Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Suomi on suvaitsevainen maa

Marko Maunula
Blogit Americana 7.7.2010 19:25

Kävin loppuviikosta hakemassa poikani Matthewin Suomesta. Nuori mies pääsi lauantaina ripiltä Nurmon kirkossa.

Katseltuani poikaani rippileiri-tovereittensa kanssa, sekä myöhemmin Helsingin katukuvaa monivärisine kaveriporukoineen, päivittelin ja ihailin jälleen Suomen nopeaa muutosta sekä suomalaisten kiitettävää asennetta uusiin suomalaisiin.

Maanantaina New Yorkin koneessa luetun Ilta-Sanomien yleisökysely väitti, että mielikuvani ovat väärässä. Jopa 74 prosenttia vastaajista sanoi, että Suomi ei ole suvaitsevainen maa.

Vastataanpa tässä nyt ei-tieteelliseen kyselyyn jyrkän ei-tieteellisellä ja anekdoottisella mutu-tarkkailulla. Itse sanoisin, että Suomi on suvaitsevainen ja avomielinen maa.

Kun lähdin Suomesta vuonna 1992, jätin taakseni melko homogeenisen maan, joka repi trikoitaan muutamista kourallisista siirtolaisia. Tänään vierailen satunnaisesti maassa, joka on sopeutunut demograafisiin mullistuksiin ihailtavan nopeasti ja rauhallisesti.

Nurmolaiset rippikaverini suhtautuivat puoliksi afroamerikkalaiseen poikaani joko ihailtavan värisokeasti tai korkeintaan sekoituksella hyväntahtoista uteliaisuutta. Tummapintainen nuori kaveri ei synnyttänyt kummastusta tai juuri edes kiinnittänyt huomiota Seinäjoen kaduilla.

Etnoteineistä koulutettuihin ammattilaisiin, uussuomalaiset näyttivät luonnolliselta ja hyväksytyltä osalta Helsingin katukuvaa. Ottaen muutokseen muutosten nopeuden, siirtolaisten sulautuminen näyttää kiitettävän onnistuneelta.

Samaa sanoisin seksuaalisten vähemmistöjen roolista. Suomessa asuessani homovitsit ja avoin kuittailu vähemmistöille oli joko normi tai ainakin hyväksyttyä käytöstä. Tänään marssi ulos kaapeista näyttää joukkoliikkeeltä ja homojen asema vahvalta, muutamia Gay Pride -paraatin kaasuhyökkäyksen kaltaisia valitettavia tapahtumia lukuunottamatta.

Suomessa naisten asema on kansainvälisissä vertailuissa vahva. Suomalaisten naisten tasa-arvoisuus on kiistatonta liki kaikilla mittareilla.

Silti, jostain kumman syystä myytti suomalaisten suvaitsemattomuudesta elää sitkeästi? Miksi? Kysy suomalaisilta ammattivalittajilta, ja heidän mukaansa maahanmuuttajien elämä on mahdotonta, homoja hakataan tauotta, ja suomalainen sovinistinen mieskulttuuri edelleen rajoittaa naisten elämää.

Kriittisyys ja halu parantaa tilannetta on kaiken edistyksen äiti, mutta jossain vaiheessa ylikriittisten tarkkailijoiden kannattaisi kysyä josko heidän asenteensa a) ovat rakentavia, tai b) pohjautuvat edes todellisuuteen.

Mistä uskomus suomalaisten suvaitsemattomuuteen juurtaa? Onko kyse monien suomalaisten asenteellisesta ylikriittisyydestä, vai olenko itse optimististen huomioideni kanssa täysin väärässä?

Soundtrack: Sly and the Family Stone, Family Affair.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Hyvä kirjoitus, mutta pelkäänpä että Suomen suvaitsematon puoli on melko hyvin piilossa satunnaiselta tarkkailijalta. Helsinki saattaa näyttää kansainväliseltä, ja ehkä onkin, ainakin enemmän kuin muu Suomi, mutta sekoittuminen on melko näennäistä. Pienen empiirisen tutkimuksen (kyselyt kaveripiirissä) perusteella ne harvat joilla on tuttavapiirissään ulkomaalaistaustaisia kertovat säännönmukaisesti näiden kohtaavan syrjintää jatkuvasti. Työpaikan saanti on todella vaikeaa, niin myös asunnon vuokraaminen.

Toivottavasti nuorisolla alkaa olla asiat jo toisin, mutta meillä varttuneemmilla ei juurikaan ole kontakteja ulkomaalaistaustaisiin. Asuinalueet ja kaveripiirit ovat eriytyneet, eikä vuorovaikutusta ole niin paljon kuin pitäisi. Ehkä osa suvaitsemattomuuden mantrasta tulee siitä että osa ihmisistä on oikeasti huolissaan siitä, että eriytyminen jatkuu ja kohtaamisten vaikeudet kasvavat.

Mitä sukupuolten tasa-arvoon tulee, vain muutamia päiviä sitten nuori ystäväni (alle 30-vuotias) kyseli miten muka avioliitossa voi raiskata ketään – ”seksihän kuuluu sopimukseen”. Toivon totisesti että hän on poikkeus, mutta epäilen, sillä hän on koulutettu ja ainakin näennäisesti sivistynyt ihminen.

Erinomainen kirjoitus.
Mutta Suomessa ei saa edelleenkään keskustella. Täällä on kirjoittamaton laki – de facto – että Oikeat Ihmiset saavat sanoa Wääriäkin asioita, mutta Wäärät Ihmiset eivät saa sanoa Oikeitakaan asioita.

Täällä on kansallisesti kanonisoituja Neroja, joiden mielipiteistä ei saa edes keskustella. Jos rikkoo tämän rajan, on denialisti, populisti, sosiaalisesti kömpelö, tms.

Voimassa on kirjoittamattomia määräyksiä, että mm. Presidentin kannatus on samaa tasoa kuin Pohjois-Koreassa. Se todistetaan sopivasti muodostetulla ”tutkimuksella”.

Suomessa on määrätty, että täällä on rasismia. Se on hieman erilaista kuin mm. Zimbabwessa, jossa valkoihoisen kaulaan saatetaan laittaa bensiinillä täytetty sisärengas, joka sytytetään palamaan. Täällä rasismia on, jos poliisi erehtyy kirjoittamaan muistivihkoonsa sanan ”neekeri”.

Tästä kulttuurin muutoksesta on seurannut, että moni suomalainen ajattelee eri tavalla kuin uskaltaa sanoa ääneen. – Kärjistin, ettei tulee liian pitkä kommentti.

Daalia, tutkimusten mukaan 60% nuorista haluaa rajoittaa maahanmuuttoa.

Helsinkiläisen taksikuskin näkökulmasta kirjoitus on naiivi. Toki osa sopeutuu ja paljon hyviä yksittäistapauksia on, mutta suurin osa esim. islamilaisista maista tulleista eivät ole kykeneväisiä saati halukkaita integroitumaan. Koulut ovat kriisissä jengiytymisen ja sopeutumishaluttomuuden takia. Itähelsinki on täynnä kaapuihin pukeutunuita luku- ja kirjoitustasynnytyskoneita.

Toiseksi kirjoittajan oma opettavainen asenne tulee ilmi liiankin selvästi. Hänellä on jotain mitä meillä perussuomalaisilla ei ole – tummapintainen, afroamerikkalainen poika.

Miksi monikulttuurista yhteiseloa kaikkein kiihkeimmin kannattavat korostavat eniten ihonväriä ja etnisyyttä? Mikä määrä tummaa pintaa on tarpeeksi? Onko vaalea suomalaisuus jotakin sellaista, että mitä vähemmän sitä on, sen parempi kaikille?

Lopuksi: onko Atlantassa kenties esimerkkejä afroamerikkalaisen alakulttuurin aiheuttamista ongelmista? Luulen – ei – tiedän että on.

Turistin ja satunnaisen vierailijan näkökulmasta katsottuna Suomi on suvaitsevainen. Hyvä näin.
Varsin toisenlaisenta näyttävät asiat maahan muuttaneen kannalta. Suomalainen, suomea puhuva, sujuvakäytöksinen ja hauskannäköinen mutta Saksassa kasvanut aikuinen poikani koki niin pahaa syrjintää, että palasi Saksaan.
Itse olen paluumuuttajana kokenut samaa.
Samat ikävät kokemukset muilla samassa asemassa olevilla maahanmuuttajilla ja paluumuuttajilla. Ei naurata.

Kommentoijat lienevät hekin oikeassa. Integraatio on edennyt osin hyvin, toisaalta se ei ole edennyt juurikaan. Turussa esimerkiksi asuinalueittain tapahtuu ghettoutumista, myönnetään se julkisesti tai ei. Etnisesti värikkään Lausteen hintakehitys esimerkiksi asumisessa ei ole mairitteleva välttämättä.

Nuorisossa on ikäluokkakysymys, ovatko he rasistisia vai eivät. Monivärisiä ystäväporukoita alkaa toki näkyä täälläkin, kuten myös torjuvampia mielipiteitä. Suuret ikäluokat ovat toisaalta erittäin maahanmuuttokriittisiä oman kokemukseni perusteella. Nuorison päälle tätä asiaa ei pidä kaataa.

Urheilu ja kulttuuri voisivat hyvin auttaa integraatiossa. Esim. suomifutiksen roolia asiassa ei pidä väheksyä. Vihreällä veralla Eremenkot, Kuqit ja Hetemaj’t ovat jo palvottuja sankareita! Ja suomalaisia ilman ongelmaa.

”Suvaitsemattomuuden” julistaminen on uusvasemmistolainen projekti Suomessa, se piti vielä lisätä. Urbaanin punavihreän liberalismin nimissä esimerkiksi kaikki maahanmuutto on OK, usein ilman sanottavaa kritiikkiä. Tätä ilmiötä vastaan suomalainen mamukritiikki käytännössä tapahtuu, ei rotua tai etnisyyttä ylipäätänsä. Toki poikkeuksensa tässäkin säännössä.

Seppo Lehto, 2 vuotta 4 kuukautta ehdotonta vankeutta NETTIKIRJOITTELUSTA! Että tällainen maa…

Lehdon tuomio on kieltämättä kova, mutta kyllä hän sen ansaitsikin, niin hartaasti mies koetteli ”sananvapauden” rajoja. Sananvapaus siksi sitaateissa, että sillä asialla ei ole moisen rienauksen kanssa mitään tekemistä.

Joitakuita varmaan mietityttää, onko Lehdon tuomio linjassa vaikkapa tappotuomion ja raiskaustuomioiden kanssa. Ei ehkä olekaan. Mutta ehkä niitä pitäisikin sitten nostaa, sillä Lehto sai (IMHO) todellakin mitä tilasi.

Kai kuuluu ihmisen perusluonteeseen, että kaikki tavallisesta poikkeava noteerataan. Jos kävelen meksikolaisella ostoskadulla, pohjoismainen kuontaloni noteerataan. Kun kävelen tullista läpi USA:n puolelle, pääsen läpi tullimiehen käden heilautuksella, mutta takananani oleva intialaista syntyperää oleva pariskunta joutuu passisyyniin. Vaikka heillä on käsittääkseni Yhdysvaltain kansalaisuus.

Suomessa on lait joita nettikirjoittelijoidenkin tullee noudattaa. Olen muistaakseni joskus Lehdon kanssa henk. koht. sanaa vaihtanut, ja fasismisympatiat ainakin tuli ilmi selkeästi.

Marko, selitys johdantoosi: roskalehdet ovat roskalehtiä Suomessakin :-)

Kiitos hyvistä kommenteista. Kuten sanoin, näkökulmani on nykyisellään suurinpiirtein kulttuurin hyvin tuntevan ja siina kasvaneen turistin vinkkeli. Silti, uskoisin että nopeakin vilkaisu antaa ainakin osviittaa todellisuuteen. Kehitys Suomessa näyttää valtaosin positiiviselta – varsinkin ottaen huomioon maan demografisen kehityksen nopeuden ja tuoreuden.

Jazzlandell: mitä on afroamerikkalainen alakulttuuri, ja miten se on ongelma?

Marko, kun Atlantassa tulee musta mies hotellissa vastaan, valkoinen asiakas luokittelee tämän pikkoloksi.

Kun musta mies tulee autolla vastaan, valkoinen mies pelkää kolaria vakuuttamattoman auton kanssa.

Tämä ei ole reilua mustaa hyvin ansaitsevaa lakimiestä kohtaan, joka on vakuuttanut autonsa, mutta näin nyt kuitenkin on. Mamupolitiikkakriitikot eivät halua tällaista yhteiskuntaa Suomeen. Päin vastoin kuin väitetään, tämä ei ole suurten ikäluokkien mielipide. Suuret ikäluokat eli hippipolvi päin vastoin toivottaa maahantulijat tervetulleeksi kortistoon (vasemmisto) tai pitseriaan siivoamaan (oikeisto). Minusta tämä ei ole oikein.

Jazzlandell ja Ei nimimerkkiä: Atlantassa valkoiset ovat vähemmistö…….

Hyvat kommentaattorit, olen joululomallani syventynyt Marko Maunulan juttuihin yha varhaisemmalta ajalta kun teemat liippaavat likelta ja voin sijoittaa itseni niihin. Kirjoittajat ovat taalla avartuneita ja virittyneita MM:n aiheisiin. Naen useiden kommentoijina samoja nimimerkkeja, joiden uskon olevan aidosti kiinnostuneita naista teemoista ja samoihin asioihin samalla tavalla suhtautuvia – ilmiselvasti avartuneita myos muualla kuin Suomessa asuneina.

Erityisesti Pipan kuvaukseen voin asennoitua hyvin, silla olen itse ’jo joitakin kertoja ’paluumuuttanut’ kotimaahan ja joitakin kertoja tuonut myos puoliksi amerikkalaisen pikku perheeni mukanani – joka kuitenkin vieraskielisia nimia lukuunottamatta on variltaan ja kieleltaan sangen erottamattomia supisuomalaisita – useilla suomalaisillakin on tummat hiukset ja ruskeat silmat. Siita huolimatta, olen seka itse pitkaan Suomesta poissa olleena kokenut, etta Suomessa ei ole ’muodikasta’ olla Suomesta-poissa-ollut-tai-muualla-korkeakoulutuksen-saanut, oli sitten minkavarinen tahansa. Kummajainen on kaikesta huolimatta jos vain ryhdytaan katsomaan hieman syvemmalta. Joskus tuntuu – viittaan siihen mita Pipa kirjoitti valkoihoisesta, silkkaa suomea puhuvasta pojastaan – etta olisikin parempi olla tummaihoinen, huonosti suomea taitava, jollaista nyt ”uussuomalaiseksi” tituleerataan, mieluiten viela sellainen, joka ei kay ripilla (se ei enaa ole monikulttuurisesssa yhteiskunnassa normatiivista), kuin sellainen, jonka vaatimattomat kysymykset rajoittuvat vain siihen, paljonko bussin tai ratikan kertamaksu nykyaan on (mita bussikuski kummastelee, jos kysyy silkalla suomella;, silla tama on – somali, irakilainen, virolainen, venalainen…- vauhdilla omaksunut maan tavat ). Vanhempi lapsistani sanoi, mentyaan hiljakkoin Suomessa kaymaan, ettei taida paljastaa kenellekaan osaavansa suomea, vaan tekeytyy ihan oikeasti vieraskieliseksi; siten selviaa helpommalla ja valttaa suurta ihmettelya. Ja me kaikki rakastamme Suomea, Suomi ei vain rakasta meita. Meita ei tarvitse edes kotouttaa, erikoisemmin.
Tervetulotoivotuksia Suomeen tulijaa, oli sitten kyseessa paluumuuttja tai muu tulija, kohtaan olen todistanut vain eraan kerran: Suomen televisiossa esitettiin 1980-luvun filmimateriaalia siita, kun ensimmaiset somalit tulivat Suomeen, ja naita ummikkoja oli vastassa lentokentalla hyvantahtoinen joukko suomalaisia, joista yksi puristi jokaisen tulijan katta sanoen ”Thank you for coming to Finland!”

Näitä luetaan juuri nyt