Sininen aalto jäi demokraattien haaveeksi: Yhdysvaltain välivaalit osoittivat jakautumisen jatkuvan
Republikaaninen puolue on aikaisempaakin vankemmin Trumpin puolue.
Vastakkainasettelun aika on nyt.
Yhdysvaltojen välivaalit on painittu. Odotettu demokraattinen hyökyaalto osoittautui lopulta vahvaksi aallokoksi.
Demokraatit voivat oikeutetusti julistautua voittajiksi. Puolue otti kontrollin edustajainhuoneesta, ja seitsemän uutta osavaltiota sai demokraattisen kuvernöörin.
Lopputulos ei silti ollut tukijoiden odottama murskavoitto. Demokraatit hävisivät monet korkean profiilin kampanjoistaan. Kuvernööriehdokkaat Andrew Gillum (Florida) ja Stacey Abrams (Georgia) hävisivät vaalinsa, vaikka Abrams ei ole vielä myöntänyt tappiotaan. Beto O’Rourke ei noussut senaattiin.
Vaalit jäivät kauas esimerkiksi vuosien 1994, 2006 ja 2010 kaltaisista virstanpylväistä, jolloin oppositiopuolueet pieksivät hallitsevan puolueen kunnolla.
Myös republikaanit voivat olla osittain tyytyväisiä lopputulokseen. Puolue vahvisti kontrolliaan senaatista. Sen vaalikoneisto osoitti kykynsä tavoittaa ja motivoida tukiryhmänsä saapumaan uurnille.
On liian aikaista vetää yksityiskohtaisia johtopäätöksiä, mutta nopea analyysi tukee teoriaa Yhdysvaltojen puoluekartan metamorfoosin jatkumisesta.
Demokraatit pärjäsivät hyvin maltillisten konservatiivien asuttamissa lähiöissä. Hyvä esimerkki on Georgian kuudes vaalipiiri, Newt Gingrichin aikoinaan edustama piiri Pohjois-Atlantassa.
Vuonna 2012 Mitt Romney voitti Barack Obaman vaalipiirissä numeroin 61–38. Neljä vuotta myöhemmin Donald Trump voitti Hillary Clintonin numeroin 48–47. Nyt demokraatti Lucy McBath menee johtoasemasta mahdolliseen äänten uudelleenlaskentaan.
Tulos – ja kymmenet vastaavat kampanjat ympäri Yhdysvaltoja – osoittavat monien kauppakamari-republikaanien ja keskiluokkaisten maltillisten ja riippumattomien konservatiivien liikkuvan varovaisesti demokraattien suuntaan.
Vaalit osoittivat myös naisten kasvavan vaikutusvallan ja merkityksen demokraattiselle puolueelle. Seuraavassa kongressissa on ennätysmäärä naisia, ja heistä ehdoton enemmisto on demokraatteja.
Republikaanit osoittivat taas voimansa maaseudulla ja pikkukaupungeissa. Yhä suurempi osa valkoisista miespuolisista duunareista äänestää republikaaneja.
Vaalit myös osoittivat, että republikaaninen puolue on aikaisempaakin vankemmin Trumpin puolue. Trumpia ja trumpismia syleilleet ehdokkaat pärjäsivät paremmin kuin maltilliset ja Trump-kriittiset republikaanit.
Poliittinen jakautuminen jatkuu. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Mitä demokraattien kontrolli edustajainhuoneesta merkitsee amerikkalaiselle politiikalle? Näistä lisää seuraavassa blogissa.
Soundtrack: D’Angelo, Unshaken.