Blogit

Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Sikainfluenssa ja median ylilyönnit

Blogit Americana 27.4.2009 16:22
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Missä kulkee kattavan tiedottamisen ja hysterian ruokkimisen välinen raja? Sikainfluenssa on saapunut, ja sen myötä paniikkia ruokkivat uutisraportit.

Juttujen sävy on tuttu jo ennestään. Tauti tappaa! Uusia tapauksia ilmennyt ympäri maailmaa! Tutkijat povaavat maailmanlaajuista virusta! Jo niin-ja-niin monta kuolonuhria!

Anteeksi, jos en jaksa pillastua.

Tautihysteriat ovat viime vuosikymmeninä olleet sopulien vaellukseen, kaskaiden ilmestymiseen, sekä poikkeuksellisten kylmiin/lämpimiin vuodenaikoihin verrattava mediailmiö. Ne toistuvat säännöllisesti, niitä pureskellaan aikaisemmasta tutuin otsikoin, ja uutisnälkäiset mediat rummuttavat aihetta kunnes ylilyönti on väistämätön tosiasia.

Ensimmäinen sikainfluenssa-hysteria iski vuonna 1976. Sotilaan kuolema tautiin New Jerseyssä sai Yhdysvaltain valtion harkitsemaan koko maan rokottamista. Sen jälkeen ebola, sars, lintuinfluenssa, sekä vahvat tavalliset flunssavirukset ovat satunnaisesti putkahtaneet pelottelemaan amerikkalaisia.

Taudin pelko on hyvää bisnestä monille tahoille. CNN sekä muut uutiskanavat saavat tuntitolkulla dramaattista materiaalia. Haastattelujen tohtorit odottavat lisätuloja julkisuuden avulla. Center for Disease Controlin (CDC) epidemiologistien uran ja organisaation intresseissä on rummuttaa huomiota viimeisimmälle tappajataudille.

Ymmärrän hyvin tarpeen tiedottaa uusista kulkutaudeista, ja sikainfluenssa on selvästi potentiaalisesti erittäin vaarallinen tauti. Silti, voisimmeko käyttää hieman malttia ja suhteellisuudentajua?

Taudit kuten sars ja lintuinfluenssa ovat vakavia tauteja, enkä halua vähätellä niiden uhrien sekä heidän perheittensä menetystä ja kärsimystä, mutta täällä Yhdysvalloissa salamaniskut tappavat huomattavasti enemmän ihmisiä joka vuosi kuin nämä eksoottiset taudit.

Kukaan ei halua uutta espanjantautia käsiinsä, ja medialla on tärkeä tehtävänsä taudin leviämisen estämisessä. Mutta jossain vaiheessa kohtaamme väistämättä Pekka ja susi -ilmiön. Jatkuvat ylilyönnit ja hysteerinen rummutus johtavat helposti yleisön välinpitämättömyyteen. Ja entäs sitten kun oikea seuraava espanjantautiin verrattava epidemia iskee?

Soundtrack: Badly Drawn Boy, Stone on the Water