Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Romney, republikaanit, ja vaarallinen matematiikka

Marko Maunula
Blogit Americana 7.3.2012 13:52

Supertiistai on nyt taisteltu. Mitt Romney voitti kuusi osavaltiota, Rick Santorum vei kolme, ja Newt Gingrichin voitto Georgiassa antoi hänelle uutta tarmoa taisteluun tuulimyllyjä vastaan.

Romneyn voitot osoittivat, jälleen, rahan ja hyvien poliittisten koneistojen tärkeyden amerikkalaisessa politiikassa. Tuskin kukaan edes republikaanisessa establishmentissa pitää Romneyn politiikasta tai persoonasta, innostuksesta puhumattakaan, mutta miehen kampanjan ammattimaisuus painii eri sarjassa Santorumin ja Gingrichin amatöörimäisten operaatioiden kanssa.

Esimerkiksi tärkeässä Virginian osavaltiossa Santorum ja Gingrich eivät edes onnistuneet pistämään nimiään ehdokaslistoille, tehden Virginiasta kahden miehen kisan Ron Paulin ja Romneyn välillä. Ohiossa Santorumin kampanjan kämmennys oli melkein yhtä onnetonta: mies olisi voinut vaikka voittaa osavaltion, mutta silti hävitä edustajien määrässä, kiitos huonosti hoidettujen paperitöiden.

Romneyn kyvyttömyys murskata höyhensarjalaiset vastustajansa on hälyyttävä merkki republikaanien johdolle. Romneyn pitäisi piestä kolmesti avioituneen, kuu-siirtokunnista puhuvan ja karismavajauksesta kärsivän Gingrichin, sekä ehkäisyä ja valtion sekä kirkon erottamista vihaavan Santorumin vaikka vasemmalla kädellä. Aatteellisesta ja logistisesta ylivoimastaan huolimatta Romneyllä on vaikeuksia rikkoa 50 prosentin äänikynnystä.

Romneyllä on vaikeuksia varsinkin arvokonservatiivien dominoimassa Keskilännessä sekä Etelässä. Tämä povaa vaikeuksia marraskuussa, sillä tulevat vaalitkin todennäköisesti pitkälti ratkaistaan kourallisessa kyseisten alueiden osavaltioita, mukaanlukien Ohio, Virginia, Pohjois-Carolina, Wisconsin, Indiana, ja Missouri.

Miten tästä eteenpäin? Romney tulee tahkoamaan selkeitä voittoja lännessä ja idän maltillisissa osavaltioissa, mutta hän ei pysty tyrmäämään Santorumia. Gingrichin voitonmahdollisuudet ovat liki nollassa, mutta valtavasta egostaan polttovoimaa saava mies kieltäytyy luovuttamasta. Ron Paulia ajaa messiaaninen velvollisuus saarnata libertaristista Ayn Rand -ilosanomaa katkeraan loppuun saakka.

Republikaanien johdolle suurin vaara piilee matematiikassa. Ellei Romney kykene kaappaamaan ehdokkuuteen tarvittavaa 1144 edustajaa, valinta saattaa mennä elokuun lopun puoluekokouksessa kabinetteihin. Tämä olisi puolueelle katastrofi, mutta älkää pelätkö: Sarah Palin on ilmoittanut olevansa kriisitilanteessa valmis ehdokkuuteen….

Soundtrack: The Beatles, I am the Walrus.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

No, kenestä tahansa tuleekaan puolueen ehdokas, niin mä toivon, että Ron Paul ei jätä tällä kertaa hommaa siihen vaan pakottaa valitsemaan itsensä varapressaehdokkaaksi. Siitähän tulee sellanen lähes varmasti, jos se vaan haluaa niin. Se kun pystyy pilaamaan kenen tahansa muun mahdollisuudet varsinaisissa vaaleissa alkamalla Libertaarien ehdokkaaksi.

Viime vaaleja läheltä seuranneena olen sitä mieltä että konservatiivien vaali ratkaistaan väkirikkaissa Kaliforniassa, Floridassa ja Texasissa.

Sarah Palin ei varmasti enää pääse varapresidenttiehdokkaaksi. Varsinaiset ehdokkaatkin ovat mitä ovat.
Mormooni, melkein amishia muistuttava kiihkouskovainen ja kolmas muuten vaan hörhö eivät vakuuta. Obama on vahvoilla sillä talous on hieman oraalla, Osaman skalppi on vyöllä ja Irakin joukot kotiuteaan juuri vaalien alla.

Romneyn ongelma voi olla se, että ei pysty pieksämään amatöörimäisiä ehdokkaita, vaikka näillä ei ole kuin kuusiirtokunnat ja abortti tukenaan. Se kääntyy hänen edukseen itse presidentinvaaleissa: amerikkalaiset vähät välittävät taloudenhoidosta tai muusta, kunhan eivät saa sairausvakuutusta.

Näitä luetaan juuri nyt