Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Sikainfluenssa ja median ylilyönnit

Marko Maunula
Blogit Americana 27.4.2009 16:22

Missä kulkee kattavan tiedottamisen ja hysterian ruokkimisen välinen raja? Sikainfluenssa on saapunut, ja sen myötä paniikkia ruokkivat uutisraportit.

Juttujen sävy on tuttu jo ennestään. Tauti tappaa! Uusia tapauksia ilmennyt ympäri maailmaa! Tutkijat povaavat maailmanlaajuista virusta! Jo niin-ja-niin monta kuolonuhria!

Anteeksi, jos en jaksa pillastua.

Tautihysteriat ovat viime vuosikymmeninä olleet sopulien vaellukseen, kaskaiden ilmestymiseen, sekä poikkeuksellisten kylmiin/lämpimiin vuodenaikoihin verrattava mediailmiö. Ne toistuvat säännöllisesti, niitä pureskellaan aikaisemmasta tutuin otsikoin, ja uutisnälkäiset mediat rummuttavat aihetta kunnes ylilyönti on väistämätön tosiasia.

Ensimmäinen sikainfluenssa-hysteria iski vuonna 1976. Sotilaan kuolema tautiin New Jerseyssä sai Yhdysvaltain valtion harkitsemaan koko maan rokottamista. Sen jälkeen ebola, sars, lintuinfluenssa, sekä vahvat tavalliset flunssavirukset ovat satunnaisesti putkahtaneet pelottelemaan amerikkalaisia.

Taudin pelko on hyvää bisnestä monille tahoille. CNN sekä muut uutiskanavat saavat tuntitolkulla dramaattista materiaalia. Haastattelujen tohtorit odottavat lisätuloja julkisuuden avulla. Center for Disease Controlin (CDC) epidemiologistien uran ja organisaation intresseissä on rummuttaa huomiota viimeisimmälle tappajataudille.

Ymmärrän hyvin tarpeen tiedottaa uusista kulkutaudeista, ja sikainfluenssa on selvästi potentiaalisesti erittäin vaarallinen tauti. Silti, voisimmeko käyttää hieman malttia ja suhteellisuudentajua?

Taudit kuten sars ja lintuinfluenssa ovat vakavia tauteja, enkä halua vähätellä niiden uhrien sekä heidän perheittensä menetystä ja kärsimystä, mutta täällä Yhdysvalloissa salamaniskut tappavat huomattavasti enemmän ihmisiä joka vuosi kuin nämä eksoottiset taudit.

Kukaan ei halua uutta espanjantautia käsiinsä, ja medialla on tärkeä tehtävänsä taudin leviämisen estämisessä. Mutta jossain vaiheessa kohtaamme väistämättä Pekka ja susi -ilmiön. Jatkuvat ylilyönnit ja hysteerinen rummutus johtavat helposti yleisön välinpitämättömyyteen. Ja entäs sitten kun oikea seuraava espanjantautiin verrattava epidemia iskee?

Soundtrack: Badly Drawn Boy, Stone on the Water

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Kiitos tästä järjen puolustuspuheesta! :) Tuntuu, että viime viikolla mistään muusta ei lehdissä ja uutisissa puhutukaan kuin sikainfluenssasta. Vaikea sanoa kumpi on vaarallisempaa, ali- vai ylitiedottaminen…

Usein unohtuu se, että influenssaa, kuten monia muitakin viruksia (ja bakteereita), voi torjua hyvällä hygienialla: pestään käsiä tarpeeksi usein, vältetään julkisissa paikoilla erilaisten pintojen lääppimistä. Jos haluaa olla ekstravarovainen, voi vältellä ihmisten kättelemistä ja muuta lähikontaktia.

Millenium-bugi, vai mikäseoli?, oli vastaavan laatuista itse itseään vahvistavaa hysteriaviestintää.
Onhan noita ollut, espanjalainen, hongkongilainen, sarssi ja nyt sikamainen. Kaksi ensimmäistä olivat ihan oikeasti kuolettavia epidemioita analogisen median aikana.

Olen itse vaihtanut telkkarista kanavaa heti,kun joku professori tai lääkäri on tullut avautumaan sikamaisesta taudista.Luulisin tämän olevan nykyajan ilmiö,kun internetin ja muiden medioiden välityksellä saamme tietää kaiken mitä maailmassa tapahtuu,kiinnostipa se meitä tai ei.Ja tämänkaltainen turha ihmisten pelottelu todellakin saa joissain ihmisissä hysteriaa aikaan ja sitä kautta ylireagoidaan aivan turhaan.

Tilastomatemaattisesti pohjois – Amerikassa tulee kuolemaan liikenteessä moninkertainen määrä ihmisiä kuin tähän Pohjois – Amerikan virukseen, josta media ammentaa polttoainetta omaan
” journalistiseen ” tuotantoonsa.

Maailman valloittaneeseen tupakkaankin kuolee moninkertainen määrä….. , muttamutta ei se olekaan enään uutinen.
Uutisankkojen tuotanto onkin merkittävä maailmaa muunteleva voima.

Näitä luetaan juuri nyt