Blogit

Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Robert W. Fogel, 1926-2013: orjuuden historian jättiläinen

Blogit Americana 12.6.2013 17:49
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Viime vuosisadan ehkä kiistellyin vakavasti otettava amerikkalainen historioitsija on kuollut. Robert W. Fogel, taloustieteiden nobelisti, poistui maailmasta eilen, 11.6., 86 vuoden iässä.

Fogel nousi maineeseen nuorena tutkijana. Hänen väitöskirjansa 1960-luvun alusta väheksyi rautateiden merkitystä Yhdysvaltain taloudelliselle kehitykselle 1800-luvulla. Alle nelikymppinen Fogel ei epäröinyt haastaa vallassaolevaa viisautta sekä alan arvostettuja asiantuntijoita kärkevin argumentein. Perustaen tutkimuksensa huolelliseen tilastolliseen analyysiin ja taloustieteellisiin malleihin, Fogel laajensi historian tutkimuksen metodologista pohjaa, tuoden siihen vankkaa matemaattista kurinalaisuutta.

Fogelin tunnetuin työ on hänen yhdessä Stanley Engermanin kanssa kirjoittamansa Time on the Cross: The Economics of American Negro Slavery (1974), kaksiosainen teos, joka pisti koko orjuuden historian uusiksi, johtaen vuosikymmeniä kestäneeseen väittelyyn orjuuden luonteesta ja taloudellisesta merkityksestä.

Kun Time on the Cross ilmestyi, orjuuden historiaa leimasi emotionaalinen, New Left -koulukunnan sekä kansalaisoikeusliikkeen muokkaama uhri-ajattelu. Vanha Etelä ja plantaasikulttuuri kuvattiin usein sadistisena helvettinä, tyyliin ”pidätkö viskilasiani, kun minä ruoskin orjani.” Aikoinaan ylistetty Stanley Elkinsin Slavery: A Problem in American Institutional and Intellectual Life (1959) jopa vertasi plantaaseja natsien keskitysleireihin.

Taloustieteilijät Fogel ja Engerman kysyivät, että miksi plantaasinomistajat olisivat sijoittaneet nykyrahassa jopa 35-40 000 euroa nuoreen miesorjaan, ja tämän jälkeen tietoisesti vahingoittaneet sijoituksensa arvoa? He vertailivat orjien syömien kalorien määrää, heidän asutustaan ja terveydenhoitoaan pohjoisen vapaiden valkoisten teollisuustyöntekijöiden kanssa. Fogel ja Engerman sanoivat, että valtaosin orjat olivat paremmin ruokittuja, asutettuja ja terveempiä kuin pohjoisen vapaat duunarit.

Toisin kuin aikakauden historioitsijoiden valtavirta, Fogel ja Engerman myös argumentoivat, että orjuus olisi tuskin kadonnut ilman sisällissotaa. Instituutio oli taloudellisesti kannattava ja tehokas tuotantometodi vanhassa Etelässä, ja se oli osoittanut joustavuutensa sekä yhteensopivuutensa modernisaation kanssa. Orjien hinta oli nousussa koko sotaa edeltävän ajan, kiitos kasvavan puuvillan tuotannon sekä viljelyalueen. Plantaasinomastajat uskoivat instituution tulevaisuuteen aina ensimmäisiin sotavuosiin saakka.

Kritiikki kirjaa kohtaan oli armotonta. Jotkut syyttivät Fogelia ja Engermania orjuuden vähättelystä. He itse puolustivat työtään sanomalla, että heidän teoksensa ainoastaan selitti orjuuden taloudellista logiikkaa. Vaikka orjien kohtelu oli aikaisemmin uskottua parempaa, se ei silti poistanut orjuuttamisen moraalista vääryyttä tai oikeuttanut systeemin pöyristyttävää rasismia. Vielä tänäänkin kirja on vuorenvarma luentosalien sätkähdyttäjä ja keskustelujen katalysaattori.

Fogel sai taloustieteen Nobelin työstään vuonna 1993. Hän oli naimisissa afroamerikkalaisen naisen kanssa, kunnes jäi leskeksi vuonna 2007.

Soundtrack: Henry Purcell, Music for the Funeral of Queen Mary.