Republikaanit vaativat radikaalia muutosta Yhdysvaltoihin – Puolueen ongelma on, ettei se oikein tiedä, millainen muutoksen pitäisi olla
Nykyinen republikaanipuolue ei ole varsinaisesti konservatiivipuolue. Sille tärkeintä on demokraattien vastustaminen.
Republikaanit ovat todennäköisesti matkalla kohti voittoa Yhdysvaltain välivaaleissa. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Viime vuosikymmeninä republikaaninen puolue on ollut ideologisesti erittäin joustava ja jopa ristiriitainen liike. Se on liukunut George W. Bushin neokonservatiivisesta interventionismista Donald Trumpin eristäytymispolitiikkaan, vapaan kaupan puolustamisesta kauppasotiin.
Nopeat ja perusteelliset ideologiset käännökset ovat vaikuttaneet republikaaniseen omakuvaan. Entisestä taloushaukkojen puolueesta on tullut sananlaskun humalainen merimies. Puolue, joka perinteisesti on kannattanut pientä valtiota ja yksilönvapauksia, uskoo nyt valtion kontrolliin seksuaalimoraalin suhteen.
Puolue, joka painotti perinteistä moraalia ja tuomitsi Bill Clintonin teot marssii nyt Trumpin ja Herschel Walkerin kaltaisten miesten takana. Haukat ja kyyhkyset kiistelevät puolueen ulkopolitiikasta.
Vuonna 2020 republikaaneilla ei ollut edes vaaliohjelmaa. Kuten eräs historioitsija kommentoi italialaista fasismia, tämän päivän republikanismi on liike etsimässä ideologiaa.
Koska puolueen oma linja on käymistilassa, sen tämänhetkinen olemus keskittyy demokraattien vastustamiseen. Republikaaninen puolue on reaktiovetoinen organisaatio, joka määrittelee itsensä vastavoimana demokraateille.
Ideologian puute korostaa vastakkainasettelua; rajallinen valikoima vaatii kiihkeän myyntipuheen. Demokraattien vastustaminen on tehnyt republikaaneista paikoitellen liki vallankumouksellisen tai ainakin ikonoklastisen puolueen.
Jos konservatismi määritellään haluna konservoida, säilyttää, nykyinen republikaaninen puolue ei ole konservatiivinen puolue. Se haluaa radikaalia muutosta amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja poliittiseen kulttuuriin. Se vain ei välttämättä tiedä mikä se muutos on.
Oppositionaaliselle oikeistolle republikaanipuolue on kansanliike elitismiä vastaan. Se kritisoi akatemiaa, mediaa, poliittista eliittiä, korporaatioita sekä muita perinteisiä tiedon ja vallan keskuksia.
Yhä useammin republikaanit ovat vastahangassa myös armeijan sekä FBI:n ja poliisin, vanhan konservatiivisen arvomaailman ankkureiden, kanssa. Kuten konservatiivinen kommentaattori Ross Douthat sanoi, Yhdysvaltain pääpuolueet ovat kulttuurin tasolla vaihtaneet paikkaa.
Viime kesänä konservatiiviälykkö Nate Hochman pohdiskeli republikaanisen puolueen uutta suuntaa The New York Timesin sivuilla. Hän uskoo kristillisen oikeiston otteen puolueesta olevan lipsumassa.
Hochman siteerasi katolista konservatiivia Matthew Schmitzia, jonka mukaan maallisten ja uskovien väliset taistelut ovat mennyttä. Uusi metapoliittinen taistelu käydään wokeiston ja anti-wokeiston välillä.
Anti-wokeisto keskittyy ennen kaikkea ajamaan tietynlaista tieteentulkintaa, traditionaalista kuvaa sukupuolten suhteista ja seksuaalisuudesta sekä kansallismielistä ulko- ja maahanmuuttopolitiikka. Uusi republikaaninen oikeisto on enemmänkin kokoelma asenteita kuin konkreettisia poliittisia tavoitteita.
Uusi traditionalistinen koalitio on potentiaalisesti laajempi kuin vanha kristillinen oikeisto, Hochman uskoo. Republikaanien kärkiehdokkaat seuraavaksi presidentiksi, Trump ja Floridan kuvernööri Ron DeSantis, eivät juurikaan vetoa uskontoon. Heidän arvonsa saattavat olla traditionaalisia, mutta ilman kristillistä perusvirettä, lukuunottamatta muodon vuoksi kristilliseen perinteeseen vetoamista.
Kirkossa kävijöiden määrä on putoamassa, jopa evankelikaalisiksi ilmoittautuvien parissa. Kristillinen etiikka politiikan ohjenuorana on väistynyt performatiivisen uskonnon tieltä. Uskonnollinen oikeisto on vakuuttanut itsensä siitä, että Trumpista tekee kristityn raamatun kanssa otettu valokuva. Sen sijaan hänen yksityiselämällään tai käytöksellään ei ole merkitystä.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jos republikaanit ottavat vallan kongressista, miten se muuttaa Yhdysvaltain politiikkaa?
Ulkopolitiikassa republikaanien eristäytymissiipi Kevin McCarthyn johdolla ottaa todennäköisesti yhteen Mitch McConnellin kansainvälisemmän siiven kanssa, erityisesti Ukrainan tukemisen suhteen.
Talouspolitiikassa republikaanit todennäköisesti keskittyvät torpedoimaan presidentti Bidenin ohjelmaa. Vaalikampanjassaan republikaanit ovat painottaneet kotimaisen teollisuuden lisäämistä, mutta eivät ole kertoneet, miten tämä saavutetaan. Veroleikkausten lupailu tarjoaa punaista lihaa perinteisille republikaaneille.
Agendalla on myös arvokysymyksiä kuten lupaus estää transnaisten osallistuminen naisten ja tyttöjen urheilukilpailuihin. Puolue haluaa uusia rajoituksia aborttioikeuteen ja turvata aseenkanto-oikeuden. Republikaanit lupaavat myös kuulemisia Joe Bidenin hallinnon sisä- ja ulkopolitiikan epäonnistumisista.
Oma veikkaukseni on, että republikaanien vaalivoitto johtaisi kiivampaan keskusteluun Ukrainan tukemisesta. Eristäytymispolitiikan kannattajat tuskin kuitenkaan voittavat väittelyä: haukkamaiset republikaanit ja demokraattien valtavirta jatkavat Ukrainan tukemista entiseen malliin.
Republikaanien hallitseman kongressin vaikutusmahdollisuudet jäävät silti rajallisiksi. Ehdottoman enemmistön saavuttaminen jäänee haaveeksi ja Biden torjunee veto-oikeudellaan republikaanien rajuimmat lakialoitteet.
Yhdysvaltojen poliittinen puolihalvaus jatkuu ainakin kaksi vuotta.
Soundtrack: The Grateful Dead, New Speedway Boogie.