Satavuotias Suomi on muuttunut – hitaasti ja nopeasti, mutta valtaosin hyvään suuntaan
Silti yksi negatiivinen asia on vakio. Suomalainen valittaminen voi edelleen valitettavan hyvin.
Me kaikki muutumme, niin yksilöt kuin yhteiskunnatkin.
Joskus muutos on voi tapahtua nopeasti.
Japanin hyökkäys Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941 lopetti amerikkalaisten eristäytymisen ja teki maasta paitsi länsiliittoutuman voimakkaimman valtion, myös sodanjälkeisen läntisen maailman ja kansainvälisyyskehityksen lipunkantajan.
Useammin muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti, vuosien ja vuosikymmenten myötä. Kuten Yhdysvaltojen muutos sotien jälkeisinä vuosikymmeninä rakenteellisesti rasistisesta valtiosta ensimmäiseksi länsimaaksi, joka äänesti itselleen tummaihoisen presidentin.
Olen asunut Suomen ulkopuolella 25 vuotta. Tänä aikana Suomi on muuttunut huomattavasti, yhtä aikaa nopeasti ja hitaasti. Pieni siivu muutoksesta on ollut kielteistä, mutta valtaosin synnyinmaani on kasvanut huomattavasti parempaan suuntaan.
Vierailen kuitenkin Suomessa lähes vuosittain. Jokainen vierailu tarjoaa roppakaupalla todisteita maan kehityksestä. Niitä riittää lähes jokaiselle aistille.
Suomalaisten kaupunkien katukuva on väestöltään dramaattisesti erilainen kuin lapsuusvuosinani. Kehitykseen kuuluu aina kasvukipuja, mutta valtaosin maahanmuutto tekee Suomesta paremman maan, varsinkin jos ja kun tulijat omaksuvat ja oppivat arvostamaan suomalaisia arvoja sekä maan kulttuuria.
Moderni suomalainen on oppinut puhumaan tunteistaan – joskus jopa liiankin kanssa. Yhdysvalloissa asuva ulkosuomalainen on joskus jopa hämmentynyt siitä vuolaasta avoimuudesta, jolla moderni suomalainen mies avaa vieraille sisintään.
Todella hyvä ruokaravintola oli vielä 1990-luvun alun Suomessa valitettava harvinaisuus. Herkuttelu oli pitkälti vauraan kansanosan harrastus.
Nykyäään hyvää ruokaa saa joka puolelta. Aito kiinnostus tasokasta ruuanlaittoa kohtaan on lisääntynyt myös tavallisissa suomalaisissa kotitalouksissa.
Suomen vauraus on kasvanut kohisten.
Suomalaiset kaverini jakavat Facebookissa jatkuvasti kuvia Thaimaan, Karibian, ja Afrikan matkoiltaan. Hyvät viinit, matkat kaukaisiin maihin, paremmat autot ja isommat asunnot ovat itsestään selvä osa yhä useamman modernin suomalaisen elämää.
Kaikesta hyvästä huolimatta yksi negatiivinen asia on vakio. Suomalainen valittaminen ja henkinen jakautuminen voivat edelleen valitettavan hyvin.
Harmittomimmillaan kyse on vanhasta suomalaisesta perusrutinasta. Lohileipiinsä ja konjakkehinsa Helsinki-Vantaan lentokentällä tukehtuvista vaurauden uhreista, jotka sinkoavat viimeiset ”herrat perkele” -someviestinsä ennen astumista Thaimaan koneeseen.
Mutta valittamisella ja hyperkriittisyydellä on myös vakava ja pelottava puolensa.
Maassa satunnaisesti vierailevan ulkosuomalaisen silmiin näyttää, että maamme ideologinen jakautuminen on vain pahentunut. Kun sodan kokenut asevelisukupolvi poistuu, kansantautimme, keskinäinen riitely on jälleen voimissaan.
Vastapuolen ajatusten summittainen tuomitseminen, katteeton ja silmitön syyttely, poliittisten erimielisyyksien muuttuminen henkilökohtaisiksi riidoiksi, ja nimimerkin takaa vuodatetut somesolvaukset ovat valitettava osa suomalaista keskustelukulttuuria.
Valitettavan monilla on vaikeuksia hyväksyä aitoa monimuotoisuutta tai minkäänlaista halua ymmärtää toisin politiikasta tai yhteiskunnasta ajattelevien logiikkaa tai psykologiaa. Ja ei, tämä ei vaivaa ainoastaan toista osapuolta.
Suuret onnittelut satavuotiaalle Suomelle! Tehdään seuraavasta vuosisadasta vieläkin parempi.
Soundtrack: Einojuhani Rautavaara, Sellokonsertto numero kaksi