Suomen ikävää

Kuudes joulukuuta on taas aika nostaa Suomen lippu pöydälle, sytyttää sinivalkoinen kynttilä ja syödä lihapullia muusilla. Yli kahden Yhdysvalloissa vietetyn vuosikymmenen jälkeen myönnän amerikkalaistumiseni, mutta juhlapäivien myötä tietoisuus suomalaisuudestani nousee aina pintaan.

Arabialainen sananlasku tietää, että koti-ikävä alkaa vatsasta. Aikaisempien sukupolvien Suomi-ikävä kiteytyi ruisleipään, salmiakkiin ja muihin kotimaan herkkuihin. Kiitos Buford Highway Farmers Marketin, Little European Bakeryn ja lähikauppani kosher-osaston, omat ruokavarastoni ovat täynnä salmiakkia, silliä, tummaa leipää ja Fazerin suklaata.

Internet mahdollistaa myös aktiivisen Suomen asioiden seuraamisen. Facebookissa toimin valtaosin suomeksi. Katson Ylen uutisia ja luen suomalaisia lehtiä netistä. Suomi on minulle läsnä huomattavasti paremmin kuin aikaisemmille siirtolaissukupolville.

Joitain asioita ei voi silti tuoda helposti Yhdysvaltoihin. Muutamissa asioissa Suomi on ehdottomasti edellä Yhdysvaltoja. Mitä kaipaan Suomesta eniten?

Poliisit

Sarja poliisin liki rikollisen typeryyden tuottamia kuolemantapauksia on jälleen muistuttanut, kuinka Yhdysvallat voisi ottaa oppia suomalaisesta poliisikoulutuksesta. Suomalaiset poliisit ovat kokemuksieni perusteella ystävällisiä, tehokkaita ja palvelualttiita työnsä osaavia ammattilaisia.

Koulutus

Suomessa on maailman älykkäimmät bussikuskit. Amerikkalainen älymystö on huippuluokkaa, ja akateemisella alalla työskentelevänä olen jatkuvasti tekemisissä erittäin älykkäiden ja maailmasta informoitujen ihmisten kanssa. Silti kaipaan Suomesta kykyä keskustella maailman tapahtumista liki jokaisen tapaamani ihmisen kanssa.

Tori

Suomalainen tori on kulttuuri-instituutio parhaasta päästä. Pystykaffe Turun torilla tai munkkikahvi Helsingin kauppatorilla kesä-Suomessa on arkipäivän luksusta, erinomaisista kala- ja vihannesvalikoimista puhumattakaan.

Jokamiehenoikeus

Yhdysvalloissa on onneksi hieno kansallispuistoverkosto, mutta se ei silti päihitä jokamiehenoikeutta. Suomalaisten kyky tarpoa sieni- ja marjametsissä on kadehdittavan hieno asia.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Soundtrack: Mieskuoro Huutajat, Oulujoki