Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Sullivan ja kristinuskon kriisi

Blogit Americana 20.4.2012 14:09
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Andrew Sullivan, avoimesti homo ja uskonnollinen katolinen kristitty, analysoi amerikkalaisen kristinuskon nykytilaa uudessa artikkelissaan Christianity in Crisis. Politisoituneen kristinuskon kritiikissä ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta Sullivan kiteyttää liberaalin nykyteologian tärkeimmät teemat sekä amerikkalaisen kristinuskon kriisin taitavasti.

Amerikkalainen ja eurooppalainen teologia ovat aina eronneet toisistaan. Amerikkalainen kristinusko on ollut liki läpi historiansa innokas haastamaan vallassaolevat kirkot, teologiset ajattelutavat, ja uskonnolliset auktoriteetit. Puuveneiden aikakaudella niin amerikkalaiset katoliset kuin protestantitkin sijaitsivat kaukana Vatikaanista, Canterburysta, sekä muista eurooppalaisen kirkkopolitiikan ja teologian valtakeskuksista. Fyysinen etäisyys venytti myös teologista liekaa.

Amerikkalainen kristinusko on maan individualistisen ja demokraattisen eetoksen muokkaama ajattelutapa, joka parhaimmillaan on muistuttanut tunkkaisia kirkkokuntia yksilön omantunnon sekä henkilökohtaisen Jumala-suhteen tärkeydestä. Huonoimmillaan se on johtanut surkeaan teologiaan, täydelliseen kurittomuuteen, yksilökeskeiseen saarnaaja-kulttiin, sekä materialististen arvojen ja päivänpolitiikan läpitunkemaan poliittiseen kristillisyyteen.

Fragmentaatio sekä teologinen individualismi ovat johtaneet amerikkalaiset keksimään loputtomia variaatiota kristinuskosta, joista jotkut ovat jopa luopuneet kristillisyyden keskeisistä doktriineista. Helluntailaiset, adventistit, jehovan todistajat, sekä mormonit ovat vain jäävuoren huippu.

Sullivan aloittaa artikkelinsa tarinalla eräästä Yhdysvaltojen tunnetuimmista kristinuskon ”muokkaajista”. Thomas Jefferson, eräs maan perustajaisistä sekä itsenäisyysjulistuksen kirjoittaja, leikkasi ja liimasi Uudesta testamentista hänen oman versionsa. Hän eliminoi ihmeet ja ilmoitukset ja myöhempien apostolien lausunnot, jotka hänen mielestään ovat ristiriidassa Jeesuksen syvimmän olemuksen kanssa. Lopputulos, Sullivanin mukaan, oli Jeffersonin yritys olla ennen kaikkea Kristuksen seuraaja.

Sullivan kritisoi amerikkalaisen kristinuskon teologisesti kyseenalaista flirttailua vallan ja vaurauden kanssa. Aidon kristinuskon olemukseen kuuluu aina itsensä alentaminen, ja ihmisten vakuuttaminen heikkouden eikä voiman avulla. Jeesus ei kantanut miekkaa, ja hän eli köyhimpien ja heikoimpien ihmisten parissa.

Tänään kymmenet miljoonat amerikkalaiset kristityt ovat näkyvästi sitoutuneet poliittiseen systeemiin sekä kapitalistiseen talousjärjestelmään. Vaurauden evankeliumi, eli uskomus, että Jumala palkitsee uskolliset seuraajansa maallisella mammonalla, elää vahvana lähiöiden megakirkoissa. Konservatiiviset kristityt elävät vaurauden parissa ja he kantavat miekkaa. Gallupien mukaan evankeliset konservatiivit ovat vankkoja Guantanamon vankien vesikidutuksen kannattajia.

Sullivanin argumenteissa ei ole mitään uutta, mutta hän tarjoaa hyvän katsauksen poliittisen kristillisyyden surkeaan teologiseen tilaan – yhdellä varauksella. Amerikkalainen poliittinen kristillisyys ei rajoitu konservatiiveihin.

Myös liberaali teologia elää vahvana esimerkiksi tuhansissa afroamerikkalaisissa kirkoissa. Liberaalit pyrkivät myös politisoimaan Jeesuksen sanoman, painottaen Raamatun sanomaa sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, mutta usein unohtaen sen vaatimukset itsekurista ja itsensä luovuttamisesta Jumalan palvelukseen. Liberaalit kirkot, kuten heidän konservatiiviset vastakappaleensakin, pyrkivät usein unohtamaan ristin raskaan painon sekä sen velvoitukset Jeesuksen seuraajille. Myös Thomas Jeffersonin Raamatun editointi oli kristinuskon politisointia.

Soundtrack: Pyhän Äidin luostarin munkit, Salve Regina.