SCLC rappiolla, MLK pyörii haudassaan

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kunnianarvoisa kansalaisoikeusjärjestö, Martin Luther King, Jr.:n ja lähipiirin vuonna 1957 perustama Southern Christian Leadership Conference (SCLC) on kaatumassa. Järjestön rappio on malliesimerkki vanhan kaartin kyvyttömyydestä vastata tämän päivän haasteisiin.

Viime viikon lopulla pastori Bernice King, MLK:n nuorin tytär, kieltäytyi SCLC:n johtajuudesta. Riitojen repimä ja kahtia jakautunut organisaatio on niin tehoton ja korruptoitunut järjestö, että Andrew Young, eräs kansalaisoikeusliikkeen ja SCLC:n historiallisista johtajista, ehdotti julkisesti, että ehkä koko organisaation aika on ohi.

1950-60 lukujen kansalaisoikeustaistelussa SCLC oli koko liikkeen merkittävin johto-organisaatio. MLK, Fred Shuttlesworth, Ralph Abernathy, John Lewis, Andrew Young ja kumppanit kampanjoivat tehokkaasti ja systemaattisesti rotujen tasa-arvon puolesta. SCLC:n rooli rotuerottelun kaatumisessa oli mittava ja kiistaton.

SCLC:n puskema pasifismin, kansalaistottelemattomuuden, ja rauhanomaisen vastarinnan strategia osoitti maailmalle Etelän rasismin moraalisen vastenmielisyyden. Televisiokuvat verenhimoisista Etelän poliiseista hyökkäämässä rauhallisten, virsiä veisaavien afroamerikkalaisten SCLC-aktivistien kimppuun pakottivat liittovaltion toimiin ja purkamaan laillisen rasismin rippeetkin vanhasta Etelästä.

Rotuerottelun kaatumisen ja MLK:n salamurhan jälkeen SCLC on etsinyt itselleen uusia haasteita. Organisaatio on pyrkinyt kiinnittämään huomiota mustaan köyhyyteen, poliisien väkivaltaisuuteen, rotujen väliseen yhteistyöhön, yms. Yritys on ollut paikoitellen kova, mutta viime vuosikymmenten SCLC on vaikuttanut tehottomalta ja tämän päivän haasteita ymmärtämättömien vanhojen partojen kerholta.

Mikä pahinta,organisaatio on paikoitellen vajonnut omista egoistaan ja/tai pankkitileistään kiinnostuneiden kyseenalaisten hahmojen temmellyskentäksi. SCLC:n johto vietti suuren osan viime vuodesta käräjäsalissa, kahden eri ryhmittymän taistellessa organisaation kontrollista.

Laillinen rasismi on kadonnut, ja kulturaalinen rasismi on sekin katoavaa kansanperinnettä – onneksi. Lisääntyvä tasa-arvoisuus on johtanut yhä parempaan koulutukseen ja afroamerikkalaisen keskiluokan nopeaan kasvuun. Silti, tekemistä riittää aktivisteille, poliisien harjoittaman vainon lopettamisesta aina ghetto-kulttuurin sisäisten ongelmien korjaamiseen.

Valitettavasti SCLC ei enää kykene tarttumaan näihin tehtäviin uskottavasti ja tehokkaasti. Ennen niin arvokas ja inspiroiva organisaatio on nykyisellään nolostuttava vitsi, joka saa aikaan enemmän pr-vahinkoa kuin hyviä saavutuksia. Andrew Young oli oikeassa: antakaa organisaation kuolla pois.

Soundtrack: Sam Cooke, A Change Is Gonna Come.