Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Suomi on suvaitsevainen maa

Blogit Americana 7.7.2010 19:25
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kävin loppuviikosta hakemassa poikani Matthewin Suomesta. Nuori mies pääsi lauantaina ripiltä Nurmon kirkossa.

Katseltuani poikaani rippileiri-tovereittensa kanssa, sekä myöhemmin Helsingin katukuvaa monivärisine kaveriporukoineen, päivittelin ja ihailin jälleen Suomen nopeaa muutosta sekä suomalaisten kiitettävää asennetta uusiin suomalaisiin.

Maanantaina New Yorkin koneessa luetun Ilta-Sanomien yleisökysely väitti, että mielikuvani ovat väärässä. Jopa 74 prosenttia vastaajista sanoi, että Suomi ei ole suvaitsevainen maa.

Vastataanpa tässä nyt ei-tieteelliseen kyselyyn jyrkän ei-tieteellisellä ja anekdoottisella mutu-tarkkailulla. Itse sanoisin, että Suomi on suvaitsevainen ja avomielinen maa.

Kun lähdin Suomesta vuonna 1992, jätin taakseni melko homogeenisen maan, joka repi trikoitaan muutamista kourallisista siirtolaisia. Tänään vierailen satunnaisesti maassa, joka on sopeutunut demograafisiin mullistuksiin ihailtavan nopeasti ja rauhallisesti.

Nurmolaiset rippikaverini suhtautuivat puoliksi afroamerikkalaiseen poikaani joko ihailtavan värisokeasti tai korkeintaan sekoituksella hyväntahtoista uteliaisuutta. Tummapintainen nuori kaveri ei synnyttänyt kummastusta tai juuri edes kiinnittänyt huomiota Seinäjoen kaduilla.

Etnoteineistä koulutettuihin ammattilaisiin, uussuomalaiset näyttivät luonnolliselta ja hyväksytyltä osalta Helsingin katukuvaa. Ottaen muutokseen muutosten nopeuden, siirtolaisten sulautuminen näyttää kiitettävän onnistuneelta.

Samaa sanoisin seksuaalisten vähemmistöjen roolista. Suomessa asuessani homovitsit ja avoin kuittailu vähemmistöille oli joko normi tai ainakin hyväksyttyä käytöstä. Tänään marssi ulos kaapeista näyttää joukkoliikkeeltä ja homojen asema vahvalta, muutamia Gay Pride -paraatin kaasuhyökkäyksen kaltaisia valitettavia tapahtumia lukuunottamatta.

Suomessa naisten asema on kansainvälisissä vertailuissa vahva. Suomalaisten naisten tasa-arvoisuus on kiistatonta liki kaikilla mittareilla.

Silti, jostain kumman syystä myytti suomalaisten suvaitsemattomuudesta elää sitkeästi? Miksi? Kysy suomalaisilta ammattivalittajilta, ja heidän mukaansa maahanmuuttajien elämä on mahdotonta, homoja hakataan tauotta, ja suomalainen sovinistinen mieskulttuuri edelleen rajoittaa naisten elämää.

Kriittisyys ja halu parantaa tilannetta on kaiken edistyksen äiti, mutta jossain vaiheessa ylikriittisten tarkkailijoiden kannattaisi kysyä josko heidän asenteensa a) ovat rakentavia, tai b) pohjautuvat edes todellisuuteen.

Mistä uskomus suomalaisten suvaitsemattomuuteen juurtaa? Onko kyse monien suomalaisten asenteellisesta ylikriittisyydestä, vai olenko itse optimististen huomioideni kanssa täysin väärässä?

Soundtrack: Sly and the Family Stone, Family Affair.