Saksalainen BMW on ollut Yhdysvalloille suuri siunaus –Trumpin talousneuvonantaja elää toisessa todellisuudessa
Peter Navarron mielestä saksalaisten moottorien kokoaminen Yhdysvalloissa on haitaksi maan taloudelle. Tosiasiassa amerikkalaiskaupungit ovat menestyneet kansainvälisten suuryritysten ansiosta.
En ole usein samaa mieltä Elon Muskin kanssa, mutta mies saattaa olla oikeassa Peter Navarrosta. Teorioiden kyseenalaistaminen on usein paikallaan ja osa tieteellistä prosessia, mutta Navarro kyseenalaistaa todellisuuden.
Saksalainen BMW operoi massiivista tehdasta Etelä-Carolinan Spartanburgissa. Yritys on sijoittanut liki 15 miljardia dollaria tehtaaseen, joka työllistää noin 11 000 ihmistä. BMW:n alihankkijoille työskentelee Etelä-Carolinassa noin 66 000 henkeä.
Tämä on Donald Trumpin talousneuvonantajan mielestä huono asia.
”Tämä toimintamalli, jossa BMW ja Mercedes saapuvat Spartanburgiin Etelä-Carolinaan ja laittavat meidät kokoamaan saksalaisia moottoreita ja itävaltalaisia vaihdelaatikoita – tämä ei toimi Amerikalle”, Navarro sanoi. ”Se on haitaksi taloudellemme. Se on haitaksi maamme turvallisuudelle.”
Elon Musk tyrmäsi Navarron ajatukset ja kutsui häntä ”todelliseksi hölmöksi”.
Kirjoitin väitöskirjani Spartanburgin uusia uria aukovasta teollisesta rekrytoinnista ja toisen maailmansodan jälkeisestä talouskehityksestä. Vietin elämästäni kuukausia alueella tekemässä tutkimusta, juttelemassa paikallisten kanssa, tutustumassa kaupunkiin ja koko alueeseen.
Tutustuin koko osavaltion pohjoisreunan historiaan ja nykyisyyteen vuosien ajan. Väitän tuntevani aiheen ja alueen melko hyvin, ja kaikki oppimani kertoo, että BMW on ollut Spartanburgille, Etelä-Carolinalle ja koko Yhdysvalloille suuri siunaus.
Kun moderni tuotantoteknologia ja globalisaatio veivät Spartanburgilta ison siivun tekstiiliteollisuuden työpaikoista, kaupungin taloudelliset visionäärit ryhtyivät rekrytoimaan kansainvälisiä yrityksiä avaamaan tehtaita alueelle. He ymmärsivät globalisaation olevan kaksisuuntainen katu, joka voi toimia myös heidän hyväkseen.
Lopputulos oli menestystarina. Spartanburg ja sen läheinen Greenville ovat esimerkkejä teollisen rekrytoinnin, innovatiivisen ajattelun ja globaalin perspektiivin kyvystä luoda vaurautta ja uskoa tulevaisuuteen.
Spartanburg-Greenvillen alue on taloudellisesti dynaaminen. Ohion Youngstownin tai New Yorkin Elmiran kaltaisiin kituviin entisiin teollisuuskaupunkeihin verrattuna Greenville-Spartanburgin alue huokuu optimismia ja uutta vaurautta.
Iso kiitos kaupunkien selviämisestä ja jopa menestyksestä kuuluu kansainvälisille suuryrityksille. BMW ei ole yksin. 1960–1970 luvuilta alkaen firmat kuten Michelin, Hoechst, ThyssenKrupp, Kobelco ja Mitsubishi ovat investoineet Greenville-Spartanburgin alueelle. Ylemmässä Etelä-Carolinassa toimii kaikkiaan 575 kansainvälistä yritystä.
Kun joku kysyi 1970-luvulla Etelä-Carolinan silloiselta kuvernööriltä John C. Westiltä, mitä kansainväliset yritykset merkitsivät osavaltiolle, hän vastasi:
”Työpaikkoja, työpaikkoja, työpaikkoja.”
Tänään liki 10 prosenttia osavaltion työvoimasta työskentelee ulkomaalaisten omistamassa yrityksessä.
Modernit tuotantolinjat ovat usein kansainvälisiä operaatioita. Tuontitullit parhaimmillaan vaikeuttavat yritysten toimintoja ja pahimmassa tapauksessa tuhoavat niiden toimintamahdollisuudet. Tämä tarkoittaa työttömyyttä, toivottomuutta ja sosiaalisia ongelmia.
Jos Navarron mielestä saksalaisten moottorien, itävaltalaisten vaihdelaatikkojen ja muun muassa amerikkalaisten komponenttien kasaaminen autoiksi amerikkalaisella työvoimalla on haitaksi Yhdysvalloille, kysyisin, olisiko hänestä parempi, jos autot kasattaisiin jossain muualla?
Myös tekstiiliteollisuuden aikakaudella Spartanburg-Greenville oli riippuvainen ulkomaisista markkinoista, raaka-aineista ja kasvavassa määrin myös saksalaisista ja sveitsiläisistä tekstiiliteollisuuden koneista. Palkat olivat alhaisia, työ monotonista ja paikoitellen raskasta.
Jos kysyisimme spartanburgilaiselta duunarilta vaihtaisiko hän työpaikkansa BMW:n modernilla tuotantolinjalla tekstiilikoneiden kalkatukseen huomattavasti pienemmällä palkalla, uskon arvaavani vastauksen. Navarron huolet itävaltalaisten vaihdelaatikkojen riskeistä kansalliselle turvallisuudelle saavat tuskin myöskään vastakaikua.
Navarron ajattelu kansallisesta omavaraisuudesta kuulostaa arkaaiselta haikailulta kuviteltuun menneisyyteen, maustettuna reippaalla ripauksella pohjoiskorealaiselta vaikuttavaa aatemaailmaa. Tämän vuosituhannen maailmassa Navarron visio tekisi meistä köyhempiä ja eristäytyneempiä – sekä pakottaisi meidät ajamaan huonompia autoja.
Soundtrack: Tracy Chapman, Fast Car