Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Suomi rakentamaan uusia Hong Kongeja?

Marko Maunula
Blogit Americana 22.5.2009 14:00

Paul Romer, eräs tämän hetken tärkeimpiä taloustieteilijöitä maailmassa, pohtii, josko vauraat teollisuusmaat, Suomi mukaanlukien, voisivat auttaa kehittyvää maailmaa rakentamalla heille kokonaisia kaupunkeja?

Neokolonialismia, kehitysyhteistyötä, kapitalismia, koulutusta, ja uudenlaista kansallisajattelua sekoittava idea ehdottaa radikaalia uudistusta kehitysapu-ajatteluun.

Perinteisesti kehitysyhteistyö ja -apu ovat valtaosin keskittyneet yksilöityihin projekteihin. Kehittynyt maailma on rakentanut sairaaloita, kouluja, teitä, vesiverkostoja, ja muita paikallisia tai kansallisia rakenteita kehittyviin maihin, toivoen uuden infrastruktuurin parantavan maiden taloutta ja elämänlaatua.

Romer, talouskasvun asiantuntija, ehdottaa uutta, urbaania ja kapitalistista mallia.

Hän ottaa esimerkkinsä Hong Kongin ja Kiinan suhteesta viime vuosikymmeninä. Kommunistisen Kiinan hyppiessä suuria harppauksiaan ja painiessa kulttuurivallankumouksiaan, englantilaisten kontrolloima pieni kaupunkivaltio Hong Kong vaurastui kohisten.

Kun ajattelutapa Kiinassa muuttui 1970-luvulla, Kiinan johtajat katsoivat Hong Kongia ja siirsivät sen opit ja säännöt neljälle vapaakauppa-alueelle, joista kehittyi nopeasti imitaatio- Hong Kongeja. Loppu on lähiaikojen taloushistoriaa.

Eräs Kiinan räjähdysmäisen vaurastumisen syistä pohjautuu Hong Kongin kopiointiin. Romer katsoo Kiinan mallia ja kysyy, josko muut kehittyvät maat voisivat toistaa saman formulan?

Romer ehdottaa, että kehittyneet maat voisivat auttaa rakentamaan uusia kaupunkeja kehittyviin maihin, kivijaloista poliittiseen hallintoon. Hänen mallissaan vauras länsi sitoutuisi projekteihin paitsi taloudellisesti ja teknisesti, mutta myös poliittisesti ja henkisesti.

Projektien mittakaava, toteuttajamaiden saamat poliittiset oikeudet isäntämaissa, sekä vuosikymmenien sitoutuminen kaupunkeihin tekisi projekteista enemmän kuin 21. vuosisadan Kostamus-keikkoja. Kuten Hong Kongissakin, pitkällä aikavälillä valta kaupungeissa palautettaisiin isäntämaalle.

Romer ehdottaa, että kokeilukaupunkien hallintojen rakentamisessa olisi hyvä käyttää kokeneita ja poliittisesti tasapainoisia maita. Hän poimii esimerkeikseen Suomen ja Kanadan.

Idea on poliittisesti ja taloudellisesti äärimmäisen vaikea toteuttaa, mutta ajatus on kiehtova. Voisiko kapitalismiin ja neokolonialismiin perustuva kehitysyhteistyön malli toteutua käytännössä? Uskaltaisivatko isäntävaltiot riskeerata rajallisen suvereniteetin menettämisen? Olisiko kehitysavun perinteisesti vasemmistolaisilla kannattajilla hermoja kokeilla kapitalis-kolonialistista ratkaisua? Olisiko YK:lla rakentavaa roolia kokeilussa?

Soundtrack: Talking Heads, More Songs about Buildings and Food.