Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Republikaanit esittelyssä: Mitt Romney

Marko Maunula
Blogit Americana 20.9.2011 07:51

Politiikka ja bisnes ovat Mitt Romneyllä veressä. Hänen isänsä, George W. Romney, teki uran American Motors Corporationin toimitusjohtajana sekä Michiganin kuvernöörinä. Mitt on seurannut isänsä jalanjälkiä askel askeleelta.

Kuten isänsä, Mitt Romney aloitti liike-elämässä. Hankittuaan diplomit sekä Harvardin kauppatieteellisestä sekä lakitieteellisestä tiedekunnasta, Romney rakensi komean uran yritysjohdon konsulttina, päätyen lopulta monikansallisen Bain and Companyn toimitusjohtajaksi.

Toinenkin askel oli suoraan isän pelikirjasta. Luotuaan itselleen komean uran ja mittavan omaisuuden liike-elämässä, Romney siirtyi politiikkaan. Maltillisesta republikaanista tuli umpiliberaalisen Massachusettsin suosittu kuvernööri vuosiksi 2002-2006.

Kuvernööri Romney osoittautui erinomaiseksi hallintomieheksi, joka pisti Massachusettsin tilikirjat tasapainoon. Hän myös kunnostautui innovatiivisena ja rohkeana ajattelijana, jonka suurin saavutus oli kattavan terveydenhoidon tuominen kaikkien Massachusettsin asukkaiden ulottuville. Massachusettsin terveydenhoitolaki oli ennakkoluuloton lakipaketti, jonka periaatteet muokkasivat myös presidentti Obaman uudistuksen luonnetta.

Luovuttuaan vapaaehtoisesti kuvernöörin virasta vuonna 2006, Romneyn tulevaisuus oli selvä. Hän oli tehokas yritysjohtaja, suosittu maltillinen kuvernööri joka osasi toimia yli puoluerajojen, ja presidentillisen kookas ja komea mies. Tien Valkoiseen taloon piti olla auki. Mutta sitten saapui teekutsu-liike.

Romney kisaili vuoden 2008 presidenttiehdokkuudesta John McCainin kanssa energisesti. Tappio ei ollut katkera, sillä taloushuolien ja George W. Bushin epäsuosion varjossa oli selvää, että demokraatit tulevat voittamaan itse päävaalit. Republikaaneilla on usein tapana valita ehdokkaakseen kandidaatti, jonka ”vuoro” on koittanut. Kunniallinen esivaalitappio vuonna 2008 paransi Romneyn sijoitusta jonossa tuntuvasti.

Vuosina 2009-2010 teekutsu-liike ilmestyi nakertamaan Romneyn presidenttihaaveita. Vaahtoisuisen oikestopopulismin valtakaudella Romneyn maltillinen ja puoluerajat ylittävä politiikka oli poissa muodista. Oikeistoaktivistien vaatimukset ideologisesta puhtaudesta ovat pakottaneet Romneyn muokkaamaan poliittista profiiliaan rajusti, johtaen ansaittuihin syytöksiin ideologiattomasta politiikasta sekä tuuliviirin vakaumuksellisuudesta.

Romney oli kahden vaikean ratkaisun edessä. Hän joutui joko pysymään uskolliseena maltilliselle ideologialleen ja ampua siten presidenttihaaveitaan jalkaan, tai vaihtoehtoisesti hänen täytyisi kääntää takkinsa ja altistua syytöksille periaatteettomuudesta.

Romney valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Hänestä on kehittynyt nopeasti tiukka oikestopopulisti, joka on tunnollisesti opetellut ideologisen oikeiston kielen ja eleet. Samanaikaisesti hän on silti pitänyt ovea auki maltillisten suuntaan puolustamalla mm. sosiaaliturvaa.

Takinkääntö-syytökset, sekä Romneyn mormoni-usko, vaikeuttavat miehen ehdokkuushaaveita erityisesti Etelän osavaltioissa, joissa uskonnolliset ennakkoluulot sekä Romneyn ideologinen joustavuus tekevät taipaleesta vaikean.

Itse vaaleissa Romneyllä olisi republikaaniesta ehdottomasti parhaat saumat kukistaa istuva presidentti. On vain kyseenalaista, josko hänen kampanjansa selviää hengissä ensi vuoden marraskuuhun saakka.

Soundtrack: Mormon Tabernacle Choir, Battle Hymn of the Republic.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

USA:n tilanne on taloudellisesti ja sosiaalisesti niin tulehtunut, että mikäli Romney saa republikaanien ehdokkuuden tulee hän olemaan myös presidentti. Sitä ei pysty edes Obaman miljardin dollarin vaalikampanja ja median rakkaus estämään. On varsin paljastavaa, että valkoisen talon edustaja myönsi suoraan että Obaman kampanja tulee keskittymään Romneyn pilkkaamiseen ja naurunalaiseksi saattamiseen, sillä Obamalla ei ole mitään ansioita joilla paistatella. Kampanja aikoo revitellä kuvernöörin mormoni-uskolla toden teolla. Varsin ristiriitaista ottaen huomioon Obaman loukkaantuminen muslimisyytöksistä, mutta tekopyhyys on politiikan arkipäivää.

Luvassa on siis toisinto vuoden 2008 vaaleista, joissa media onnistuneesti tuhosi loistavan poliittisen uran luoneen ja osavaltionsa korruptiota vähentäneen Palinin. Nainen onnistuneesti väritettiin äärikristilliseksi idiootiksi, samalla kun seppeleet laskettiin vasta senaattoriksi valitulle Obamalle jolla ei ollut mitään poliittisia ansioita. Nyt niitä ansioita on ja kaikkien mittausten mukaan niistä ei pidetä. Tyytymättömyys on nyt sitä luokkaa etten usko että edes amerikkalaiset jaksavat kiinnostua asiaan kuulumattomien ”sen henki haisee” -hyökkäyksistä, joita Palinia kohtaan heitettiin ja yhä heitetään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä yritettäisi. Avoimesti Obamaa tukevan, yltiöliberaalin MSNBC:n vaalitentissä yhdysvaltalaisia eniten puhuttavasta aiheesta, taloudesta ei puhuttu laisinkaan. Sen sijaan republikaaneille esitettiin mm. kysymyksiä siitä pystyvätkö he nukkumaan yönsä hyvin kun heidän osavaltiossaan on käytössä kuolemantuomio. On siis jo nyt selvää, että liberaali media pyrkii pitämään keskustelun aborteissa, homoliitoissa, kuolemantuomioissa yms. saadakseen väritettyä republikaanit mahdollisimman äärimielisiksi ja republikaanien haaste on saada äänensä kuuluviin taloudesta.

Mutta kuten sanottua, uskon ettei edes median Obamalle suotuisa narratiivi, eikä Obaman hulppea miljardin dollarin vaalikampanja kykene häivyttämään sitä faktaa että mies on ollut surkea presidentti. Työttömyys ja köyhyys on ennätyslukemissa, USA:n valta-asema maailmalla on romahtanut samalla kun amerikkalaisvastaisuus on kasvanut (muslimaissa amerikkalaisvastaisuus on nykyisin huomattavasti korkeampi kuin Bushin aikakaudella), hallinnon korruptio jyllää, terveydenhuoltouudistusta kannattaa vain selkeä vähemmistö ja lukuisat lupaukset ovat jääneet lunastamatta. Tuoreiden mielipidemittausten mukaan kaikki republikaanien ehdokkaat (myös kisan ulkopuolella pysyttelevä, laajasti demonisoitu Palin) pärjäävät hyvin Obamaa vastaan. Tosin Romney kaikkein parhaimmin.