Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Republikaanit esittelyssä: Michele Bachmann

Blogit Americana 22.9.2011 06:16
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Michele Bachmann, 55-vuotias edustaja Minnesotasta, on eräs demokraattien pilkan suosikkikohteista ja modernin radikaalirepublikanismin karikatyyri.

Kristillisfundamentalistisesta Oral Roberts -yliopistosta lakimiehen paperit hankkinut Bachmann uskoo teokratiaan, armeijaan, laissez faire -kapitalismiin, sekä demokraattien saatanallisuuteen. Hänen maailmankuvansa on selvä ja idealistinen sekä vankkumaton epäjohdonmukaisessa idealismissaan.

Viisivuotisen edustajanuransa aikana Bachmannista on kehittynyt kärkevien sitaattien ja lapsusten automaatti, joka suoltaa toimittajien iloksi vankkaa lööppimateriaalia tasaisena virtana. Varsinkin jos puhe kääntyy homoihin tai demokraatteihin, Bachmann näyttää aina menettävän harkintakykynsä.

Kun esivaalikampanjat lähtivät käyntiin, Bachmannista tuli nopeasti teekutsulaisten suosikki, mutta Rick Perryn mukaantulon jälkeen hän on nähnyt kannattajiensa valuvan texasilaisen leiriin. Bachmann on yrittänyt elvyttää kampanjaansa osaamallaan tavalla: laukomalla pöyristyttäviä lausuntoja. Hänen tuorein kommenttinsa syyttää presidentti ObamaaHosni Mubarakin kaatumisesta ja Egyptin vallankumouksesta. Bachmannin mukaan Yhdysvaltojen olisi pitänyt estää Mubarakin kaatuminen. Tämä ei ole silti estänyt häntä kritisoimasta Obaman osallistumista NATO:n Libya-operaatioon. Bachmannin maailmassa johdonmukaisuus tarkoittaa johdonmukaista demokraattien syyttämistä kaikesta auringon alla.

Bachmannin saumat ovat pitkälti menneet. Hänen kampanjansa ei ole kyennyt synnyttämään tarvittavaa uskottavuutta. Monet kampanjan tukihenkilöt ovat jättäneet laivan, ja kannatusnumeroiden alamäki osoittaa äänestäjien omistautumisen puutteet. Bachmann on liian kärkevä ja liian impulsiivinen muille, paitsi teekutsu-liikkeen vannoutuneimmille vaahtosuille.

Veikkaan, että Bachmann putoaa kisasta viimeistään Etelä Carolinan esivaalien jälkeen. Eniten häntä tulevat ikävöimään poliittiset toimittajat.

Soundtrack: Queens of the Stone Age, God is in the Radio.