Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Suomalaisuudesta ja juutalaisuudesta

Blogit Americana 7.4.2013 15:09
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Istuin lauantailounaalla hyvän ystäväni Gersonin kanssa. Keskustelu rönsyili, kuten yleensä, kirjoista politiikkaan ja ruuasta urheiluun. Jossain välissä me, amerikansuomalainen ja amerikanjuutalainen, päädyimme puhumaan kulttuureistamme.

Amerikkalaiset kaverini naureskelevat taipumukselleni etsiä ja tunnistaa suomalaisia ihmisiä ja ilmiöitä. Kaverini pelatessa Angry Birdsia en malta olla tiedottamatta pelin suomalaisuudesta. Kuten monet lajitovereistani, luen suomalaiseksi liki jokaisen, jonka DNA:sta saattaa löytyä edes vähäisin muistutus suomalaisesta perimästä. Kiitos sitkeän jankkaamiseni, huvittuneet kaverini ovat nimenneet minut käveleväksi suomalaisuuden maailmanennätyskokeeksi.

Myös monet juutalaiset kaverini aktivoituvat, jos he aavistelevat jonkun tuttavan tai julkisuuden hahmon tulevan myös Abrahamin heimosta. Yhdistelmä ulkonäköä ja etäisesti itäeurooppalaiselta tai saksalaiselta kuulostavaa sukunimeä saavat heidät avaamaan googlen. Totesimme Gersonin kanssa, tässäkin yhteydessä, amerikansuomalaisen ja -juutalaisen kokemuksen samankaltaisuuden.

Sekä läheisimmistä ystävistäni että laajemmasta kaveripiiristäni noin puolet ovat juutalaisia. Asun vahvasti juutalaisessa naapurustossa ja työskentelen akatemiassa, mutta tämä ei silti selitä kaikkea. Ystävyytemme perustuu osaltaan yllättävän läheiseen kulttuurin sekä juutalaisten sekä suomalaisten samankaltaisiin kokemuksiin Yhdysvalloissa.

Sekä suomalaiset että juutalaiset historiallisesti operoivat länsieurooppalaisen kulttuurin marginaaleissa. Molemmilla oli vaikeuksia löytää paikkaansa läntisen kulttuurin kartassa.

Molempia ryhmiä muokkasi myös hämmentävä sekoitus ylemmyyden- ja alemmuudentunnetta. Juutalais-kristillisen perimän mukaan juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, ja suomalaiset ovat mielellään nähneet itsensä lännen viimeisenä etuvartiona, pienenä kansana jonka harteille on asetettu maailmanhistoriallinen vastuu. Silti, naapurien pilkka ja rasismi ovat satuttaneet ja arpeuttaneet molempia ryhmiä. Juutalaisten sorto ja kärsimykset ovat toki aivan omassa stratosfäärissään, mutta myös suomalaiset ovat saaneet ainakin pienen tuulahduksen etnistä pilkkaa ja eriarvoista kohtelua.

Vanhoina huonoina aikoina sekä suomalaiset että juutalaiset siirtolaiset Yhdysvalloissa kärsivät usein rasismista. Suomalaiset pistettiin paikoitellen samaan kastiin intiaanien kanssa. Joillain pohjoisen työmailla konttorin oveen lyötiin työnhakijoita varten ilmoitus, että suomalaisten ei kannata vaivautua. Suomalaiset ja juutalaiset näyttelivät tärkeää roolia amerikkalaisessa ay-liikkeessä seka maan vasemmistolaisessa politiikassa – usein läheisessä yhteistyössä.

Sekä suomalaiset että juutalaiset siirtolaiset olivat usein myös erittäin kuppikuntaista väkeä, jotka pysyttelivät pitkään omiensa parissa. Toisin kuin esimerkiksi ruotsalaiset, jotka tapasivat sulautua jo parissa sukupolvessa amerikkalaisuuden valtavirtaan, suomalaiset pitivät tiukasti kiinni kielestään ja kulttuuristaan. Sekä suomalaisissa että juutalaisissa yhteisöissä aviopuolisoiden haku ”omien” ulkopuolelta oli usein paheksuttava teko.

Molemmilla ryhmillä on myös vahva tietoisuus heidän eurooppalaisesta valtavirrasta poikkeavasta etnisyydestään. Molempia ryhmiä leimaa vahva uskomus koulutuksen tärkeyteen sekä hyvä työmoraali.

Vanhat huonot ajat ovat takana. Tänään suomalaiset ja juutalaiset ovat paitsi tasa-arvoisia, mutta jopa ihailtuja ja arvostettuja ryhmiä. On ”cool” olla suomalainen tai juutalainen. Uteliaisuus meitä kohtaan on liki poikkeuksetta hyväntahtoista ja pohjavireeltään erittäin myönteistä.

Kaveripiirini koostumus ei todellakaan ole sattuma. Kuten hyvät ystävät, me ymmärrämme toisiamme.

Soundtrack: Kharkov Klezmer Band, Belkele.