Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Republikaanisen filosofian puolustuspuhe

Marko Maunula
Blogit Americana 22.8.2012 21:29

Kevin Demmitt, Indianassa syntynyt ja kasvanut sosiologian professori Georgiasta, sanoo olevansa konservatiivi ennemmin kuin republikaani. Silti, äänestyskopissa Demmitt ruksaa melko johdonmukaisesti republikaanien ruudun vaaleissa kuin vaaleissa.

Mukava ja terävä, koripalloa, politiikkaa ja työntekoa harrastava mies on informoitu äänestäjä. Hänen republikanisminsa perustuu analyysiin ja vakaumukseen. Demmitt suostui haastatteluun murtaakseen eurooppalaisia mielikuvia republikaaneista hampaattomina, kivääri kourassa hippejä ja vähemmistöja kyräilevinä poteropersuina.

Mikä muokkasi poliittista ajatteluasi, eli miten sinusta tuli konservatiivi?

Sosiologina ensimmäinen vastaukseni luonnollisesti on, että varttumiseni maaseudulla ja konservatiivisessa perheessä muokkasi ajatteluani. Silti sanoisin, että poliittinen filosofiani kehittyi muutettuani pois kotoa. Yliopistossa tunsin suurta tarvetta auttaa köyhiä, niin Yhdysvalloissa kuin ulkomaillakin. Osallistuin moneen avustusmatkaan kolmanteen maailmaan, ja ryhdyin opiskelemaan valtiontaloutta. Havaitsin yhä selvemmin, että hyvää aikovat valtion yritykset köyhien auttamiseksi usein johtivat huonoihin ohjelmiin, paisuneisiin byrokratioihin ja riippuvuuteen julkisesta tuesta.

Vaikka sota köyhyyttä vastaan -ohjelman (Presidentti Lyndon B. Johnsonin massiivinen ohjelma köyhyyden eliminoimiseksi Yhdysvalloista 1960-luvulta) alusta oli jo vuosia, tuloerot pysyivät muuttumattomina. Tämä sai minut etsimään parempia ja tehokkaampia keinoja taistella köyhyyttä vastaan.

Kiinnostuin Jack Kempista (edesmennyt kongressiedustaja New Yorkista, ministeri George H.W. Bushin hallinnossa ja Bob Dolen vp-ehdokas vuonna 1996) ja hänen ”myötätuntoisen konservatismin” ohjelmastaan. Kun hänestä tuli asunto- ja kaupunkikehityksen ministeri, Kemp ilmoitti, että hänen tehtävänsä oli poistaa valtio asutusbisneksestä. Tämä kuulosti hullulta, varsinkin ajatellen hänen titteliään ja tehtäväkenttäänsä. Mutta hän kehitti menestyksekkään ohjelman, joka antoi ihmisille mahdollisuuden ostaa heidän valtion pyörittämät vuokra-asuntonsa.

Aikaisemmin ihmiset, jotka saivat työpaikan joutuivat muuttamaan pois valtion vuokra-asunnoista. Tämä pisti heidät usein ahtaalle, juuri uuden ja paremman elämän kynnyksellä. Kun ihmiset omistavat asuntonsa, he pystyivät myöhemmin myymään ne ja muuttamaan parempaan taloon. Näin uutisissa, kuinka köyhät perheet halasivat Kempia, kun hän vieraili entisissä valtion vuokrataloissa, joista nyt oli tullut omistusasuntoja. Tämä muokkasi mielikuvaani konservatiivisesta poliittisesta filosofiasta.

Mitkä ovat tärkeimmät kysymykset joissa olet samaa mieltä Republikaanisen puolueen kanssa? Missä suksenne menevät ristiin?

Uskon, että vapaa markkinatalous on elintärkeä kansalliselle vauraudelle. Mitä enemmän valtio sekaantuu talouteen, sitä aneemisemmaksi talous kehittyy. Valitettavasti monet republikaanit eivät usko vapaisiin markkinoihin, sillä he suojelevat eettisesti epäilyttäviä tai jopa laittomuuksia harrastavia yrityksiä. Republikaanit esimerkiksi kannattivat huonoja sijoituksia tehneiden pankkien tukipakettia. Omistusasumisen suosimisen viitan alla pankeille kerrottiin, että ne voivat antaa riskialttiita lainoja, ja valtio takaisi heidän mahdolliset tappionsa. Lopputulos oli, että pankeista tuli edesvastuuttomia ja ne sijoittivat rahansa riskisijoituksiin jotka lopulta romahtivat, johtaen lopulta maailmanlaajuiseen lamaan. Vielä tämän maailmanlaajuisen kohelluksen jälkeenkin monet republikaanit silti haluavat heikentää pankkien säätelyä ja antaa niiden pelata valtion tukemilla lainoilla. Oikeasti vapaassa markkinataloudessa ihmisten pitää itse kärsiä huonojen sijoitustensa seuraukset.

Sekä republikaanit että demokraatit suojelevat kampanjoidensa rahoittajia. Uskon, että republikaanien pitää jahdata ja syyttää talousrikollisia samalla tarmolla kuin tavallisia katurikollisiakin. Näin ei tule tapahtumaan, sillä poliitikot ovat huolissaan rahoittajiensa puolesta.

Tuetko useammin vanhan koulukunnan republikaanista Wall Street -johtoa, vai suositko puolueen oikeistolaista Main Street/teekutsu -siipeä?

Olen osittain samaa mieltä molempien ryhmittymien kanssa. Republikaanien johtoryhmä tapaa suojella eliitejä, ja he ovat valtaosin kiinnostuneita valtansa jatkuvuuden takaamisesta. Konservatiiviset protestoijat ovat omistautuneempia ja idealistisempia, joka on mielestäni hyvä. Toisaalta heiltä usein puuttuu visio, ja he ovat liian keskittyneitä valtion talouden tasapainottamiseen. Esimerkiksi Georgian osavaltiossa, ja asumassani piirikunnassa, Republikaanisen puolueen konservatiivinen kapinasiipi hallitsee tämän päivän politiikkaa. Konservatiivit keskittyvät ainoastaan veroleikkauksiin. Itse uskon, että jotkut valtion toimet voivat parantaa ihmisten elämän laatua ja edistää yhteistä hyvää: liikenneverkosto, hyvä koulutus, yleinen turvallisuus ja terveydenhoito. Kun kaikki keskittyvät vain veroihin, kukaan ei esittele visiota näiden yhteistä hyvää edistävien sektoreiden parantamiseksi.

Oletko tyytyväinen Mitt Romneyn ehdokkuuteen ja Romneyn kampanjaan? Äänestitkö häntä esivaaleissa?

Mitt Romney on pohjimmiltaan konservatiivinen johtajatyyppi, mutta hän uskoo kompromisseihin saadakseen asiat liikahtamaan eteenpäin. En ollut erityisen otettu yhdestäkään republikaanien ehdokkaasta, eli suhtauduin esivaaleihin lähinnä tarkkailijana. Romney oli lopullisessa analyysissä ehkä paras tarjolla oleva ehdokas.

Miksi uskot, että Romney olisi parempi presidentti kuin Barack Obama?

Sekä republikaanit että demokraatit ovat molemmat olleet osasyyllisiä nykyiseen velkakriisiin, mutta presidentti Obama puskenut ongelmaa vieläkin huonompaan suuntaan. Hänen olisi pitänyt seurata presidentti Clintonin linjaa, eli jatkaa yhteistyötä republikaanien kanssa, mutta Obama liittoutui täysin Kongressin demokraattien kanssa. Uskon, että Romney tarttuu valtion velkaongelmaan, ja Paul Ryanin valinta varapresidenttiehdokkaaksi käynnistää tarpeellisen keskustelun sosiaaliturvan ja terveydenhoidon reformista. Uskon, että Romney hallitsisi hieman keskiviivan oikealta puolelta, mutta ei äärioikealta.

Miten republikaanien voitto marraskuun vaaleissa puskisi Yhdysvallat parempaan suuntaan?

Viittaan edelliseen vastaukseeni. Mutta lisäisin vielä, että yhden puolueen valta sekä Kongressista että Valkoisesta talosta ei ole aina hyvä asia. Esimerkiksi yhden puolueen (republikaanit) valta täällä Georgiassa on ongelmallinen, sillä meillä ei ole nyt kilpailevaa visiota. Kansallisella tasolla yhden puolueen valta on yleensä kestänyt vain lyhyitä jaksoja viime vuosina, sillä vallanpitäjät menettävät kontaktinsa kansalaisiin ja keskustelevat ainoastaan samanmielisten ajattelijoiden kanssa.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Hyvä ja blogia tasapainottava kirjoitus yleensä hieman demokraattisten painotusten oheen. Toisaalta olisi kiinostavaa kuulla ihan oma mielipiteesi esim Obaman toisesta kaudesta, oletan sinun häntä enemmän kuin Romneya tsemppavan.

”Uskon, että vapaa markkinatalous on elintärkeä kansalliselle vauraudelle. Mitä enemmän valtio sekaantuu talouteen, sitä aneemisemmaksi talous kehittyy.”

Hyvä periaate sinänsä minustakin. Miten se käytännössä toteutuu, onkin taas aivan eri asia. Nykymallinen yhteiskunta jopa USA:ssa sekaantuu melkein kaikille yhteiskunnan osa-alueille. USA:n ja Suomenkin osaongelmana lienee se, että julkinen sektori hyvinä aikoina laajenee liiaksi lisäten kyseenalaisia sosiaalitukia ja mm. kulttuurisektorin menoja (kuten Suomessa). Länsimaiden nykyongelmana on se, että julkisen sektorin on annettu paisua liian suureksi. Demokratia on hieman heikko järjestelmä pitääkseen valtion menot kurissa, koska jakajia (äänestäjiä) on joka suunnalla. Etuuksien karsiminen on poliitikoille ja heidän urilleen usein tuhoisaa.

Markkinatalous tarvitsee valtion osallisuutta. Mikä se oikea suhde on, onkin taloustieteen nobelin arvoinen kysymys.