja näyttää muuttuvan vaaralliseen suuntaan koko ajan, ja yhteistyö turvallisten demokraattisten voimien kanssa on ensisijaisesti tärkeintä, ja sen jälkeen ja mukana tulevat kyllä myös muut edut kuten kaupankäynnin ja talouden toimiminen.

Enemmistön suomalaisista suhde Natoon on kuitenkin jo nykyisin henkisesti myönteinen. Kovinkaan kauaa ei kuitenkaan käy päinsä yksistään Nato-siivellä matkustus. Vastuu on kannettava täysimääräisesti, eikä vain rusinoiden poimiminen pullasta käy päinsä. Natohan on nimenomaan puolustuksellinen ja inhimillistä hätää auttamaan pyrkivä demokraattinen organisaatio, johon kuuluminen on myös Suomelle kunnia-asia.