Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Robert Byrd, R.I.P.

Marko Maunula
Blogit Americana 28.6.2010 13:37

Senaatin pitkäaikaisin jäsen Robert Byrd on kuollut. Pitkäaikainen sairaus ja vanha ikä (92 v.) veivät länsivirginialaisen demokraatin.

Byrdin pitkä ja värikäs poliittinen ura oli kiinnostavaa seurattavaa. Hän oli senaatin väriläiskä, jonka poliittiset kannat olivat paikoitellen arvaamattomia. Mies ei pitänyt ”liberaalin” ja ”konservatiivin” kaltaisista ontoista määritteistä, ja se näkyi Byrdin äänestyshistoriassa.

Kotiseutunsa lobbaajana sekä liittovaltion rahojen kotiin kantajana Byrd oli legenda, joka pistää jopa Eino Uusitalon häpeään.

Miehen muistoksi haluan kohottaa hattua erityisesti kahdesta syystä.

Ensimmäinen oli hänen rohkea kantansa Irakin sotaa vastaan. Maan ollessa vielä syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jäljiltä hieman tasapainoton, Byrd puhui älykkäästi ja kaunopuheisesti sotaa vastaan senaatissa ja mediassa.

Sodan alla hän ennusti, että Yhdysvallat voittaa sodan helposti, mutta taistelu rauhasta Irakissa tulee maksamaan satoja miljardeja dollareita ja tuhansien amerikkalaisten hengen. Kun kongressi hyväksyi sodan ja presidentti Bush määräsi hyökkäyksen alkavaksi, Byrd piti viimeisen voimakkaan puheen sotaa vastaan:

”Tänään itken maani takia. Olen tarkkaillut viime kuukausien tapahtumia raskain sydämin. Amerikan ei enää näytä muulle maailmalle vahvalta mutta hyväntahtoiselta rauhan puolustajalta. Amerikan imago on muuttunut. Ympäri maailman, ystävämme eivät luota meihin, sanojamme epäillään, ja aikomuksiamme kyseenalaistetaan. Sen sijaan että keskustelemme riitakumppaniemme kanssa, me vaadimme tottelemista ja uhkaamme vastatoimilla.”

Toinen hatunnosto tulee Byrdin rohkaisevasta takinkäännöstä rotukysymyksissä. Nuori Byrd oli vahva rasisti ja jopa Ku Klux Klanin jäsen. 1960-luvun kansalaisoikeustaistelun aikaan Byrd oli ehdoton rodullisen tasa-arvon vastustaja, joka yritti Etelän senaattoreiden kanssa filibusteroida kansalaisoikeuslait kuoliaaksi.

Myöhemmällä iällä Byrdista tuli vahva Obaman kannattaja. Hän toistuvasti ja selvin sanoin pyysi anteeksi aikaisempia mielipiteitään. ”Olin väärässä,” Byrd sanoi. Uransa loppusuoralla hän sai jopa National Association for the Advancement of Colored Peoplen (NCAAP) varauksettoman hyväksynnän.

Soundtrack: Ralph Stanley, Lil’ Maggie.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Kunnia hänen muistolleen. Pitkä perspektiivi auttoi myös ymmärtämään virheelliset kannanotot ja terve itsetunto, rehellinen mieli rohkaisi muuttamaan mielipiteet nähen kokonaisuudet.

Obaman kannattaja ei voi olla kuin hyvä mies-muut ovat pahiksia.
John Waynen ajoista intiaanit ovat vaihtuneet republikaaneihin.