Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Sodan moraalista ja psykologiasta

Marko Maunula
Blogit Americana 22.8.2013 14:59

Kersantti Robert Bales odottaa tuomiotaan 16 siviilin tappamisesta Afganistanissa. Sotilaista koostuva valamiehistö harkitsee parhaillaan, josko Bales ansaitsee kirjaimellisen elinkautisen vai mahdollisuuden ehdonalaiseen vapauteen parin-kolmen vuosikymmenen päästä.

Maaliskuussa 2012 Bales matkusti leirinsä läheiseen kylään ja alkoi lahtaamaan sen asukkaita. Todistajien kertomukset Balesin systemaattisesta yhden miehen verilöylystä ovat pöyristyttävää luettavaa lapsiuhreineen sekä uhrien murskattuine kalloineen. Kesken verilöylyn Bales palasi leiriin hakemaan lisää ammuksia, kertoen aseveljelleen teoistaan. Hän ei uskonut Balesia ja jatkoi uniaan.

Bales myönsi syyllisyytensä välttääkseen mahdollisen kuolemanrangaistuksen. Nyt, tuomitsemisvaiheessa, Yhdysvaltain armeija on lennättänyt uhrien omaisia Afganistanista saakka todistamaan Balesia vastaan.

Tapaus Bales on hirvittävä tragedia, ja itse toivon hänelle kirjaimellista elinkautista. Verilöylyn merkitys ulottuu myös sen uhrien ja muiden tapahtuman suoraan koskettamien tahojen ulkopuolelle.

Ensiksin, sotilaiden pitäminen psyykkisesti terveinä on valtavan haastava projekti. Miten sotilas voi taistella ja tehdä parhaansa tappaakseen tai haavoittaakseen vihollisiaan tuntikausien kiivaissa taisteluissa, ja aseiden vaiettua hän kykenee vaihtamaan välittömästi rauhanomaiseen, haavoittuneita vihollisia sekä sotavankeja auttavaan ja kunnioittavaan rooliin? Miten, erityisesti epäsymmetrisen sodan näyttämöillä, sotilaat pystyvät kontrolloimaan itsensä siviilien parissa, tietäen, että monet siviileistä leikkaisivat heidän kurkkunsa ensimmäisen tilanteen salliessa?

Olemme vasta ryhtyneet oppimaan kunnolla jälkitraumaattisen stressioireyhtymän luonteesta ja mittakaavasta. Suuret läpimurrot sen hoidossa odottavat vielä itseään. Irakista ja Afganistanista kotiutuneiden sotilaiden itsemurha-, onnettomuus- sekä päihdeongelmat ovat lukumäärältään hälyyttäviä.

Toisekseen, tapaus Bales muistuttaa jälleen amerikkalaisia-ja muuta maailmaa-sodan hinnasta kansakunnan imagelle sekä kollektiiviselle psyykkeelle. Muistan lukeneeni Toisen maailmansodan amerikkalaisen pommituslentäjän haastattelun, jossa hän sanoi ajatelleensa ensimmäisellä lennolla sen uhreja ja kauhistelleensa tekojensa seurauksia maanpinnalla. Toisella lennolla hän ei enää piitannut, ja kolmannella lennolla hän hurrasi ajatukselle saksalaisten tappamisesta. Muistamme myös neuvostoliittolaisten sotilaiden julmuudet miehitetyssä Saksassa sekä Suomen rajakylissä, saksalaisten pöyristyttävät veriteot Itä-Euroopassa sekä japanilaisten toimet Nankingissa ja muilla Aasian sotanäyttämöillä.

My Lain verilöyly Vietnamissa oli erittäin kriittinen hetki amerikkalaisten kääntymisessä Vietnamin sotaa vastaan. Amerikkalaiset tunsivat paitsi empatiaa uhreja kohtaan, mutta kauhistelivat myös sodan vaikutusta tavallisiin amerikkalaisiin parikymppisiin poikiin. Balesin teot toistavat samaa viestiä, joskin, onneksi, pienemmässä mittakaavassa.

Itse toivoisin, että kun kansakunnat harkitsevat sotaa, he pitäisivät mielessään My Lain, Nankingin, Berliinin ja tämän pienen afganistanilaiskylän opetukset. Joskus panokset ovat niin korkeat, että sotilaiden raaistumisen riskit on pakko hyväksyä, mutta tämän riskin soisi leviävän laajaan yleiseen tietoisuuteen, kaikkien sotaa harkitsevien kansakuntien parissa.

Soundtrack: Hiljainen hetki kersantti Balesin uhrien muistolle.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

USA tutkii kersanttia,joka tappoi 19 ihmistä. Kuka tutkii lennokki-iskujen ”huteja”. Syyria on kohta pahin paikka pitkään aikaan,jossa lapsia ja viattomia tapetaan vallan ja uskonnon takia. Kuvat tst-aineilla tapetuista ihmisistä vaikuttivat aidoilta ainakin lapsien kuolonkankeus näkyi selvästi,jos joku teki tämän vain saadakseen länsimaat mukaan sotaan, moraali on todella vähissä. Vallassa olevat ovat aina lopuksi vastuussa. Sotilaan sääntö on helppo, tapa vain vihollisia,mutta jos et tiedä kuka on vihollinen olet kusessa. Sota ilman sääntöjä on rikollista,säännöt on sovittu, nyt valtiotkaan eivät niitä noudata.

Sodan moraali ja psykologia ovat täydellisen epäloogisia.

Toisin kuin HaMi kirjoittaa, sodassa hyökkäävä osapuoli on nykyisin lähes poikkeuksetta demokratia. Diktatuurit ovat väkivaltaisia pääasiassa sisäisesti, mutta demokratiat ovat uhka muille valtioille.

Demokratioissa valta kuuluu kansalle, ns. siviileille. Nämä siviilit ovat siis periaatteessa vastuussa, kun USA hyökkää Irakiin, tai Suomi hyökkää Afganistaniin. Puheenparressa näihin hyökkäyssodasta päättäneisiin demokraattisten valtioiden siviileihin liitetään usein epiteetti ”viaton”. Näin voimme näppärästi väistää vastuun ja pysyä viattomina, vaikka olemme tehneet päätöksen, jonka seurauksena tulee kasapäin ruumiita.

Jos ajatellaan loogisesti, niin demokraattisen valtion hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion tai ihmisryhmän oikeutettu ja oikea vastaiskun kohde on tietysti hyökkäyssodasta päättäneet siviilit. Vähemmässä määrin toki myös heidän käskyjään totelleet sotilaat.

Kun siis Suomi, Espanja ja Englanti käyvät sotaa Afganistanissa, on minusta täysin oikeutettua, jos afgaanit kohdistavat vastaiskunsa esimerkiksi Madridin, Lontoon tai Helsingin metroihin.

Ongelma on siinä, että terrorismiin suhtaudutaan sotana ja silloin käytetään sotilaita ja näiden logiikkaa. Terrorismin torjunnassa pitäisi kuitenkin toimia poliisin logiikalla. Poliisin tehtävä ei ole tappaa, vaan suojella. Nyt Afganistanissa on laitettu tappajiksi koulutettuja poliisin tehtäviin ja jälki on sen mukaista.

”Kun siis Suomi, Espanja ja Englanti käyvät sotaa Afganistanissa, on minusta täysin oikeutettua, jos afgaanit kohdistavat vastaiskunsa esimerkiksi Madridin, Lontoon tai Helsingin metroihin.”

Ainoastaan moraaliltaan täysin mätä ihminen pystyy oikeuttamaan viattomiin tarkoituksella kohdistettavan väkivallan.

TaRa kirjoitti:

”Ainoastaan moraaliltaan täysin mätä ihminen pystyy oikeuttamaan viattomiin tarkoituksella kohdistettavan väkivallan.”

Olen täsmälleen samaa mieltä.
Moraaliltaan mädempi on vain se, joka pitää hyökkäyssodasta päättäneitä demokraattisen valtion siviilejä viattomina.
USA on erilaisissa sodissa omien rajojensa ulkopuolella tappanut vähintään 10.000.000 ihmistä toisen maailmansodan jälkeen. Kuinka kukaan voi pitää tällaisesta massamurhasta päättäneitä ihmisiä viattomina?

Aina löytyy historiasta joku vääryys, joko todellinen tai kuviteltu, joka niinsanotusti ”oikeuttaa” väkivallan. Omaa taustaani sen kummemmin valottamatta voin kertoa että isäni suku menetti kotiseutunsa 1940 ja myöhemmin uudelleen 1944 väkivaltaiselle miehittäjälle, jossa yhteydessä useampi sukulaiseni menetti henkensä joten ilmeisesti sinun ajatusmaailmasi mukaan minulla on legitiimi oikeus toimeenpanna hermokaasuisku Moskovan metrossa?

Äitini suku puolestaan on kärsinyt menetyksiä neuvostopartisaanien Suomen itärajan siviiliasutuksiin tehdyissä iskuissa joten minulla on siis legitiimi oikeus polttaa Petroskoi maan tasalle?

Ja että homma menisi vielä sairaammaksi niin neuvostopartisaanien käsissä henkensä menettänyt äitini isä oli tulenpalava kommunisti joka sai kärsiä 1918 aatteensa puolesta eräällä pahamaineisella keskitysleirillä. Leirillä jonka vartijana olisi voinut olla (mutta ei maantieteellisistä syistä voinut olla) isäni isä joka oli suojeluskunta-aktivisti joka menetti mm. veljensä ja enonsa punaisten kuolemanpartiolle. Eli pitäisikö minun nyt, sata vuotta myöhemmin, kostaa venäläisille, lahtareille vai punikeille?

Äitini (kommunisti)isän veli perheineen taas loikkasi 1920-luvulla työläisten paratiisiin jossa hän vaimonsa kanssa makaa jossain nimettömässä haudassa muiden Stalinin puhdistuksen uhrien kanssa,

Äitini serkut, jotka 30-luvulla pikkulapsina sijoitettiin Stalinin orpokoteihin ja jotka saivat suomalaisina kokea mitä on olla pohjamutaa neukkusysteemissä olisivat taatusti eläessään mielellään halunneet tavata kaltaisesi ”hyvän ihmisen”. Veikkaan että siitä tapaamisesta sinusta ei olisi jäänyt jäljele kuin märkä läntti ja huono muisto. Kuolemansyyksi kirjattaisiin että ideologia törmäsi elämän realiteetteihin.

Ylläolevaan vedoten jos pelataan sinun säännöilläsi niin minulla on täysi oikeus tulla luuttuamaan sinulla lattiaa ja hukuttaa sinut sinun oman vessasi pönttöön koska sinun omasta sukupuustasi löytyy aivan varmasti ihmisiä jotka voidaan yhdistää niihin vääryyksiin jotka ovat kohdanneet minun sukuuni.

Ainoastaan moraaliltaan täysin mätä ihminen pystyy oikeuttamaan jollain menneisyyden vääryydellä, todellisella tai kuvitellulla, tämän päivän vääryyden joka kohdistuu ihmiseen joka ei ollut edes syntynyt kun tuo menneisyyden vääryys, todellinen tai kuviteltu, tapahtui.

Minä en ole moraaliltani mätä ihminen joten saat nukkua yösi rauhassa.

Nukutko yösi rauhassa?

Pekka Raukon kommentti oli sinänsä kunnioitettava rehellisyydessään. Poikkeavat tälläisestä ”Tuomitsen, mutta”- lässytyksestä, jolla (islamilaista) terrorismia tavallisesti oikeutetaan. Olisi kuitenkin hauska tietää, mihin hän vetää rajat oikeutetulle siviilien tappamiselle kostomielessä. Jos joku afgaani tekee todella terrori-iskun Helsingin metrossa, onko minulla oikeus vastata pommi-iskulla afganistanilaisia vastaan? Vai pitääkö minun vain nöyrästi todeta, että tämän ansaitsimme? Aikaisempien puheenvuorojesi perusteella vaikuttaa siltä, että sinulla on täydelliset kaksoisstandardit. Muslimit saavat tehdä terrori-iskuja länsimaalaisia vastaan, ei koskaan toisinpäin.

TaRa,

Jotenkin minulle tulee vaikutelma, että viittaat väkivallalla vain terrorismiin, tai Suomeen kohdistuneeseen hyökkäyssotaan, mutta Suomen hyökkäys Afganistaniin, tai USA:n hykkäys Irakiin ei ole väkivaltaa? Tulkitsenko väärin?

Tarkan rajan vetäminen vastaiskun oikeutukseen tai ymmärrettävyyteen on mahdotonta, mutta kyllä kai se päättyy viimeistään osapuolten väliseen rauhansopimukseen. Missään tapauksessa se tarkoita minusta ole loputtomasti sukupolvelta toiselle perityvää koston kierrettä.

Huhti29,

Terrorismi on minusta vain köyhän tapa käydä sotaa. En mitenkään voi ymmärtää sitä logiikkaa, jolla demokraattisen maan siviilit voivat käytössään olevalla ylivoimaisella sotakoneistolla tappaa miljoonia ihmisiä, ja samalla vaatia, että heillä itsellään on immuniteetti väkivaltaa vastaan, ja heidän hyökkäyksen kohteeksi joutuneet köyhät ihmiset ovat oikeutettuja taistelemaan käytännössä paljan käsin ainoastaan hampaisiin asti aseistettua armeijaa vastaan.

Mitä tulee terrorismin oikeutukseen yleisellä tasolla, niin kyllä minusta länsimaat ovat aivan yhtä oikeutettuja terrori-iskuihin tilanteessa, jossa jokin islamilainen maa on hyökännyt niiden maaperälle. Jos niin joskus tapahtuu, niin luulen että terrorismia myös käytetään ja se nähdään täysin oikeutettuna.

Mitä tulee terrorismin oikeutukseen yksityisellä tasolla, niin kysymys on hieman omituisesti asetettu. Ensin olisi syytä esittää kysymys, oliko sinulla alunperin oikeus osana demokraattista järjestelmäämme lähettää hyökkäysjoukkoja terrorisoimaan afganistanilaisia? Vasta sen jälkeen on mielekästä pohtia, voitko jatkaa itse aloittamaasi kostonkierrettä seuraavalla kierroksella.

Sanotko nyt selkeästi, keillä on oikeus tappaa ja ketä terrori-iskuilla Afganistanin sodan vuoksi? Vain afganistanilaisilla ja vain Afganistanin operaatioon osallistuvien maiden kansalaisia.? Entä antaako Irakin sota terrorismioikeuden vain irakilaisille ja saavatko he tappaa vain miehitykseen osallistuneiden maiden kansalaisia. Ovatko näiden ehtojen ulkopuolelle putoavat islamistien terrori-iskut aivan yhtä tuomittavia kuin vaikkapa Anders Behring Breivikin teot tai Saksan äärioikeistolaisten tekemät murhat. Madridin tai Lontoon iskujen tekijät eivät olleet afgaaneja tai irakilaisia. Syyskuun 11. iskujen ”köyhät” toteuttajat ja suunnittelijat tulivat Saudi-Arabiasta, Egyptistä ja Jemenistä. Yhteenkään näistä maista ei USA ollut hyökännyt. Kai sinä sodankäyntioppiesi ja vastuuperiaatteittesi mukaan tuomitset nämä teot.

Hienoa, etä nämä iskut

Huhti29

Minusta sellainen hyvä ja selkeä periaate voisi olla, että hyökkäyssotaa käyvä demokraattinen valtio on oikeutettu terrorin kohde. Jo nyt on faktisesti niin, että jokainen valtio voi tätä periaatetta noudattamalla välttää ainakin ulkopuoleta tulevan terrorin. Omien ääriainesten kanssa on selvästi vaikeampi tulla toimeen.

Sillä, kuka terrori-iskut tekee, ei minusta ole väliä. Vai oletko sitä mieltä, että hyökkääjillä on oikeus valita ne, jotka saavat heidän aloittamaan sotaan osallistua?

Minusta Suomesta voitaisi lopettaa armeija ja tyytyä pelkkiin puolustusvoimiin, jolla olisi ehdoton kielto lähteä ulkomaille sotimaan.

”Sillä, kuka terrori-iskut tekee, ei minusta ole väliä”

Kuka tahansa saa siis tehdä terrori-iskuja, kunhan vain kohde ja motiivi ovat oikeita. Jos massamurhaan ihmisiä Suomessa ja ilmoitan syyksi Breivikin tapaan muslimivihan, olen oletettavasti iljettävä rikollinen. Mutta jos ilmoitan tehneeni tekoni vastalauseeksi Suomen sotilaalliselle läsnäololle Afganistanissa, kyseessä onkin oikeutettu sotaan osallistuminen.

Huhti29,

Onko sinusta täysin sietämätön ajatus, että länsimaiset demokratiat ”taistelisivat terrorismia vastaan” lopettamalla miljoonien ihmisten tappamisen hyökkäyssodissa?

Olennaista ei minusta ole, minkä tekijä ilmoittaa motiivikseen, vaan mikä tekijän motiivi tosiasiassa on. Jos me lopetamme ihmisten tappamisen ulkomailla, se ei myöskään voi olla todellisena motiivina meihin kohdistuvassa vastaiskussa.

Omista vihan motivoimista sekopäistämme emme valitettavasti pääse eroon yhtä helpolla, sillä he toimivat kuten demokraattinen valtio, eli ovat konfliktissa se aloitteellinen osapuoli.

Clausewitz, tunnettu sotateoreetikko: Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Oxfordilainen teoreetikko John Keegan on eri mieltä: Sota merkitsee politiikan epäonnistumista, ei politiikan jatkamista.
Jaakko Paavolaisen mukaan sodan ensivaihe, itämisvaihe eli inkubaatio, muokkaa mielialoja, toinen vaihe, demonisointi, poistaa vihollisen ihmisarvon. Tuhoaminen alkaa.
Julmuuksien tekijöitä kautta aikojen esittää Simon Sebag Montefiore teoksessaan IHMISHIRVIÖT Maailmanhistorian julmimmat ihmiset.
Suositan tutustumaan Lukijan omalla vastuulla.

Mitkä ovat ne miljoonia ihmisiä vaatineet hyökkäyssodat, jotka oikeuttivat esimerkiksi syyskuun 11. päivän iskut. Sinulle ”hyökkäyssota” tuntuu olevan hirvittävin rikos maailmassa, tosin ilmeisesti vain länsimaiden tekemänä. USA:n ja muiden pitäisi olla koskaan käyttämättä sotilaallista ylivoimaansa ja antaa sisällissotien ja diktatuurien järjestämien kansanmurhien ja hyökkäyssotien ( esim. Saddam ja Kuwait) vain toteutua. Oletko todella varma, että sitten ei ääri-islamilaisten hyökkäyksiä länttä vastaan enää tapahtuisi? Etteivätkö he keksisi syitä kuitenkin ?

”Olennaista ei minusta ole, minkä tekijä ilmoittaa motiivikseen, vaan mikä tekijän motiivi tosiasiassa on” Johan on kaikkitietävyyttä. Todella moni länsimainen nojatuolianalyytikko tietää näköjään paremmin kuin terroristit itse, mitkä näiden motiivit ovat. Osama bin Laden kertoi tavoitteistaan selkeästi. Ne olivat islamilaisen valtakunnan luominen. USA ja länsi olivat vain esteenä tälle. Bin Laden ei ikinä sanonut taistelevansa kostaakseen länsimaiden hyökkäyssotien uhrien puolesta ja lopettavansa heti, kun hyökkäyssodat loppuvat.

Tarkennetaampa vielä. Syyskuun 11. päivän jälkeen USA:n olisi ilmeisesti vain pitänyt todeta saaneensa ansionsa mukaan. Bin Laden ja kumppanit olisi pitänyt jättää talebanien huomaan, epäilemättä he nyt olisivat keskittyneet maan ihmisoikeustilanteen ja naisten aseman parantamiseen oikeutetun kostonsa jälkeen. Se mitä seurasi, Afganistanin miehitys YK:n ja muun maailman poikkeuksellisen laajalla tuella, oli karmea ”hyökkäyssota”. Ennen sitä Afganistan oli tietysti onnela. Tosin maassa oli vuosia riehunut sisällissota ja suurinta osaa Afganistania hallinneet talebanit olivat varsinainen sortohallinto. Mutta mitäs siitä, lyön vetoa etteivät Pekka Raukon kaltaiset silloin pitäneet ääntä miljoonien ihmisten kärsimyksistä. Vasta USA:n ja muiden länsimaiden tulo herätti tuomitsijan.

Huhti29

USA on SIPRI:n arvioiden mukaan osallistunut toisen maailmansodan jälkeen noin 70 aseelliseen konfliktiin omien rajojensa ulkopuolella. Mukaan on tosin laskettu sellaiset pienemmätkin jutut, kuten toisen suvereenin valtion päämiehen salamurha. Niissä on arvioiden mukaan kuollut 13 – 18 miljoonaa ihmistä. Jos motiivi tai oikeutus on hukassa, niin niistä voit valita vapaasti.

Vain muutamia tuhansia ihmishenkiä vaatinut syyskuun 11. päivän isku on tapahtumana oikeastaan niin mitätön, että sitä ei kannattaisi edes muistella. Ei vaikka länsimaisen ihmisen katsottaisi arvolta vastaavan vähintään sataa islamilaista.
Sitäpaitsi se on jo kertaalleen kostettu tappamalla reipas puolimiljoonaa viatonta siviiliä.

Sitä en osaa sanoa, lopettaisivatko ääri-islamistit terrorin välittömästi, jos äärikristityt lopettaisivat hyökkäyssodat islamilaisissa valtioissa. Joka tapauksessa sitä kannattaisi minusta kokeilla. Pitkällä aikavällillä pitäisin nimittäin hyvinkin uskottavana sellaista ajatusta, että silmittömän tappamisen loppuminen vähentäisi sen kohteena olleiden ihmisten ja näiden sukulaisten ja ystävien radikalisoitumista. Tuntuuko tällainen ajatuksenjuoksu sinusta jotenkin kaukaa haetulta?

Kun kirjoitin, että olennaista ovat todelliset motiivit, en suinkaan väittänyt niitä tuntevani. Väitin vain, että todelliset motiivit ovat olennaisempia kuin julkilausutut.
Itse en myöskään ole ollut niin läheisissä väleissä Bin Ladenin kanssa, että osaisin noin ehdottomalla varmuudella sanoa, mitä hän ei ole koskaan sanonut.

Mitä tulee Afganistanin historiaan, niin tunnen sitä luvattoman huonosti siitä keskustellakseni.
Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että se mainitsemasi ”sisällissota” viittaa Neuvostoliiton lähes parikymmentä vuotta kestäneeseen hyökkäyssotaan ja miehitykseen Afganistanissa. Sitä vastustaakseen USA nosti valtaan ja aseisti Taleban-liikkeen. Talebanien kohdalla vaan kävi samoin kuin esimerkiksi Saddam Husseinin tai Pol Potin – mopo karkasi jälleen käsistä.

Lopuksi vielä kysymys:
Kuvitelkaamme tilanne, jossa USA tai Venäjä liittolaisineen on hyökännyt Suomeen ja miehittänyt sen. Katsotko, että sinulla ei olisi oikeutta toimia hyökkääjiä vastaan kaikin mahdollisin keinoin, vaan osasi olisi ilmoittautua nöyrästi työnhakijaksi miehittäjän armeijan pyykkituvalle?

Pekka Raukko

”..vaikka länsimaisen ihmisen katsottaisiin arvolta vastaavan…” Olet itse räikeä esimerkki länsimaisesta ylimielisyydestä. Erehdyin luulemaan sinun olevan kiinnostunut Afganistanin kansan lähihistorian kärsimyksistä, koska niin tunteikkaasti hehkutit länsimaiden miehityksen aiheuttamia kuolonuhreja. Mutta käykin ilmi, ettet siitä mitään tiedä eikä ilmeisesti kiinnostakaan. Vasta USA.n ja muun lännen tullessa kuvaan on Afganistanilla jotain merkitystä. Ja muuten, USA:lla ei ollut mitään tekemistä talebanien synnyn tai valtaannousun kanssa, se on täydellinen hörhöväite. Taleban syntyi neuvostomiehityksen- joka kesti kymmenen vuotta – jälkeisenä aikana, jolloin USA oli täysin menettänyt mielenkiintonsa Afganistaniin, ja nousi valtaan omin ja Pakistanin voimin. Talebanien hallinto suurimmassa osassa maata 1996-2001 aiheutti valtavan määrän kuolonuhreja muutenkin hirvittävän sorron ohessa, mutta sillähän ei kai ole väliä, kun ei USA:ta voida syyttää.

Sinun mielestäsi ilmeisesti vain demokraattisten maiden sotatoimet ei-demokraattisia maita vastaan ovat tuomittavia. Noudatat laskutapaa, jolla sisällissodat tai diktatuurien kansanmurhat ovat merkityksettömiä, eikä niiden kuolonuhreilla ole väliä. Mutta jos joku länsimaa sekaantuu konfliktiin, se on välittömästi ainoa syyllinen, ja kaikki aikaisemmat ja tulevat uhrit lasketaan sen piikkiin. Vain tällä tavalla saadaan joku 13-18 miljoonaa toisen maailmansodan jälkeen kuollutta USA:n syyksi. Se ei ole tuosta määrästä itse surmannut kuin murto-osan, suurimmasta osasta kantavat vastuun ihan muut. USA muuten osallistui toiseen maailmansotaankin. Ovatko kaikki 50 miljoonaa kuolonuhria sen syytä ja oliko osallistuminen tuolloinkin väärin. Ensimmäisen viestisi vertailu siitä, miten diktatuurit ovat ”väkivaltaisia pääasiassa sisäisesti”, mutta demokratiat ”uhka muille valtioille” tarkoitti kai sitä, että sisäinen väkivalta on OK, eikä siihen saa ulkoapäin koskaan puuttua. Maailma on hyvä ja rauhallinen, kunhan pahat demokratiat eivät sekaannu toisten sisäisiin asioihin.

Huhti29

On perin naiivia uskoa sen paremmin Neuvostoliiton, kuin USA:n (tai ”himollisten koaliition”) olleen Afganistanissa puolustamassa ihmisoikeuksia. Molemmat ovat olleet siellä puolustamassa omia strategisia ja poliittisia etujaan kaikesta muusta viis veisaten. Se, että tukiTalebaneille tuli USA:n liittolaisten, Saudi-Arabian ja Pakistanin kautta, ei sinänsä ole mikään ihme. Ihme olisi ollut, jos aseet ja raha olisi toimitettu suoraan. Tosin ”Vielä 17. toukokuuta 2001 Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin hallinto myönsi Afganistanille 43 miljoonaa dollaria lisää apua palkkiona maan tilanteen paranemisesta.”, väitää wikipedia.

Minusta sekä demokraattisten, että diktatoristen maiden sotatoimet muita maita vastaan ovat tuomittavia. Jälkimmäisistä ei vain ole oikein käytännön esimerkkejä. Kuwaitin lisäksi en heti keksi yhtään, mutta listaa sinä ne, kun tunnet asian paremmin.

En myöskään pidä diktatuurien sisäistä väkivaltaa demokratioiden ulkoista väkivaltaa parempana tai hyväksyttävänpänä. Parempaa siinä on vain kertaluokkaa pienempi ruumiiden määrä.

On myös totta, että kaikki 13 -18 miljoonaa kuollutta niissä konflikteissa, joihin USA on osallistunut toisen maailmansodan jälkeen, ei ole heidän syytään. Osa on liittolaisten tuottamia ja pieni osa myös vastapuolen aiheuttamia. Suhdeluvusta voi saada jotain käsitystä katsomalla kuolleiden kansallisuuksia esim. Vietnamissa tai Irakissa.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Demokratioilla+on+pime%C3%A4+puoli+ulkoinen+laajentumishalu/1101981603697

Kertaluokkaa pienempi ruumiiden määrä on kyllä kukkua. Diktatuurien sotatoimissa ja niiden väkivaltaisuudessa omia kansalaisiaan kohtaan on kuollut monin verroin enemmän ihmisiä kuin demokratioiden sotatoimissa. Jos toisen maailmansodan jälkeistä aikaa katsotaan, kuten sinä teet, pelkästään Kiinassa on tapettu tai tapatettu kymmeniä miljoonia ihmisiä. Irakin ja Iranin sota on yksi lukemattomista diktatuurien välisistä sodista, Afrikassa esimerkkejä on vaikka vaikka kuinka paljon. Sinunlaisiasi eivät vain näköjään kiinnosta ne sodat, joista ei länttä voi syyllistää.

Se, että diktatuurit eivät ole hyökänneet länsimaisiin demokratioihin,Israel mukaanlukien, kymmeniin vuosiin, voi johtua kahdesta asiasta. Joko ne ovat niin ”hyviä”. Tai sitten länsimaiden sotilaallinen ja taloudellinen ylivoima ja tietoisuus siitä, että voimaa myös tarvittaessa käytetään, pitää niitä kurissa. Uskotko tosiaan, ettei esim. Iran haluaisi hyökäta ja tuhota Israelia?