Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Robert McNamara, R.I.P.

Marko Maunula
Blogit Americana 6.7.2009 16:29

Robert McNamara, John F. Kennedyn sekä Lyndon B. Johnsonin puolustusministeri, on kuollut. Hän oli 93.

Kun Robert McNamaran kasvot ilmestyivät televisioon, miljoonat nojautuivat sohvillaan eteenpäin. Korvat keskittyivät, lapset komennettiin olemaan hiljaa. McNamara oli kiehtova ajattelija, jolla oli valitettavan harvinainen kyky analysoida jopa omia toimiaan ja mielipiteitään kylmän analyyttisesti, ilman tunteita tai tekosyitä. Varsinkin Errol Morrisin dokumentti McNamarasta, The Fog of War, on haastatteludokumenttien parhaimmistoa.

McNamara oli eräs Kennedyn hallituksen neropatteja; nuorehko, eliittikouluissa (University of California, Harvard) hiottu teknokraatti. Kennedy rekrytoi hänet hallitukseensa Fordin pääjohtajan paikalta.

Puolustusministerinä McNamara oli tyylipuhdas kylmän sodan liberaali, joka uskoi sosiaaliseen reformiin kotona ja vankkaan taisteluun kommunismia vastaan maailman näyttämöllä. Hän uudisti Pentagonin hallintokulttuurin nopeasti ja komppasi Lyndon B. Johnsonia Vietnamissa.

Vietnam oli McNamaran tragedia ja suuri virhe. McNamara oli vankka George Kennanin sulkeutumispolitiikan kannattaja ja uskoi sodan olevan tarpeellinen kommunismin pysäyttämiseksi. Hän oli myös liian terävä ollakseen myöhemmin ymmärtämättä, että sota oli virhe. Poliittisen uransa loppusuoralla hän puski Johnsonia irtautumaan Vietnamista mahdollisimman nopeasti.

Puolustusministerin postin jälkeen McNamara työskenteli Maailmanpankin johtajana, ja myöhemmin, virkeänä eläkeläisenä, hän muisteli uraansa ja virheitään. Muistelmateos In Retrospect sekä Morrisin dokkari osoittivat McNamaran jatkuvan älyllisen ja moraalisen kasvun. Teknokraatista ja idealistista kuoriutui lopulta humanisti.

Soundtrack: Hector Berlioz, Grande Messe de Morts.