Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Suomalaisuudesta ja juutalaisuudesta

Marko Maunula
Blogit Americana 7.4.2013 15:09

Istuin lauantailounaalla hyvän ystäväni Gersonin kanssa. Keskustelu rönsyili, kuten yleensä, kirjoista politiikkaan ja ruuasta urheiluun. Jossain välissä me, amerikansuomalainen ja amerikanjuutalainen, päädyimme puhumaan kulttuureistamme.

Amerikkalaiset kaverini naureskelevat taipumukselleni etsiä ja tunnistaa suomalaisia ihmisiä ja ilmiöitä. Kaverini pelatessa Angry Birdsia en malta olla tiedottamatta pelin suomalaisuudesta. Kuten monet lajitovereistani, luen suomalaiseksi liki jokaisen, jonka DNA:sta saattaa löytyä edes vähäisin muistutus suomalaisesta perimästä. Kiitos sitkeän jankkaamiseni, huvittuneet kaverini ovat nimenneet minut käveleväksi suomalaisuuden maailmanennätyskokeeksi.

Myös monet juutalaiset kaverini aktivoituvat, jos he aavistelevat jonkun tuttavan tai julkisuuden hahmon tulevan myös Abrahamin heimosta. Yhdistelmä ulkonäköä ja etäisesti itäeurooppalaiselta tai saksalaiselta kuulostavaa sukunimeä saavat heidät avaamaan googlen. Totesimme Gersonin kanssa, tässäkin yhteydessä, amerikansuomalaisen ja -juutalaisen kokemuksen samankaltaisuuden.

Sekä läheisimmistä ystävistäni että laajemmasta kaveripiiristäni noin puolet ovat juutalaisia. Asun vahvasti juutalaisessa naapurustossa ja työskentelen akatemiassa, mutta tämä ei silti selitä kaikkea. Ystävyytemme perustuu osaltaan yllättävän läheiseen kulttuurin sekä juutalaisten sekä suomalaisten samankaltaisiin kokemuksiin Yhdysvalloissa.

Sekä suomalaiset että juutalaiset historiallisesti operoivat länsieurooppalaisen kulttuurin marginaaleissa. Molemmilla oli vaikeuksia löytää paikkaansa läntisen kulttuurin kartassa.

Molempia ryhmiä muokkasi myös hämmentävä sekoitus ylemmyyden- ja alemmuudentunnetta. Juutalais-kristillisen perimän mukaan juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, ja suomalaiset ovat mielellään nähneet itsensä lännen viimeisenä etuvartiona, pienenä kansana jonka harteille on asetettu maailmanhistoriallinen vastuu. Silti, naapurien pilkka ja rasismi ovat satuttaneet ja arpeuttaneet molempia ryhmiä. Juutalaisten sorto ja kärsimykset ovat toki aivan omassa stratosfäärissään, mutta myös suomalaiset ovat saaneet ainakin pienen tuulahduksen etnistä pilkkaa ja eriarvoista kohtelua.

Vanhoina huonoina aikoina sekä suomalaiset että juutalaiset siirtolaiset Yhdysvalloissa kärsivät usein rasismista. Suomalaiset pistettiin paikoitellen samaan kastiin intiaanien kanssa. Joillain pohjoisen työmailla konttorin oveen lyötiin työnhakijoita varten ilmoitus, että suomalaisten ei kannata vaivautua. Suomalaiset ja juutalaiset näyttelivät tärkeää roolia amerikkalaisessa ay-liikkeessä seka maan vasemmistolaisessa politiikassa – usein läheisessä yhteistyössä.

Sekä suomalaiset että juutalaiset siirtolaiset olivat usein myös erittäin kuppikuntaista väkeä, jotka pysyttelivät pitkään omiensa parissa. Toisin kuin esimerkiksi ruotsalaiset, jotka tapasivat sulautua jo parissa sukupolvessa amerikkalaisuuden valtavirtaan, suomalaiset pitivät tiukasti kiinni kielestään ja kulttuuristaan. Sekä suomalaisissa että juutalaisissa yhteisöissä aviopuolisoiden haku ”omien” ulkopuolelta oli usein paheksuttava teko.

Molemmilla ryhmillä on myös vahva tietoisuus heidän eurooppalaisesta valtavirrasta poikkeavasta etnisyydestään. Molempia ryhmiä leimaa vahva uskomus koulutuksen tärkeyteen sekä hyvä työmoraali.

Vanhat huonot ajat ovat takana. Tänään suomalaiset ja juutalaiset ovat paitsi tasa-arvoisia, mutta jopa ihailtuja ja arvostettuja ryhmiä. On ”cool” olla suomalainen tai juutalainen. Uteliaisuus meitä kohtaan on liki poikkeuksetta hyväntahtoista ja pohjavireeltään erittäin myönteistä.

Kaveripiirini koostumus ei todellakaan ole sattuma. Kuten hyvät ystävät, me ymmärrämme toisiamme.

Soundtrack: Kharkov Klezmer Band, Belkele.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

”Vanhoina huonoina aikoina sekä suomalaiset että juutalaiset siirtolaiset Yhdysvalloissa kärsivät usein rasismista.”

Suomalaisten kohdalla tuskin voidaan puhua rasismista eli etnisestä tai uskonnollisesta syrjinnästä. Eiköhän mahdollisessa torjunnassa ollut kysymys monien suomalaisten aktiivisuudesta ammattiyhdistystoiminnassa, joka tietysti oli pitkään myrkkyä työnantajille. Tähänhän kirjoituksessa viitataankin: ”Suomalaiset ja juutalaiset näyttelivät tärkeää roolia amerikkalaisessa ay-liikkeessä seka maan vasemmistolaisessa politiikassa”.
Myös viinaanmenevyys ja siitäkin seuraava riitaisuus on käsittääkseni ollut suomalaisten heikkouksia työntekijöinä. Mutta sinänsä suomalaisia pidettiin ahkerina ja tunnollisina työntekijöinä.

Tuosta vanhasta epäluuloisesta suhtautumisesta suomalaisiin kun olen lukenut joskus aikaisemminkin jostain kaunokirjallisuudesta, netistä löytyikin asiasta seuraava juttu, jossa käsitellään asiaa merimiesperinteessä:

http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/vesi/kulttuuri_teksti_usko.htm

Jos purjelaiva-aikaan miehistössä oli joku outoa kieltä puhuva merimies jolla ei ollut oikein kavereita turvanaan, oli hän taikauskoisten merimiesten joukossa vaarassa joutua ongelmien tullen ensimmäisenä heitetyksi laidan yli. Varsinkin kun suomalaisilla oli merimiesperinteessä maine noitina.

Tuollaisessa tilanteessa henki voi olla kiinni siitä että käsillä oli puukko, ja mies valmis sitä käyttämään.

Kyllä tuota voi etniseksi syrjinnäksi nimittää, jos henki lähtee etnisen taustan vuoksi.

Ehkä suomalaisten ja juutalaisten yhteinen nimittäjä on ainakin menneisyydessä ollut myös nöyryys, tai nöyristely ulkopuolisille.
Ensin suomalaisten piti olla nöyriä alamaisia ruotsalaiselle esivallalle ja sen virkamiehille, sekä kirkolle, ja sen jälkeen tsaarin esivallalle ja virkamiehille.
Seuraavaksi tuli nöyristely Neuvostoliitolle.
Vanhaan juutalaiseen kulttuuriin diasporassa kuului kuuliaisuus paikalliselle esivallalle missä päin maailmaa hyvänsä.
Juutalaiset alkoivat päästä eroon nöyryydestään Israelin valtion perustamisen myötä, ja suomalaiset vasta Neuvostoliiton romahdettua.

”Sekä suomalaiset että juutalaiset siirtolaiset olivat usein myös erittäin kuppikuntaista väkeä, jotka pysyttelivät pitkään omiensa parissa. Toisin kuin esimerkiksi ruotsalaiset, jotka tapasivat sulautua jo parissa sukupolvessa amerikkalaisuuden valtavirtaan”

Pitää muistaa että pakkoruotsi Suomeen (joka on portti kansainvälistymiseen) tuli vasta 1970-luvulla. Suuri muuttoaalto USAhan taas tapahtui jo n 100 v sitten, eli tottakai (suomenkieliset) olivat onnettomia, kuppikuntaisia impiwaaralaisia juntteja! Sama juttu tietysti juutalaisten kohdalla.Tämä selitys istunee täysin Markon maailmankuvaan?

Juutalaiset uskovat ja uskottelevat muille olevansa valittu kansa, joka on parempi kuin muut kansat. Se antaa heille muka oikeuden käyttäytyä miten haluavat. Juutalaiset ovat onnistuneet kerjäämään sääliä toisen maailmansodan tapahtumien vuoksi ja siksi Israel katsoo oikeudekseen terrorisoida naapureitaan mielensä mukaan.

Fanaattiset Israel-lobbarit muistuttavat juutalaisten kärsimyksistä keskusteluihin tasaisena virtana ilmestyvillä juutalaisia ja Israelia ylistävillä kirjoituksilla. Niissä ei ainoastaan ylistetä juutalaisia, vaan samalla pilkataan ja halveksitaan suomalaisia tai solvataan muita kirjoittajia. Juutalaisten on vaikea ilman henkilökohtaista solvausta vastata kenellekään kirjoittajalle, joka suhtautuu kriittisesti Israeliin ja juutalaisiin.

Moni suomalainen luulee edelleen, että juutalaisvaltio Israel on samalla tavalla kristitty maa kuin Suomi ja juutalaisilla on samat perusarvot kuin suomalaisilla. Siitä kaiketi johtuu heidän sokea kritiikittömyytensä Israelin suhteen. Kouluissa opittu ”Pyhä maa”–mantra istuu erittäin lujasti korvien välissä.

Suomalaiset Amerikassa

Poliittinen toiminta siis leimasi suomalaisia ryhmänäkin. Ammattiyhdistysliikkeellä olikin vuosisadan takaisissa oloissa paljon tekemistä mm. työturvallisuudessa: http://www.migrationinstitute.fi/articles/018_Koivukangas.pdf

Vanhojen amerikkalaisten suhtautumisenen tulokkaisiin vaihteli:
”Som nykomlingar blev svenskarna ofta illa omtyckta av infödda amerikaner, men när invandringen från södra och östra Europa under 1880-talet drastiskt ökade, kom skandinaverna i bättre dager i anglo-amerikanska ögon. Deras sätt var inte lika främmande: ”De är inte gatuförsäljare, positivhalare eller tiggare; de säljer inte kläder och driver inte pantbanker,” skrev den kongregationistiska missionären M W Montgomery 1885; ”de söker inte skydd under den amerikanska flaggan för att bland oss införa och främja … socialism, nihilism, kommunism … de är mer som amerikaner än något annat utländskt folk.” Skandinaverna välkomnades också som en protestantisk motvikt till de många irländska katoliker som strömmade in i USA.”
http://sv.wikipedia.org/wiki/Emigrationen_fr%C3%A5n_Sverige_till_Nordamerika

Suomalaiset, varsinkin suomenkieliset, voidaan kyllä laskea tässä suhteessa välimuodoksi, eli he olivat vähän liian erilaisia. Kaikkikin Suomesta tulleet olivat olleet Venäjän alamaisia, mikä varmasti on vahvistanut ennakkoluuloja. Protestantteja he kuitenkin lähes kaikki olivat.

Sulautumisesta voinee sanoa, ettei se ollut aivan helppoa muillakaan kansallisuuksilla. Samoja ilmiöitä esiintyi kaikkien ryhmien keskuudessa, mutta tietysti erojakin kotoutumiskehityksessä on ollut.
”Svenskamerikanerna definierade sig som både amerikaner och svenskar och bibehöll en fascination och band till hemlandet. De nostalgiska hemresorna till Sverige som hade börjat på allvar på 1870-talet fortsatte långt in på 1900-talet…”
http://sv.wikipedia.org/wiki/Emigrationen_fr%C3%A5n_Sverige_till_Nordamerika

Kaikki siirtolaiset saivat osansa tylystä kohtelusta. Ei vähiten italialaiset.

Pari päivää sitten Obama paljasti ”Uudessa Ruotsissa” kansallisen muistomerkin ruotsalaisten ja suomalaisten siirtolaisten kunniaksi. Monet ruotsalaisiksi mielletyt olivat Värmlannista lähteneitä suomalaisia. Muistomerkissä lukee molemmat maat.

Päinvastoin kuin Maunula esittää suomalaiset tunnettiin ahkerina työmiehinä. Henry Ford jopa lupasi palkata jokaisen suomalaisen. joka hakee autotehtailta töitä.

Aapelilla kirjoitus ehkä lähtee vähän käsistä. Juutalaisen teologian ”valittu kansa” -ajatteluhan ei tarkoita paremmuutta tai etuoikeutettua asemaa, pikemminkin vastuuta ja velvollisuuksia noudattaa jumalan sanaa.

Eihän tietynasteinen erottautuminen muista sinänsä ole pahasta, kuten partnereiden hakeminen oman yhteisön piiristä. Suomalaiset ovat pitkälti assimiloituneet, monet juutalaiset valittavat omasta ryhmästään samaa (silent holocaust). Hyvä sopeutuminen vaan johtaa sekoittumiseen. Sekoittumisen jyrkkä välttäminen taas voi johtaa marginalisoitumiseen, jopa romanisoitumiseen. Mikä sitten on vähemmistöille ihanteellinen linja?

Tiukasti omina ryhminään pitäytyvät lähinnä vain hyvin konservatiiviset ryhmät kuten esim. ääriuskonnolliset ryhmät (ääriortodoksijuutalaiset, -muslimit, ehkä osa mormoneista) tai kulttuurisesti eroavat ryhmät kuten amishit. Tämä kuitenkin maksaa näille ryhmille yhteiskunnallisia asemia, koska ne eivät kykene hyötymään asemastaan, vaan joutuvat sivuun valtayhteiskunnasta eristäytymisensä johdosta. Tämähän pätee romaneihin hyvin, eristäydytään valtakulttuurista, mutta maksetaan hinta köyhyydellä.

Dupont ei kai ole lukenut sitä jumala sanaa? Sehän on Talmud, Kabbala ja esim. Mooseksen kirjat.

Jostain syystä Talmud on niin pyhä, ettei vääräuskoisilla olisi oikeastaan oikeutta edes lukea sitä.

Juutalaisuus on se, mitä rabbit Talmudissa määräävät ja miten rabbit sitä tulkitsevat.

@haMi
ja mitä siit sitt..

Katsokaa ihmisiä silmiin. Välttäkää niitä, keiden silmät palavat. Älkää kysykö, mistä syystä niin on.

Silmien palaminen, mitä se on,
1940-luvulta alkaen olen joutunut seuraamaan tätä paloa, sielun peiliä. Silloin ensin, ne olivat tulenpalavien veripunaisten kommunistien silmät.

Sittemmin se sama palo näkyi sellaisen puolueen kuin Vihreän Liiton muutamien edustajien silmissä.

Koko ajan ja myöhemminkin, olen nähnyt ja kavahtanut samaista tulta niitten naisten silmissä, jotka ovat joutuneet johonkin avioeroa vastaavan tilanteeseen. Tilanteeseen jossa oma asema ihmisenä ja OMAISUUDEN haltijana on joko ylivertainen tai alistunut.

Elämme ja ei aikaakaan, toiset astuvat sijallemme. Ja niin on hyvä.

Näitä luetaan juuri nyt