Republikaanit ovat nyt keskellä kiivasta sisällissotaa, aivan kuten 120 vuotta sitten
Republikaanien kristityt moralistit vaativat vahvaa valtiota, bisnessiipi taas kannattaa yksilön vastuuta ja vapautta, pientä valtiota ja vapaata kapitalismia.
Amerikkalaiset pääpuolueet eivät ole staattisia, ideologisesti johdonmukaisia organisaatioita. Niiden arvot ja ideat elävät, ja ne ovat vaihtaneet paikkaa monesti viimeisen 160 vuoden aikana.
Republikaaninen puolue aloitti orjuuden ja erityisesti sen leviämisen vastaisena liikkeenä. Sisällissodan jälkeen republikaaneista kehittyi afroamerikkalaisten oikeuksia ja tuontitulleja ajava puolue, jonka tukialueet keskittyivät pohjoisvaltioihin.
Niin sanotulla progressivisella aikakaudella, 1800-luvun lopulta 1920-luvulle, republikaanien sisälle kehittyi aktiivista valtiota ajava, korporaatiota suitsiin pistävä siipi. Republikaanisen presidentti Theodore ”Teddy” Rooseveltin kaudella valtio ryhtyi valvomaan muun muassa ruoka- ja lääketeollisuutta. Roosevelt taisteli monopoleja vastaan, puski rautateiden hintasäätelyä, ajoi äänioikeutta naisille ja tuki luonnonsuojelua.
Kaupunki- ja osavaltiotasolla pormestarit ja kuvernöörit kuten Detroitin Hazen S. Pingree ja Wisconsinin Robert M. La Follette paransivat työ- ja asumisturvallisuutta, taistelivat korruptiota vastaan, nostivat korporaatioiden veroja, säännöstelivät sähkö- ja kaasufirmoja, tukivat ympäristösuojelua ja uskoivat tulonsiirtoihin.
Samanaikaisesti progressivinen liike oli usein rasistinen, sosiaalidarwinismissa ja konservatiivisessa kristinuskossa uitettu liike. Monet sen johtohahmoista uskoivat vankasti anglosaksien rodulliseen ja sivistykselliseen ylivertaisuuteen.
Miljoonat progressiivisten republikaanien äänestäjät olisivat hihkuneet kannatustaan Bernie Sandersin kapitalismin ja korporaatioiden kritiikille, mutta samaan hengenvetoon taputtaneet äänekkäästi Donald Trumpin yrityksille pitää rajat kiinni ei-vitivalkoisilta maahanmuuttajilta.
Progressivismi oli osaltaan myös konservatiivinen yritys puolustaa traditionaalista pikkukaupunkien, perinteisten arvojen ja pienfirmojen Amerikkaa uudelta korporaatio-kapitalismilta. Se ymmärsi modernin suurteollisuuden tulleen jäädäkseen, mutta halusi valjastaa sen palvelemaan perinteisiä arvoja ja työtätekeviä valkoisia amerikkalaisia.
Kuten reilut sata vuotta sitten, republikaaninen puolue on nyt keskellä kiivasta sisällissotaa. Taistelun rintamalinjat ovat pitkälti samat kuin aikaisemminkin.
Kuten edellinen blogiteksti totesi, kristityt moralistit vaativat vahvaa valtiota, jonka tehtävä on kontrolloida niin kapitalismia kuin kansakunnan moraaliakin. Tämän tavoitteen jahtaaminen on johtanut heidät tukemaan rasistista ja moraaliltaan erittäin joustavaa presidenttiä.
Heitä vastaan taistelee yksilön vastuuta ja vapautta painottava, pientä valtiota ja vapaata kapitalismia kannattava republikaanien bisnessiipi. He toistaiseksi sietävät istuvaa presidenttiä, mutta toivovat puolueen palaavan nopeasti takaisin viime vuosikymmenten reaganilaiseen ruotuun.
Republikaanit tappelevat tänään kuin 1899.
Soundtrack: Prince, 1999.