Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Ryan, Romney ja suurten linjojen vaalit

Marko Maunula
Blogit Americana 13.8.2012 22:09

Sunnuntain poliittiset talk showt tarjosivat hauskaa teatteria. Sekä republikaanit että demokraatit olivat ilahtuneita Paul Ryanin valinnasta republikaanien vp-ehdokkaaksi.

Johtavat republikaanit ovat myhäilleet tyytyväisinä televisiossa. Konservatiivisten idealistien hymyt ovat olleet aitoja, mutta puolueen strategistien virneet näyttivät hieman väkinäisiltä. Ryanin ehdotukset koulutukselle ja terveydenhoidolle suunnattujen maksujen leikkaamisesta sekä tuntuvista verohelpotuksista rikkaille miellyttävät republikaanien oikeistoa, mutta maltilliset republikaanit uskovat Ryanin säikäyttävän riippumattomat, vanhukset, maanviljelijät, sekä opiskelijoiden vanhemmat.

William Bennett, vankka neokonservatiivi, ylisti Ryania ja Romneynrohkeaa vp-valintaa. David Frum, maltillinen republikaani sekä George W. Bushin entinen puheenkirjoittaja, puolestaan kutsui Ryanin nimitystä lahjaksi Obamalle.

Sekä Bennett että Frum, kuten kaikki kommentaattorit niin oikealta kuin vasemmaltakin, ovat yhtä mieltä siitä, että vaalien panokset nousivat huomattavasti Ryanin nimityksen myötä. Vuoden 2012 presidentinvaalit ovat nyt historiallinen kisa, jossa amerikkalaiset valitsevat kahden, toisilleen täysin vastakkaisen ideologian välillä.

Romneyn aikaisempi kampanja pyrki tekemään vaaleista kansanäänestyksen presidentti Obaman talouspolitiikasta. Romney ei juurikaan painottanut omia suunnitelmiaan tai visioitaan, vaan hän keskittyi kritisoimaan istuvaa presidenttiä. Strategia ei toiminut kahdesta syystä. Ensiksi, amerikkalaisten enemmistö haluaa äänestää positiivisesti. He haluavat äänestää henkilön tai idean puolesta, ei pelkästään henkilöä ja ideaa vastaan. Toiseksi, amerikkalaiset pitävät Obamasta enemmän kuin Romneysta. Jopa monet republikaanit myöntävät, että Obama on ihmisenä sympaattinen ja miellyttävämpi kuin lipevän myyntimiehen ja pystynenäisen elitistin sekoitusta muistuttava Romney.

Nyt vaaleista on tullut ideologinen kisa. Ryanin valinnan myötä Romneyn kampanja on nostanut amerikkalaisen politiikan suuret kysymykset pöydälle. Värittömästä, hajuttomasta, ja idealistisesti joustavasta Romneysta on tullut Ryanin avustuksella republikaanisen idealismin yllättävä airut.

Konservatiiviset republikaanit, ja nyt myos Romney-Ryan parivaljakko, painottavat valtionvelan sekä valtion kasvavien maksusitoumusten leikkaamista. He haluavat terveydenhoidolle, koulutukselle, sekä eläkemaksuihin suunnattujen rahamäärien tuntuvaa leikkaamista. He vaativat alhaisempia veroja, porsaanreikien tukkimista, sekä valtion roolin minimisointia amerikkalaisten elämässä. Samanaikaisesti he myös haluavat suunnata lisää rahaa armeijalle. Hieman karrikoiden voisi sanoa, että heidän visiossaan Yhdysvallat muistuttaa hieman vanhaa Preussia: ”Not a state with an army, but an army with a state.”

Obama ja demokraatit uskovat, että valtiolla on edelleen tärkeä roolinsa tuloerojen tasoittajana. He haluavat vahvistaa julkista terveydenhoitoa, ja he uskovat valtion positiiviseen rooliin taloudessa, ympäristöpolitiikassa, koulutuksessa, ja infrastruktuurin rakentamisessa. He haluavat eurooppalaistaa Yhdysvaltoja, yksi lainsäädäntö kerrallaan. Vaikka he virallisesti painottavat Yhdysvaltain poikkeuksellisuutta, he selvästikin ihailevat pohjoiseurooppalaista hyvinvointikapitalismia ja haluavat tuoda valtion orgaaniseksi osaksi kansalaisten elämää. Heidän unelmansa on, karrikoidusti, ”The United States of Scandinavian America.”

Marraskuun vaaliessa amerikkalaiset valitsevat nyt kahden, radikaalisti erilaisen vision välillä. Viime vuosikymmenten kuumentuneessa poliittisessa ilmapiirissä jokaiset presidentinvaalit ovat olleet ns. ilmestyskirja-vaalit. Molemmat osapuolet ovat olleet varmoja, että vastustajan voitto vie Yhdysvallat maailmanloppuun ja helvetin syövereihin. Nyt panokset ovat entistakin kovemmat. Vaaleista on tulossa ideologisesti vakavin koitos sitten vuoden 1964 Johnson-Goldwater kisan.

Soundtrack: Tool, Schism.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Julkista rahaa pitäisi lapioida sinne mistä se helpoiten kanavoituu isoiksi liikevoitoiksi ja poliittisen uran jälkeisiksi konsulttihommiksi – armeijan hankintoihin.

Kyse on juuri suurista linjoista, ainakin mitä tulee Romneyn ja Ryan budjettiehdotuksiin. TPC ei saanut Romneyltä tarvittavia yksityiskohtia analyysinsa pohjaksi, joten se perusti analyysinsa Romneyn budjettiehdotuksen kannalta mahdollisimman suotuisiin oletuksiin. Nyt LATimes on yrittänyt tehdä selkoa Ryanin budjettiehdotuksesta ja erään kuvaajan alta löytyy teksti:”Proposals lack sufficient detail to estimate their effects”.

http://www.latimes.com/news/nationworld/nation/la-na-ryan-budget-20120814,0,217409.story

New Yorkerin James Surowiecki kirjoittaakin:

”But if that kind of clarifying, substantive debate is in fact to materialize, Ryan (and Romney) will need to be a lot more explicit, and a lot more honest, about what their budget proposals would actually do to the U.S. government.”

http://www.newyorker.com/online/blogs/newsdesk/2012/08/paul-ryans-budget-games.html

Ehkäpä he eivät haluakaan julkistaa tarkkoja yksityiskohtia, sillä kaikissa lukemissani Romneyn ja Ryanin budjettiehdotuksia käsittelevissä jutuissa toistuu kuitenkin yksi yhteinen johtopäätös: toteutuessaan ne merkitsisivät sitä, että rikkaat saisivat huomattavia veronkevennyksiä, jotka rahoitettaisiin leikkaamalla liittovaltion toimintaa. Liittovaltion toimien leikkaaminen ei tosin ole kovin suosittua äänestäjien keskuudessa

http://pewresearch.org/databank/dailynumber/?NumberID=1199

joten Romneyn ja Ryanin on siitäkin syystä parempi pitäytyä suurissa linjoissa. Lisäksi suurien visioiden toimimiseen on helpompi uskoa kuin on osoittaa niiden toimivan todellisessa maailmassa.