Blogit

Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Sarah Palin – Arizonan tragedian poliittinen uhri

Blogit Americana 19.1.2011 16:25
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Tucsonin ampumatapauksen traagisimmat uhrit koostuvat kuolleista, haavoittuneista, sekä heidän omaisistaan. Tragedialla on myös yksi merkittävä poliittinen uhri: Sarah Palin.

Miltei heti toissalauantaisen ampumistapauksen jälkeen Daily Kos, vaikutusvaltainen liberaali blogi, pisti sivulleen Palinin surullisenkuuluisan politiikot kiikaritähtäimessä -kuvan. Täältä tiedosto levisi ympäri nettiyhteisöä ja mediaa, ja keskustelu tapahtuneesta siirtyi välittömästi koskemaan myös palopuheiden ja rappeutuneen poliittisen kulttuurin roolia tragediassa.

Tragedian jälkimainingeissa Palin teki uransa pahimman strategisen kömmähdyksen: hän haukkasi liberaalien syötin ja ryhtyi tinkaamaan vasemmistolaisten kommentaattorien kanssa.

Amerikkalaiset ovat kovia riitelemään ja amerikkalainen politiikka on kontaktilaji, mutta tragedioiden iskiessä he tarttuvat toisiaan kädestä. Kokeneempien poliitikkojen kieltäydyttyä puhumasta politiikkaa kriisin hetkellä, Palin käänsi keskustelun itseensä ja syytti mediaa ajojahdista.

Ampujan uhrien maatessa ruumispusseissa tai verisissä sairaalavuoteissa, Palinin hyökkäykset ja selittelyt kuulostivat pahasti perspektiivinsä menettäneen narsistin ja poliittisen noviisin jupinoilta. Todellisuuspohjaiset ja taitavammat poliitikot ja strategistit, myös republikaanien sisällä, vetivät vahvaa pesäeroa Palinin lausuntoihin sekä tarjosivat hänelle parempia pr-vinkkejä.

Vahinko on tapahtunut. Palin oli testannut poliittisen agressiivisuuden rajoja, ja vahingokseen löysi ne, sillä kuten Hunter S. Thompson sanoi, ainoastaan he jotka menivät liian pitkälle tietävät missä raja sijaitsee.

Palinin viimeisetkin presidenttiehdokkuus-toiveet ovat menneet. Poliittiselle toimittajalle ja hyvän komedian ystävälle tämä on vahinko, sillä Barack Obama – Sarah Palin väittelyt olisivat olleet poliittisen lähihistorian nautittavinta tv-viihdettä.

Soundtrack: Smokey Robinson, The Tears of a Clown.