Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Siirtolaisuus: tasa-arvon puolustuspuhe

Marko Maunula
Blogit Americana 26.10.2009 14:24

Luin viikonlopun mittaan Ben Zyskowiczin kommentit maahanmuuttopolitiikasta. Ne palauttivat mieleeni Fatbardhe Hetemajn lausunnot Koulukinkku-blogista. Seurakuntalainen Atlantasta sanoo ”aamen!”

Siirtolaisuus, monikulturaalisuus, ja globalisaatio ovat sattuneista syistä kiinnostaneet allekirjoittanutta jo pari vuosikymmentä. Tutkimukseni ja omien elämänkokemusteni sivujuonena seuraamani suomalainen siirtolaiskeskustelu on paikoitellen vaikuttanut liki surkealta, poteroihin juuttuneelta inttämiseltä puolin ja toisin.

Zyskowiczin älyllisesti rehellinen ja pohjimmiltaan liberaalin siirtolaisuusmyönteinen kommentti osoitti totuuden. Jos valtavirta hyssyttelee ja jättää siirtolaisuuteen väistämättä liittyvät ongelmat korjaamatta, valtavirran hiljaisuus ohjaa keskustelun marginaaleihin ja antaa polttoainetta ääriliikkeille.

Hetemajn vaatimus maahanmuuttaja-nuorten hyysäämisen lopettamisesta voisi hyvin yleistää koskemaan koko yhteiskuntaa. Paras tapa totutella suomalaiset maahanmuuttajiin sekä sopeuttaa maahanmuuttajat yhteiskuntaan on käsitellä heitä kuin ketä tahansa suomalaista tai Suomessa asuvaa ihmistä, piste.

Maahanmuutto-politiikka on eräs aiheista, joissa Suomi ja Eurooppa voisivat ottaa oppia Yhdysvalloista sekä sen simppelistä suhtautumisesta maahanmuuttoon: ”Tervetuloa! Nyt mene ja pidä huolta itsestäsi.”

Tie sosiaalidemokraattiseen helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Systeemi, jossa maahanmuuttaja tai sellaiseksi pyrkivä saa kuukausien elatuksen valtiolta, mutta ei saa/kykene tehdä töitä on moraalisesti sairas – väärin niin kantaväestöä kuin maahanmuuttajiakin kohtaan. Se suorastaan houkuttelee syrjäytymiseen, ruokkii rasistisia asenteita kantaväestön parissa, sekä rakentaa heti kättelyssä aidan siirtolaisten elämänpiirin ja maan normaalin elämän väliin.

Tarve nopeasta siirtymisestä työelämään pakottaa siirtolaiset osallistumaan yhteiskunnan valtavirtaan heti. Parasta eliksiiriä sopeutumiselle on tunne omasta tarpeellisuudesta. Paras tapa ehkäistä Zyskowiczin mainitsemat hakemusten väärinkäytöt on lopettaa siirtolaisten erityiskohtelu.

Atlanta on siirtolaisten kaupunki. Nopea arvioni on, että Yhdysvaltain historian peruskurssieni opiskelijoista ehkä 10-15 prosenttia ovat syntyneet muualla kuin Yhdysvalloissa. Professorien ja luennoitsijoiden parissa suhdeluku on karkeasti sama.

Vaihtelevasta kielitaidosta ja kulttuuritaustasta huolimatta professorit vaativat siirtolaisopiskelijoilta täsmälleen samaa tasoa ja laatua kuin kantaväestöltäkin. Tämä on itsestäänselvä lähtökohta, jota aniharva koskaan edes kyseenalaistaa. Systeemi toimii.

Tasa-arvoinen kohtelu luo tasa-arvoisen yhteiskunnan. Tämä olisi tasa-arvon äänekkäimpien puolustajienkin hyvä muistaa.

Soundtrack: The Band, Across the Great Divide.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

”Tie sosiaalidemokraattiseen helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Systeemi, jossa maahanmuuttaja tai sellaiseksi pyrkivä saa kuukausien elatuksen valtiolta, mutta ei saa/kykene tehdä töitä….”

Voi olla että kirjoittajan on syytä päivittää kotimaan politiikan tietojaan. Kuuntelin vasta eilen SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardsonin käsityksiä maahanmuuttokeskustelusta.

Hän painotti vahvasti sitä, ettei keskustelua maahanmuutosta ja -muuttajista saa jättää populisteille ja ääriliikkeille. Käsittääkseni (ei ollut nauhuria eikä kynää) myös hän korosti sitä, että maahanmuuttajan on opittava ensin suomenkieli. Ilman sitä ei pärjää millään. Opetusta pitää tarjota ja se pitää ottaa vastaan. Oman perheensä esimerkkiin viitaten hän painotti myös erityisesti, että maahanmuuttajan on tehtävä työtä. Samalla tavalla kuin syntyperäisetkin suomalaiset.

Luulen että tällaiset ajatukset ovat ihan yleisesti hyväksyttyjä. Keinojakin varmasti löytyy. Mistä kiikastaa? Kysyin Zyskowiczin kommentin yhteydessä, miksi hän hallituspuolueen kansanedustajana ei tee mitään asioiden korjaamiseksi. Onko se älyllillisen rehellistä, että puhuu kauniita, mutta ei toimi. Siis mihin helvettiin ne aikomukset vievätkään?

Eiköhän se ole ihan sama, esittääkö hyviä ajatuksia Maria tai Ben. Pääasia lienee kuitenkin, että keskustelu ei saa jäädä ääriryhmille ja että esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiseen pannaan vauhtia.

Maria Guzenina-Richardson esitti puheessaan pohdittavaksi mielenkiintoisen luvun. Vuonna 2030 Suomessa on miljoona (1 000 000) maahanmuuttajataustaista asukasta.

Muilta osin kiitokset blogistille hienosta kirjoituksesta.

Täyttä asiaa koko kirjoitus. Paljon on puhuttu valtion velvollisuudesta kotouttamisessa, mutta harvemmin mitään tulijan velvollisuudesta KOTIUTUA. Esimerkiksi voisi ottaa esim. Islannin, jossa on asetettu tarkat rajat missä ajassa maahanmuuttajan on opittava kieli ja myös paikallista kulttuuria. Vaihtoehtoina on joko oppia tai saada lähtöpassit. Omasta kulttuurista ei tarvitse luopua, mutta se ei saa olla ristiriidassa uuden kotimaan lakien kanssa. On valtion velvollisuus tehdä tulijalle pelisäännöt selviksi, mutta sen jälkeen on maahanmuuttajan vastuulla noudattaa niitä. Valtaväestön epäluuloja vähennetään parhaiten hyvillä kokemuksilla, niitä voivat antaa vain maahanmuuttajat itse. Hyvät kokemukset ovat myös kaikkein vahvin ase kaikenlaista syrjintää ja rasismia vastaan.

Jep. Ben Zyskowiczin mielipiteet olivat ehkä parhaita pitkään aikaan. Kerrankin joku kehtasi sanoa asiaa sortumatta hommafoorumin tai mitälie maailmanhalaajien kannalle!

Ei pitäisi olla maahanmuuttajalta liikaa vaadittu että tietyssä ajassa opitaan tulemaan toimeen päivittäisessä elämässä. Ja kyllä he minun puolestani saavat kulttuurinsa säilyttää, kunhan noudatetaan maan lakeja.